joo..
Meikä on lihonut, mutta se varmaan ei tullut yllätyksenä mulle tai teillekään.
Aamulla paino oli 61,8 ennen lenkkiä ja 61,1 lenkin jälkeen.
Olin ihan tursake aamulla niin menin heti lenkille. -> Kutakuinkin: "OMG! MÄ OON LIHONU NOIN PALJON?! NYT HETI LENKILLE!!"
Lenkki tuntui hyvältä, menin rennosti tunnin. Hölkyn hölkyn...
Aattelin ottaa rauhallisesti ku oon kuitenkin ollut 1,5vko liikkumatta.
No joo ja sit tosiaan ennen lenkkiä ne mitat...mulle ois niin kun tullut 2 senttiä rintoihin ja vatsaan takaisin ja sentti pyllyyn. Jostain syystä silti näytti että pohkeista ois lähtenyt 5mm eli en nyt tiedä...
Mutta kyllä sen turvotuksen huomaa vaatteissa. Housut puristaa vatsaa ja mun ihanat pienet rintani, jotka huomasin kun rintsikat oli liian isot, täyttää taas kupit :(
Pistää vihaksi.
Joo, oon ollut kipeenä, annan sen verran itselleni anteeksi.
Muttei nyt näin paljon oisi tarvinnut turvota!
Ratkaisuni on yksinkertainen.
Maanantaina alkaa taas treenit. Ehkä jopa pyöräilen töihin.
En luovuta edelleenkään.
Niissä pienemmissä mitoissa on vaan niin paljon mukavampaa. Olo ja kaikki on ihanampaa. Tuntuu niin paljon paremmalta kuin nyt.
Tän viikon olin vielä maanantain ja tiistain pois töistä. Sit kuljin töihin autolla tai bussilla ke-pe.
Mitään liikuntaa en tehnyt koska olo oli vielä huono.
Nyt on sitten olo jo parantunut. Mitä nyt vähän vielä nenä vuotaa, mutten anna sen häiritä.
Nukuin viime yönä joku 11h taas vaihteeks. Ihanaa!
Koko viikon söin kiltisti terveellisesti enkä herkutellut yhtään, kunnes eilen suklaa- ja jugurttirusinoita.
Eli nyt ois tosiaan tarkoitus alkaa ma-to kestävään herkkulakkoon for ever. Vain viikonloput on sallittuja herkuttelupäiviä. Katotaan nyt miten menee.
Eli don't get your hopes up.
Enivei, eli siis lihomiseni johtuu liikkumattomuudesta, ei siitä mitä oisin syönyt.
Huomashan sen että heti lenkin jälkeen oli paino PALJON pienempi.
Mä haluan takaisin 60,jotain lukuun, siellä oli turvallista...
Turvallinen on omituinen sana käyttää tässä yhteydessä mutta se tuntuu kuitenkin oikeimmalta.
Mietin miten oisi paras lähestyä taas liikuntaa ja aattelin että kokeilisin mahdollisesti huomennakin lenkkiä. Sitten maanantaista aloitan MAX workoutin kakkostason alusta. Aattelin, että oisinko alottanut ykkösen uudestaan mutta sit tulin siihen tulokseen että kohta mä teen vaan sitä ykköstä uudestaan ja uudestaan jos taas vaikka tulisin kipeeks tai joku muu este tulis.
Ainiin ja sitten sarjassamme tunnustuksia:
Ostin sieltä flunssaa edeltävältä reissulta hameen.
Vaikka oon ostolakossa kunnes tavoitemitat on saavutettu, silti ostin!
Se on sellainen puolipitkähame jossa on halkiot. Se on ihana.
Se on tällä hetkellä mulle tiukka. Voisin ihan hyvin pitää sitä silti mutta ostin sen lähinnä tavoitehameeksi. Sitten kun se istuu paremmin ts. olen laihtunut, voin käyttää sitä huoletta. Se on kokoa 10, joka varmaan vastaa sitä 36:tta jota tavoittelen. Se menee mun päälle ku se joustaa, kiitos stretch! mutta en tosiaan halua että mä näytän siltä että oon tunkenu itteni liian pieneen vaatteeseen!
Ja joo, se oli ihan huisissa alessa, joten en törsännyt ihan mielettömästi. Ja muuten, se sopii aika hyvin niiden mun tavoitesaappaideni kanssa, koska siinä on ne halkiot.
Mutta siis, homman nimi on se, että nyt on vaan yksinkertaisesti pakko laihtua. Mulla on tavoitevaate. Uusi ja ihana sellainen.
Ei mitään sairastamisia enää, ne sotkee kaiken ja mikä pahinta: Olo on ihan hirveä!
Kaikista huonoin omatunto kokoajan on ollut siitä kun en ole päässyt liikkumaan. Se on hyvä asia siinä mielessä, että osoittaa elämäntapojeni muuttuneen aktiivisempaan suuntaan ja että mun ajattelumaailmani on muuttunut niin, että on epänormaalia olla liikkumatta. Saavutettu siis jotain...
En tiedä, voisihan se ehkä olla vielä ihan realistista toivoa että saavuttaisin 59,9 ennen joulua. Ei se nyt ihan mahdotonta ole, mutta aika paljon se kyllä vaatii hommaa. Eipä siinä, ei sen välttämättä tartte olla ennen joulua, ois vaan huisia laihtua niin paljon tänä vuonna...
Eli paluu arkeen, tsemppiä teillekin ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti