Olen ollut koko viikon "alamaissa", en ole liikkunut yhtään, eilen nyt tuli käveltyä kaupungilla mutten laske sitä liikkumiseksi. Olen mässännyt niin kuin mielipuoli ja ollut muutenkin eloton, innoton ja ärtyisä.
Olo on ollut turvonnut, on ollut ilmaa vatsassa ja muutenkin fyysisesti ja henkisesti tukalaa ja ahdistunutta...
Melke itkin tänä aamuna ku nousin sängystä kun aattelin että oon lihonu ihan hirveesti, kaikki menny hukkaan ja en tiedä miten ikinä saan taas laihduttua edes takaisin, saati lisää.
Sitten nousin vaa'alle ja luku oli
62,7
??????
Tässä kohtaa tulee kirjaimet:
WTF
Mitä tapahtui "Syö vähemmän, liiku enemmän" yms muulle???
Nyt tietty toisaalta olen iloinen, on ihanaa olla 62 puolella.
Mutta enemmänkin olen aivan täysin hämmentynyt ja ymmälläni. Kun en käsitä että miten tää on mahdollista. Enkä voi nyt yhtään tietää miten tästä jatkan jos haluan laihtua lisää? Syön lisää mokkapaloja? Lopetan liikunnan? Terveelliset elämäntavat my ass!
Mä en siis pysty käsittään.
Johtuu myös tästä viikosta.
On ollut harvinaisen huono viikko.
Toisaalta mietin, että voisiko olla stressiä yms jotain ja se vaikuttaa jollain tapaa aineenvaihduntaan? Esim tänä aamuna heräsin neljältä ja vaan makasin sängyssä kunnes vähän kuuden jälkeen torkahdin noin 10min. Sitten nousin puoli seitsemältä.
Mä löysin eilen Ruohonjuuresta suklaan johon ei ole lisätty sokeria. Se on 72% kaakaoo. Päätin että siinä on suklaa jota saan syödä ihan ilman mitään omantunnontuskia niin paljon kuin haluan ja olla merkkaamatta määriä ylös.
Eilen tuli syötyä myös Subin patonki ekaa kertaa elämässäni, en oo koskaan ennen käyny Subissa. Se oli tietty vege koska lihaahan en syö. Sit Coke Zero, juures sipsejä melkein koko pussi, tofu jätskiä sellanen pikku kippo ja kaks hervottoman isoo n. 10cmX10cm mokkapalaa. Ne mokkapalat söin ahmien, hyvä että ees hengitin välissä.
Siis ihan hirvee mässäys.
Ja oon laihtunut...
Ei, aivot vaan ei pysty käsittään.
Tänään mun pitäisi tehdä alakroppaa, kun en ole koko viikkoon kerran tehnyt mitään, mutta näin oon miettinyt joka päivä ja kun oon päässy kotiin on ollut niin hirvee nälkä että oon vaan mättäny mitä mieleen tulee ja joko lösähtäny sohvalle kattoon telkkaa tai sänkyyn lukeen.
Toisaalta myös nämä on niitä elämänvaiheita kun mulla on kaikista vaikeinta ja joku mässäily on silloin se ensimmäinen asia mielessä. Tai se on jopa tiedostamatonta.
Näihin tilanteisiin haluisin juuri sitä kontrollia ja sen sellaisen äänen tuonne päähän joka puskis silti vaan jatkaan treeniä. Se on hirveen vaikee taas alkaa treenaan jos on pitäny viikon tauon.
Ei auta muu kuin vaan yksinkertaisesti pakottaa ittensä tänään.
Pakko pakko pakko.
Nyt monta thinspis kuvaa oikeen 62kg:n edestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti