Nyt mietin tossa viime viikolla, ja ajatus jatkuu, että mulle ehkä tässä elämäntilanteessani oisi ideaaleinta olla iltatyössä. Oon huomannut nimittäin että kaikkein parhaiten mulle toimii lenkkeily/treenaus kun nukun joku 9-10h, nousen ja teen lenkin/treenin heti, syön rauhassa aamupalan ja käyn suihkussa. Silloin on paras energiataso koko päivälle ja muutenkin henkisesti paras olotila.
Viikolla tämä on mahdotonta: Töissä on oltava tiettyyn aikaan aamulla joten jos haluisin saada kunnon yöunet, pitäisi mennä paljon aiemmin nukkumaan, sitten noustava aikaisemmin kuin nyt jotta ehtisi lenkin/treenin jälkeen sen aamupalan ja suihkun. Sitten laskettava mukaan myös työmatka jotta olisin kahdeksalta töissä.
Nyt rytmini on sellainen kuin toivoisin vain lomalla ja viikonloppuna. Suurin osa elämästäni siis pakotan itseni vääränlaiseen rytmiin. Käyn ensin töissä ja sitten vasta vietän aikani niin kuin haluan.
Minulle kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässä on kaikki muu kuin työ, minun mielestäni sen työn mitä teen tulisi mukautua minun itseni ympärille ja elämäni mukaan, eikä niin että joudun pakottamaan itseni elämään työni mukaan.
Tämä vaan on ihan hirveän vaikeaa jossei mahdotonta nykymaailmassa toteuttaa. Mikä olisi muka sellainen työ joka olisi yhtäaikaa mielekästä ja sopeutuisi minun elämäni mukaiseksi?
Tällaisia asioita muuten btw mietin aina maanantaisin ;-) Mistäköhän johtunee...
Mutta oikeesti, pystyisin elämässäni niin paljon parempaan ja moneen muuhun asiaan ja vaikka mihin, jos kaikki osa-alueet elämässäni tukisivat toisiaan eivätkä toimisi toisiaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti