Päättelin että on aika pahat PMS:t.
Treenannut olen mutta muuten olenkin sitten mättänyt suustani vaikka mitä shittii.
Jostain kumman syystä kuitenkin reidet on kaventunut sinne 53cm paikkeille ja käsivarret muutaman millin alle 29.
Johtunee treenistä.
Eli siis jotain hyvää silti vaikka keskivartalo on saanu taas elämänsä kyytiä.
Jopa blogin lopettaminen oli taas mielessä.
Täällä sitä silti ollaan edelleen :D
Mä yritän tsempata mut mä luulen että tää talvikin on nyt alkanu ottaan koville kun on noi pakkasetkin alkaneet aikuisten oikeesti.
Odotan vaan että voin alottaa pyöräilyn taas niin toivottavasti lähtis läskikin liikkeelle.
Vaa'alle en ole uskaltaunut. Luulen että vitoset ei ole tavoitettavissa helmikuun loppuun mennessä mutta katotaan nyt...
Jos yhtään lohduttaa niin täällä on samat meiningit. Tosin sä olet mua paremmin tsempannut, koska meikäläinen on paitsi mättänyt kaikkea mahdollista, myös ollut koululla ja töissä niin tiiviisti ettei ole paljon kuule jumppailtu. (Ihanaa et mul on toi kiire-tekosyy, ni ei tartte myöntää että tuskin olisin muutenkaan jumpannut...) Mut hei nyt vaan uuteen nousuun, sekä minä että sinä! Vielä on puoltoista päivää viikkoa jäljellä. Nyt jos vähän tsemppaa ni pääsee alottamaan uuden viikon hyvällä nuotilla!
VastaaPoista:D Kiitos kovasti tsempistä!! Auttaahan se kun kuulee että toisillakin samanmoiset meiningit :) Kovasti on tarkoitus tämä viikko tsempata oikein kunnolla ja treenata jopa joka päivä. Jos se hukuttais alleen tuon suklaan kutsuhuudon ;) Tsemppiä myös itsellesi, ymmärrän niin täysin tuon "onneksi on tämä ja tämä tekosyy" koska muutenhan joutuisi myöntämään että ei vaan yksinkertaisesti viitti.
VastaaPoista