Eilen tuli nuha, koska oli pakkasta ja mulla ei ollut leggareita housujen alla kun kiersin kaupunkia asioilla.
Kotiin päästyäni treenasin hyvän treenin soutulaitteella, olisin taas jälleen kerran pystynyt parempaankin, mutta hyvä fiilis tuli silti. Ja hiki.
Sitten tuli se nuha.
Nyt oon niin väsynyt kun vaan ihminen voi olla, silmät ei pysy auki ja niiskutan kokoajan.
Tää on sellainen ihmeellinen nuha että tää kutittaa mun nenää, joten on kokoajan sellainen tunne että kohta aivastan.
Ja lihakset on jumissa.
Sitten tähän lisäksi: paino jumittaa. Kaikki varmaan tiesi sen mutta nyt on taas yksi niitä päiviä kun ois kiva ettei se jumittais. Eilen katsoin kotiin päästyäni painon ja se oli se ärsyttävä 61. Mua vaan niin vihastuttaa se luku.
Sitten tänä aamuna mittailin masua. (mutten jostain syystä uskaltautunut vaa'alle, johtuisko ehkä eilisestä luvusta...) Ei vaan pysty käsittään. Navan alta on alle 90, siinä 89,5, eli on pienentynyt, mutta navan yltä on 82, eli mitään ei ois tapahtunut.
Tää ärsyttää siksi, että a. vatsalihavuus on se vaarallisin b. yök vatsamakkarat on varmaan ruminta ikinä.
Eli sekä terveydellisistä että ulkonäkösyistä.
Nyt aloin sitten tietty miettimään että mitäs jos mulla on nyt sitten kertynyt se rasva sinne sisäelinten ympärille ja se on kaikkein vaikeinta (ellei mahdotonta?!!) saada pois. Ja vielä kun mulla on just tosta navan yläpuolelta ollut varmaan joku...no ainakin reilusti yli 10 vuotta ollut tuo masu tällainen löllykkä, niin se voi olla (vai voiko?) että se kohta on jäädäkseen. Siis tarkoitan että jos kerran on näin kauan ollut siinä sisäelinten ympärillä sitä rasvaa niin lähteekö se siitä pois.
Tänään siis on tosiaan sarjassamme: Argh mun vatsa on tällainen lopunelämää eikä se ikinä muutu!
Nyt oon googlettanut koko päivän erilaisia juttuja sisäelinten ympärille kerääntyvästä rasvasta ja vyötärölihavuudesta ja niin edelleen.
Paras ratkaisu vaikuttaisi olevan enempi liikunta. Ainakin näin niin kun itse päättelisin että mitä enemmän liikkuu sitä enemmän se rasva lähtee sisäelinten ympäriltä.
Kun törmäsin johkin saittiin jossa joku puhui että oli tehty tutkimus jollain nuorilla naisilla jotka oli hoikkia mutta ei liikkunut niin niillä oli sisäelinten ympärillä huolestuttavat määrät rasvaa. Ja sitten verrattiin johkin ylipainoisiin jotka liikkui niin niillä taas oli sisäelinten ympäröivä rasvamäärä ok. (Kun sisäelintenkin ympärillä kuuluu sitä rasvaa jonkin verran olla.)
Joo, nyt oon hieman saanut itseäni tässä päivän aikana rauhoiteltua ja pahin kriisi ehkä laantunutkin jopa.
En mä välttis toivoton tapaus ole.
Ehkä ensi vuonna masukin pienenee jos tuo paino putoaa.
Ja sitten vielä sellainen juttu että luin jostain että keho yrittää aina palauttaa painon siihen lukuun missä ihminen on kauiten ollut, koska keho luulee että se on normaalipaino (koska siinä oltiin niin kauan) ja pitkän ajan kuluessa keho tottuu siihen painoon.
Masentaa ajatus siitä, että mun keho kamppailee päästäkseen takaisin lihavaan painoon kun se luulee että se oli mun normaalipainoni vaan sen takia ku olin sen painoinen niin kauan.
Toisaalta se kasvattaa ihmisenä ku joutuu omaa kroppaansa vastaan taisteleen kahta kauheemmin, mutta mieluummin tekisin kroppani kanssa yhteistyötä.
Tässä yksi syy lisää miksi kannattaa aina heti tarttua jos vähänkin paino heilahtaa eikä antaa itsensä olla kymmenen vuotta ja sitten vasta heräillä. Tietty parempi myöhään kun ei milloinkaan tässäkin asiassa, mutta silti ärsyttää nyt tänään vaihteeksi sekin etten ole itsestäni alkanut aiemmin pitämään huolta.
Sitä ei muuten ole tutkitusti todistettu kuinka kauan tasan tarkkaan keholla menee tottua "uuteen" painoon normaalipainona, mutta varmaan jojoilijat on meillä todisteena siitä että aika kauan sillä taitaa mennä.
Nyt kun on tämä ärsyttävä nuha (kaikki ärsyttää!) niin mittaan kuumeen kun pääsen kotiin ja jos ei ole kuumetta niin treenaan vaikka kuinka räkä valuis.
Ihan sama.
Nyt ei nuhat jaksa kiinnostaa, mä haluan laihtua.
Mut jos on kuumetta niin sitten en treenaa ja huominen on sitten saikkua.
Ainoa hyvä juttu on se, että eilisen suklaanhimoni selätin jonkin onnenkantamoisen avulla. Vahvasti olisi tarkoituksena olla herkuttelematta vielä tänään ja huomennakin.
Ei auta muu kuin toivoa kovasti että nuha menee ohi ja mieli nousee täältä pohjamudista taas.
Ainakaan en luovuta.
Ei saa luovuttaa.
Ei saa luovuttaa.
Ei saa luovuttaa.
LOPPUKEVENNYS:
Tänään vuorossa jotain ihan muuta kuin thinspo kuvia tai muutenkaan inspaavaa kuvitusta ellei nämä kuvat sitten katsojaansa inspaa niin, who knows.
Kuvat on kaikki "tästä syystä olet läski" sivustolta: thisiswhyyourefat
Varoitus sivusta: Jos et ole ennen käynyt sivulla niin en suosittele herkälle.
Siellä nimittäin on AIVAN JÄRKYTTÄVIÄ kuvia kaikista ihan kamalista ruuista mitä ihmiset on keksineet.
Esim. pekonia ihan sairaissa muodoissa tai lisättynä kakkuun tai muuta sairasta.
Mutta aattelin että tää sopii tän päivän teemaan, josta puhuin yllä.
Näistä syistä minä todellakin olen lihava.
Ei, minä en vaan ole isoluinen!
;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti