Ollaan taas takaisin.
Ollaan omia itsejämme :)
Noustu pohjamudista.
Viikonloppu meni huippuhyvin, tässä lyhyt yhteenveto:
En herkutellut muuten kuin eilen sallin itselleni 6 palaa tummaa suklaata ja tänkin oisin voinut itseasiassa ilman ongelmia jättää välistä mutta aattelin että sellainen mahdollisuus kun oli käsillä niin hyödynnän sen :)
Lauantaina kävin lenkillä joka oli yllättävän onnistunut eikä ees puhti lähtenyt. Mietin että jotenkin keksisin miten pidentäisin lenkkiäni hieman kun tuo tunti vaikuttaa hieman liian lyhyeltä mutten oikein keksi mitä kautta koukkaisin maastossa...
Olisi ollut mahdollisuus juoda alkoholia muttei kiinnostanut pätkän vertaa. Ensi viikonloppuna on kuitenkin isot juhlat kun on kaverin vihkiäiset, niin silloin sitten seuraavan kerran.
Koko viikonlopun on ollut ihana fiilis, laiha ja littana vatsainen.
Uskon että tämä olo ja tuo paino on tulos alkoholittomuudesta, koska se aina turvottaa mua ja aiheuttaa mässäilyhimoa ja muutenkin tosi huonon fiiliksen.
Mulla on lievä sisäinen kamppailu käynkö huomenna tunnin lenkillä vai teenkö intervallia. Aattelin että ehkä käyn lenkillä kun kerran on vapaa päiväkin ja sen lenkin jälkeen vaan on aina ihan mahtifiilis.
Ja ihan btw, olin lievästi sekaisin viime viikolla kun tajusin tässä yks päivä että oonhan mä jo aiemmin mitannut sen mun tavoitehameeni ja laittanut sen jopa tonne tavoite-välilehdelle. Että mitä mä sitä nyt taas mittailin viime viikolla...
Lisäksi oon tehnyt ne samat johtopäätökset niistä mun samoista vanhoista kuvista jo joskus aiemmin, mitä sitten tein muka "uusina" viime viikolla.
Niin se mieli vaan kaappaa mukaansa.
Ja mä näytän olevan ihan vietävissä.
Mutta ehkä nää oli sellaisia...muistuttamisharjoituksia. Sillain että oon alitajuntaisesti painanut mieleni sopukoihin näitä asioita ja nyt taas herättelin itseäni "henkiin" että hei!
Järki käteen!
Ja sitten jotain ihan muuta:
Näin äidin viikonloppuna. Jolle sitten iloisesti valehtelin päin naamaa että hänestä näkee että hän on laihtunut.
Tää ei oikeasti ole millään pahalla kellekään mutta mä vaan en erota erittäin ylipainoisista ihmisistä onko ne laihtunut 5kg vai ei. Ja kun mun äitini on jojoilija niin välillä se on turvonneempi ja välillä ei niin ei siitä oikeen tiä koska se on mitäkin ja olen lopettanut huomionkiinnittämisen hänen kokoonsa jo n. vuosi sitten.
Nyt hän sitten puhui laihtuneensa ja harrastavansa juoksemista yms joka on tietysti mielestäni hienoa! Mutta kun puheeksi tuli että kuka kommentoi ääneen asiaa ja kuka ei niin tokaisin vaan luonnostani että huomaahan sen...Vaikka en siis itse huomaa mitään :(
En tiedä, yritin kai miellyttää tai jotain. Mutta voisin opetella sitä kuuluisaa päänsä kiinni pitämistä.
Äiti kuitenkin on sellainen ihminen joka puhuu ihan tarpeeksi niin miksen vaan voi hymyillä ja nyökkäillä...
Sitten vielä miljoonanteen eri asiaan:
Mulla on parit housut, siis ihan normihousuja joita käytän päivittäin, jotka on todella isot mulle nyt kun ly on kaventunut, mutta silti pysyvät vielä ylhäällä. Ne on aika törkeen näköset kun roikkuu ihan hirveesti pyllystä ja reisistä, mutta minähän käytän niitä siihen asti kunnes tippuvat päältäni!
Eli sitä tässä odottelen koko ajan kun laitan ne jalkaani, että jospa eivät pysyisi ylhäällä, mutta vielä ne vaan pysyy.
Mä haluun sen voittajafiiliksen kun laitan ne jalkaan ja ne valahtaa alas! Sitten saan ostaa uusia housuja. Ja ne lähtee roskiin kun oon muutenkin niitä lyhentänyt ja ovat hiukan kuluneet niin en saisi niitä myytyä edes halvalla eteenpäin.
Voi sitä iloa kun saan ostaa uusia vaatteita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti