- 25 kyykkyä
- 50 vatsaa
- 5 min nyrkkeilyä
- 15 punnerrusta
Pitää tänään mennä lenkille ja suoriutua noista jollain tapaa kunnialla.
Syömiset on menny ihan läskiks tällä viikolla vaikka nyt on vasta tiistai. Läskiks tarkoittaa mulla sitä että oon syönyt liikaa hiilareita. Ja johtuu siitä etten ole jaksanut käydä kaupassa. (Ja IHMETTELEN USEIN SUURESTI MIKSI OLEN LÄSKI hohhoi...jaa...)
Tänään menen siis kauppaan ja aion syödä tällä viikolla lihaa!!!! Eli syön tonnikalapurkin pois kaapista. Olkoon se viimeiset lihat mitä syön ainakin siihen asti kunnes tulee joku pakko-tilanne. Pakko-tilanne tässä yhteydessä tarkoittaa esim sitä ettei ole muuta kuin kalaa tarjolla vaikka mieheni mutsilla.
Tuntuu kauheelta ajatella että syön lihaa, mutta sitten taas toisaalta olen päättänyt jättää kalan sellaiseksi hätävaraksi, jos henkiriepuni siitä joskus riippuisi...Ja tuo tonnikala on tullut ostettua niin onpi syötävä. Parempi syödä nyt kuin sitten kun olen ollut paljon pitempään lihaa syömättä ja maha tyyliin menee sekaisin...
Normaalisti syön töissä porkkana, kurkku, tomaatti salaatin jonka teen itse mutta nyt ei ole ollut mitään kyseisistä aineista kaapissa. Tuhma minä. Porkkanan täytyy kyllä olla mun lempiruokaa. Ihan vaan kun syön sitä niin usein. Sillon ku se on sellaista makeaa ja mehevää niin ai että se on hyvää. Raakana tietty.
On kyllä ollut hienoa havaita kuinka hyvin olen voinut välttää kaikkea makeita! Esim suklaata ei ole tullut edes ajateltua.
Eilen kävin Runsaudensarvessa ja siellä kyllä alkoi tekemään mieli kaikki makeita kuivattuja hedelmiä mutta jos ne on mun suurin paheeni tällä hetkellä niin kyllä mulla aika hyvin mielestäni menee XD
Varsinkin näin ex-suklaa-addiktina...
Vaikka tuota ex-liitettä ei pitäisi varmaan vielä käyttää. Kyllä tässä kuitenkin vielä voi sattua vaikka millaisia mielihaluja.
Ja onhan se ihmismieli niin ihmeellinen, että vaikka olisit syönyt jotain joskus vuosia sitten niin voit yhtäkkiä haluta sitä monen vuoden jälkeen. Ja ilmeisesti huumeistakin voi saada samanlaisia oireita....
Sikshän kaikki mäkkärit yms koukuttaa kun niissä on jotain huumeeseen verrattavaa ainetta...
Hyvä täällä puhua tällasia vaikkei asiasta oikeesti mitään tiedä.
Vitsi, piti hehkuttaa ja melkein unohdin!!!
Eilen tein kunnon treenin Wiillä ja sain jostain treenistä täydet 100. Muutenkin meni tosi nappiin kaikki suoritukset.
Niin joo, siinä on sellanen hahmo joka puhuu sulle ja näyttää miten ne liikkeet tehään. Se on niin ku sun oma treineri. Se sanoo sitten ku menee hyvin tietyissä liikkeissä että "As you're exercising, try to imagine your ideal body". Se kyllä tsemppas tosi paljon! Vedin vatsaa sisään ja unelmoin littanasta vatsasta.
Kattoo nyt miten tää viikko jatkuu. Torstainen hammaslääkärikin siirtyi niin mulla ei oikein ole mitään excuuseja luistaa treenaamisesta.
En muuten tiedä johtuuko tämä nyt tästä kylmästä talvesta vai onko mulla oikeesti käynyt näin, mutta tuntuu että sormet ois kaventunut. Ei nimittäin enää pysy yksi lemppari sormus missään mun sormessa.
Tuolta Porkkanasiskon Inner sister - Thinner sister blogista kopioin palkitsemiseen liittyvää ideaa. Päätin että sitten kun oon saavuttanut ton 62 kg ja hankkinut sen tatuoinnin joka siihen sitten on palkintona, niin seuraavan tavoitteen palkinto voisi olla että saan ostaa uusia vaatteita. Koska toivottavati silloin olen jo sen verran pienempikin, että vanhat on löysiä!! Seuraava tavoite siitä voisi olla 59-60 kg tai jotain sellaista. Mutta en vielä mieti sitä sen enempää koska tuo 62 edelleenkin tuntuu vaikealta saavuttaa.
On mulla kaapissa kyllä yksi mekkokin, joka on ollut siellä vuodesta 2006...silloin mahduin siihen niin että se oli tiukka. Käytin sitä ehkä sanotaanko kolme kertaa. Olen sitten tässä vuosien varrella sitä välillä koittanut päälleni. Yhdessä välissä en edes viitsinyt, koska olin joku yli 70 kg. Viimeksi kun sitä kokeilin se taisi mennä just ja just kiinni.
Siitä voisin ottaa tavoitteen että kokeilen sitä sitten kun vaaka näyttää 62.
Kyllä joku päivä koittaa se hetki että varmaan nakkaan sen mäjelle.
Välillä on kiva miettiä millaisessa kunnossa on joskus aiemmin ollut ja välillä taas hieman kirpaisee kun aattelee miten on sitten lähtenyt kaikki raiteiltaan. Joskus 2005 taisin viimeksi painaa siinä 62 paikkeilla ja se taitaa olla laihin mitä oon koskaan ollut. Toisaalta aattelen että olen aika onnellinen kun en muista tarkkaan minkä kokoinen olen joskus ollut koska tiedän että ainakaan en ole murehtinut painoani jne. Toisaalta sen verran tiedän että tämä littana vatsa -fiksaatio on lähtöisin jo jostain mun nuoruudesta ja siksi se onkin edelleen mun tavoitteiden keskiössä.
Välillä mietin, että kyllä pitäs ottaa järkikäteen ja tajuta että kello tikittää, jos en saa tehtyä kropalleni mitään muutosta niin oiskohan pikku hiljaa aika hyväksyä ittensä tällaisena!
*insert laughter*
Siis fakta faktum nainen! En mä pitäisi tätä blogia, asettaisi itselleni tavoitteita, treenaisi ja seuraisi syömisiä ja miettisi kaikkea tätä muuta jos mä oikeasti hyväksyisin itseni tällaisena.
Taidan lähteä unelmoimaan pienen pienestä vatsasta ja pikku pikku bikineistä tämän kuvan vauhdittamana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti