ma. Winsor upper body + syvät + Wiillä yläkroppaa yms
ti. sekalaista wiillä
ke. muistaakseni taas sekalaista??
to. ei yhtään mitään (menkat on mun tekosyy ja se että meinasin tuupertua kivusta.)
pe. vain noin 50min wiillä kun oli niin huono päivä ettei ole pitkään aikaan ollut
la. n.2h kävelyä
su. joogasin jonkun 20 min. + siivosin sen perhanan vessan ja suihkun yms.
Oli siis alunperin suunnitelmissa tehdä viime viikolla tottakai alakroppaakin, en muista teinkö mitä keskiviikkona, mutta koska menkat yllätti niin meni koko systeemi sekaisin.
Tällä viikolla oon tehnyt tuon saman kuin maanantaina ja sitten eilen tein airobista jonkun 1h15min wiillä, oli kyllä hyvä treeni eilen vaikken pihalle lenkille lähtenytkään.
Nyt en tiä mitä tänään teen, täytyy kattoo kun kotiin pääsen.
Eilen piti kävellä kotiin kaupungilta, mutta olikin kylmempi mitä olin osannut odottaa niin menin osan matkaa bussilla ja kävelin kaupasta kotiin, et kuitenkin jotain.
Eli tuo "kävelen enemmän" ei pidä paikkaansa tän viikon tavoitteissa tällä hetkellä :D
Mutta kattoo jos huomenna kävelisin.
Herkkulakko menee hyvin. Eilen sallin itseni ostaa purkin viininlehtikääryleitä joista tietty otin tänään evääksi kolme. Ne on rasvaisia, joo, tiedän, mutta sallin itselleni sen verran siitä hyvästä että en ole esim syönyt suklaata...niin, en edes muista koska viimeksi.
Aika hyvin mulla kuitenkin menee jos mun paheeni on viininlehtikääryle. Noin niin kun verrattuna entiseen "syön mitä milloinkin" tapaani.
Ja hiljalleen jätetään näitäkin paheita pois niin että sitten on pelkkä puhtoinen ruokavalio. Täytyy kyllä sanoa että tylsäksi sekin käy vähän ajan päästä että ihan hyvä välillä vähän vaihdella kuitenkin.
Nyt on kyllä maha täynnä. Noi kääryleet oli siis lisäksi siihen mun perus tomaatti, kurkku, porkkana salaattiin. Mulla oli nälkä tänä aamuna jo joskus ysin jälkeen :D Mutta hyvä että nyt on täynnä niin jaksan ehkä loppupäivän iltaan asti...
Niin joo, pitää taas toimia niin kuin rippituolissa ja tunnustaa paheensa:
Eilen mulla oli lounastauolla niin kova nälkä että söin sen määrän eväistäni mitä olin ajatellut riittävän kahdeksi päiväksi :D Onneksi oli kuitenkin kevyttä eli kidneypapu, wokvihannes, täysvehnä nuudeli sekoitusta.
Ton täytyy olla mun lempiruoka tällä hetkellä. Kidneypavut on hyviä, wok vihanneksista oon aina tykännyt ja toi täysvenhä nuudeli on sekä nopeeta että hyvää. Sit vaan mausteita tai joku kastike tai jotain niin maistuukin joltain ;D
Nyt on ollut vähän nälkäisempiä päiviä tällä viikolla tässä joten täytyy todeta, että tälleen mun laihduttaminen kyllä usein lähteekin huonompaan suuntaan:
Kroppa alkaa yhtäkkiä ilmoittaan nälästänsä ihan tappo kipeellä mahalla ja kovalla kurnimisella.
Vaikka olisin monta viikkoa syönyt ihan täysin samaa ruokaa, täysin samoja määriä, niin yhtäkkiä onkin siitä samasta määrästä kovempi nälkä mitä ennen. Onkohan se nyt sitä säästöliekkiä vai mikäköhän ihme juttu se on...
Miks mulla muka yhtäkkiä ois kovempi nälkä ku ennen on menny ihan hyvin...Ei voi käsittää kaikkea.
Se kyllä tuli todistettua viime lauantaina että en ole säästöliekillä kun kuitenkin olin laihtunut.
Tein muuten sen virheen eilen että kävin vaa'alla. Se on se vanha paha tapa joka yhtäkkiä kolkutti korvan takana: "Etkö muka ole yyyyyyyhtään kiinnostunut kuinka paljon painat?!"
No se näytti tietty 63,7
Pakkohan se tähän oli kirjottaa.
Mutta siis varmaan se on se mun iltapaino.
En käsitä miks oli pakko mennä vaa'alle kun ihan hyvin on mennyt ilmankin. Ehkä mulla alkaa nyt tää vaihe että haluisin vaan laihtua laihtua laihtua enkä jaksa venaa.
Siis alitajuntaisesti.
Koska oikeestihan mulle on nyt aika sama pääsenkö tohon 62:teen ens kuussa vai en koska se on niin lähellä että tiedän että pääsen siihen tässä lähiaikoina kunhan vaan jatkan samaan malliin.
Syvällistä...
Tajusin muuten ettei mulla ole ketään "omassa elämässäni" joka tukis mua laihduttaan. Oon kyllä tajunnut tän ennenkin mutta taas se niin kun...tuli mieleen eilen...
Siis esim mun avokki ei pysty käsittään jos mä en halua syödä jotain roskaruokaa.
Mut se toisaalta varmaan haluaa sillä tavallaan "oikeuttaa" että hän saa kans sitten syödä kun mäkin syön.
Sit mun vanhemmat on aina ollut ihan totaalisen omituisia:
Äiti on selkeesti kateellinen jos laihdun. Ja jotenkin sillä taitaa olla vähän vääristynyt käsitys ruuasta ja vartaloista (tai mulla on???) kun mä muistan esim sellaisen tilanteen kun lapsena (siis tosi nuorena) yritin äitiltä kysyä että pitäskö mun liikkua tai tehä jotain kun mulla on maha ja muilla kavereilla ei ole. Sit se niin kun...tavallaan "otti siitä itteensä" ja muistan kun se puhu siitä kavereilleen silleen että mä kuulin että "On se nyt kumma kun tyttö jo tässä vaiheessa murehtii jos on vähän jotain löysää jossain.."
Henk koht oon sitä mieltä että olisi ollut kiva jos ois tullut jotain mallia tai esimerkkiä kotoa eikä vaan sitä että ei saa valittaa jos on läski.
Sit mun isä on sellainen toinen ääripää.
Ihme terveystieteilijä.
Siltä ei voi kysyä mitään ilman että tulee luento. Kysyin siltä viime kesänä ohimennen jos hän sattuis muistaan mistä ruuista saa magneesiumia niin ettei tartte ottaa magneesium pilleriä. Niin anna olla, seuraavan kerran ku nähdään sillon mukana sellainen tuloste johon se on tulostanu kaikkia eri ruokia mistä sitä saa ja kuinka paljon ja sitten se alkaa niitä määriä ja arvoja mulle selittään ja kuinka sitten pitäisi myös syödä sinkkiä ja niin edelleen ja niin edelleen.
Sen olemuksesta ja kommenteista myös kuultaa, vaikkei se suoranaisesti antaisi ymmärtää, että se on aina pitänyt mua läskinä.
Mikä tietty on totta mutta isältä toivoisi erilaista asennetta.
Sit mä muistan kaikki nää kerrat ku en ole nähnyt esim jotain kaveria pitkiin aikoihin kasvokkain ja sitten sanon että oon lihonut ja me nähdään pitkästä aikaa, niin kaveri alkaa selittään ettei hän huomaa mitään eroa.
Mua ärsyttää sellainen!
Mä oon enemmän loukkaantunut siitä jos mun kaveri ei huomaa eroa siinä oonko 10 kg lihavempi vai laihempi kuin viimeksi, kuin siitä että sanoisi mulle suoraan että joo olet.
Ja näitä tapauksia on ihan liikaa vuosien varrella ja mua ärsyttää itseänikin että muistan sellaiset tapaukset kun olisin paljon onnellisempi jos en muistaisi.
Hahahaha!
Tänään on ultimate avautumispäivä.
Pystynköhän mä ikinä koskaan pitään napapaitaa...jaa-a...taitaa jäädä sinne "I don't think so fatty!" -listaan XD
Toi et saako tukee laihduttamiseen on aika jännä ku tuntuu et ns. lihavuus ois joku tabu, sitä ei saa ottaa esiin missään, mut esim laihalle voi sanoo et söisit sinäkin jotain. Mielenkiintonen postaus :)
VastaaPoistaJoo, todellakin tabu on oikea sana! Toisille se on sitä "arkea" johon on totuttu, joten siitä ei puhuta ettei vaan keskustelu kääntyisi omaan napaan ja huomattaisi että omat elämäntavat on epäterveelliset. Taas toisaalta jotkut ihmiset oikeesti tajuaa että liikalihavuus on sairaus ja tuottaa sairauksia ja sen hoitamiseen tarttis apua ja tukea muilta....
VastaaPoistaOn se varmaan tupakoitsijankin vaikea tukea toista tupakoitsijaa lopettamaan kun itse ei siihen pysty. Siitä syystä tämä netti ehkä paras paikka löytää "tukijoita" koska täällä kanssatoverit hakeutuu toistensa luo...