Ja kuinkas sitten kävikään...

Eilen päätettiin kaverin kanssa että huomenna pidetään tyttöjen ilta johon kuuluu sekä herkuttelut että alkoholi. Tämä on ensimmäinen lajiaan piiiiitkiin aikoihin, joten olen ihan antaumuksella mukana.
Laihduttamisesta viis.
Mutta sitten päätin. Tein oikein päätöksen. Että nyt. Nyt sitten olen herkuttelematta ja syön tosi fiksusti tänään ja huomenna päivällä.
Niin meni tunti.
Tunti tästä päätöksestä.
Ja kuin universumin saattelemana, out of the blue, mies kääntyy sohvalla muhun päin ja kysyy "Tekisitkö poppiksia?"
Siis whhhhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaatt???!!!!!!!!!
Se ei ole koskaan ikinä kysynyt että tekisinkö poppiksia.
Ja se kysyy sen nyt.
Mutta ei tarttenu ees harkita asiaa.
Tein tietenkin koska toi vaan oli niin legendaarinen hetki :D
Tänään paino taas se sama 61,7 joten no panic!
Eilen vaan tuntui että turposin kuin valas :D
It's all in my head.
Ja oli muuten navan alta tänä aamuna 90 cm :) Jee. Eli sentti pois!
No niin.
Mitään stressiä en ota mistään.
Oon hyvillä mielin.
Mulla on sitä usein puhuttua aikaa.
Aikaa laihtua ensi kevääseen asti.
Aikaa itselle.
Aikaa on.
Tänään kuitenkin jumppaan ;)