Aging comes with a cake

Tuli sitten syötyä ihan oikeesti kakkua viikonloppuna kun miekkonen osti. Kun se sen sanoi mulle perjantaina niin mä melkein aloin itkeen. Hyvästi laihdutus. Mutta en tietenkään sanonu sille mitään kun oli hyvää hyvyyttään ostanut. Nyt ei auta muu kuin olla taas herkuttelematta mahdollisimman kauan ja kuitata se sillä että juhlittiin kuitenkin mun synttäreitä.
Totesin kyllä ettei saa ottaa tavaksi ja hän oli siinä samaa mieltä.
Nyt en sitten uskalla mennä vaa'alle kunnes lauantaina. Silloin pitäisi olla muka laihtunut tavoitteeseeni, mutta tämä oli kaikki suunniteltu ennen kakkuepisodia.
Nyt tekis vaan mieli ottaa toi tavoite päivämäärä kokonaan pois ja yrittää kesän aikana päästä 62:een.
Ei olis kyllä ikinä uskonut että olisi näin vaikeeta, mutta hassua miten oikeesti huomaa että kaikki pienet asiatkin on sua vastaan kun yrität laihtua. Silleen: Mies ihan hyvää hyvyyttään osti kokonaisen kakun tajuamatta että se naikkonen jota siinä juhlitaan pursuaa mielettömäksi lehmäksi.
Ajoittain mietin että voiskohan miekkosessani olla hieman pakkosyöttäjän vikaa.
No jokatapauksessa tyypilliseen maanantaityyliini unohdin treenivihkoni kotiin ja olen pursunnut kuin valas. Motivaatio on hukassa mutta toivon kyllä että se loppuviikosta olisi taas yhtä korkealla kuin viime viikollakin.
Ai niin ja huomenna lääkäriin olkapäästä mutta enpä usko että se voi mitään asialle tehä. Kun siihen sattuu kun siihen sattuu sattumaan ja sitten siihen ei satu kun ei satu. Että ota siitäkin sitten selvää.