Olen siinä mielessä erikoinen tapaus etten ole millään tapaa sosiaalinen olio. En muutenkaan, mutten erityisesti syömisen suhteen.
Ainoat tilanteet joissa tulee syötyä muiden ihmisten seurassa on kun äiti kutsuu kylään syömään, ollaan miehen äidillä kylässä, tai jos sattuu erittäin harvoin joku tilaisuus jossa on ruokaakin tarjolla esim kun oli nyt kesällä muutamat häät. Vain aniharvoin käyn kavereiden kanssa syömässä missään, sanotaanko maksimissaan kerran vuodessa, yleensä ei sitäkään.
Syöminen ei siis minulle ole sosiaalinen asia. Ja nykyään kun en syö lihaakaan niin on jotenkin "oikeutetumpaa" kieltäytyä jossain tapauksissa syömiskutsusta kuin että joutuisin puolustelemaan että esim. laihdutan. (Laihduttaminenhan ei ole silloin ok, kun joku kutsuu kylään syömään, koska loukkaat silloin verisesti tätä henkilöä jonka ainoa tehtävä tässä maailmassa oli ruokkia sinut ja nyt sinä menit ja kielsit häneltä tämän, kuinka kehtaat!!)
Syöminen on minulle jotain mitä pääni säätelee suurimman osan aikaa, ei vatsani.
Syömisen "triggers" eli kipinöitä tai alkuun potkaisijoita ovat omien havaintojeni mukaan ainakin suunnaton väsymys ja kun joku asia oikein pääsee mun ihon alle ja olen kiihtynyt/vihainen. Usein syön myös iloon, esim jos mies tuo suklaata kotiin ja ollaan iloisia jostain niin jaetaan se sen jonkin asian "kunniaksi".
En ole nyt ollut e-pillereillä n. vuoteen. Jouduin jättämään hormonaalisen ehkäisyn pois gynen neuvomana viime vuoden lopussa kohonneen veranpaineeni takia.
Tällä on ollut huikea vaikutus....ihan kaikessa. Olen laihtunut ja uskon sen olevan kyseisen asian ansiota osaltaan, myöskin tunnen että kehossani on taas yksi myrkky vähemmän joka ei sinne kuulu. Ja mikä parasta: Hormoonitoimintani on niin luonnollisella tasolla kuin se vaan tällä hetkellä on mahdollista, eikä sitä ohjaile joku pilleri jossa on epämääräisiä aineita joiden kaikkien vaikutuksista en tiedä yhtikäs mitään.
Mutta mutta, kuukautisten aikaan silti edelleen on havaittavissa "ruokahalun kasvu". Eikä tässä ole kyllä kyse siitä että kehoni kaipaisi ravintoa vaan siitä kuuluisasta modernista "lohturuuasta". Sama pätee myös ovulaatioaikaan, olen havainnut kesän aikana.
Olen vaikka kuinka kauan miettinyt ja ihmetellyt miten herkuttelusta ylipäätään pääsisi eroon, saati sellaisesta herkkuhimosta jota ohjailee jokin nimeämätön asia sisälläni (hormoni) aina tiettyyn aikaan kuusta niin että aivot ja kroppa kumpikaan ei pysty jatkamaan elämää eteenpäin ennen kuin kyseiset halut on tyydytetty.
Satuin siis surffailemaan eilen ja löysin alla olevat vinkit miten erottaa emotionaalinen ja todellinen nälkä.
Havaitsin ne erittäin hyödyllisiksi!
Kaikki kohdat jossain määrin pätevät minuun!
Ensimmäinen kohta: Kuinka usein mä sanonkaan ittekseni että "voisi syödä jotain..." "Tekis mieli syödä". En ikinä sano "Nyt on nälkä, on syötävä". Tekee mieli vaan vähän napostella "jotain kivaa" ihan vaan napostelun takia.
Etenkin tuo, että usein haluan juurikin jotain tiettyä on erittäin tuttua. En ainoastaan halua ravintoa nälän lopettamiseksi vaan vaikka juuri sitä yhtä suussa sulavaa suklaata jossa on se tietty täyte ja sitä saa vaan siitä yhdestä kaupasta, hitsi ku sitä ei ole kaapissa kun ei jaksaisi sen takia lähteä ulos, vai oikeastaan jaksaisiko siltikin kun on se vaan niin hyvää!!!!!
Tilanteeseen liittyy erittäin olennaisesti seuraava kohta, jossa mainitaan että todellinen nälkä voi odottaa tyydytystään. Jos minulla olisi vain nälkä, laittaisin vain jotain kaapista löytyvistä aineista ruuaksi, mutta koska haluan sen tietyn suklaan juuri nyt heti äkkiä äkkiä, on mietittävä nyt heti tässä paikassa, lähdenkö sitä hakemaan vai kärsinkö koko loppu elämäni jossen saa sitä nyyyyyt!!!
Lopuksi sitten masistellaan. "Yhyyyyyyh....Miksi menin syömään sen. Miksi miksi. Mikä minuun oikein tuli. Olen epäonnistuja. Ja vielä läski sellainen." Ja niin edelleen.
Hyviä neuvoja kuinka erottaa emotionaalinen nälkä todellisesta nälästä:
- Physical hunger is felt below the neck (growling stomach), while emotional hunger is felt above the neck (a craving for ice cream).
- When only a certain food like pizza or chocolate will meet your need, your 'hunger' is born of emotion. When your body requires fuel, you're more open to other food options.
- Emotional hunger wants to be satisfied instantly. Physical hunger can wait.
- Emotional hunger leaves guilt in its wake. Physical hunger doesn't.
Daily Mail
Yksi seuraava tavoitteeni on ehdottomasti alkaa seuraamaan emotionaalista nälkääni yllämainittujen kohtien perusteella ja käsitellä mahdolliset ongelmani muulla tavalla kuin syömällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti