Mies nappasi sen lauantaina kaupassa käynnin yhteydessä mukaan jollain yleisellä kommentilla "Otetaan nyt vaikka tollanen". Minä siitä sitten sipsisyöppönä söin sunnuntaina enemmän mitä mieheni.
Mutta siellä pöydällä se pussin loppu edelleen on.
Sunnuntaina oli lupa syödä siitä mutta nyt ollaan taas arkipäivissä eikä ole mitään syytä herkutella. Toisaalta myöskään ei tee mieli. Se on hieno asia koska kuten moni lukija on varmasti huomannut niin herkuttomuus taitaa olla tälle tytölle aikalailla kausittaista.
Voi olla että hetken päästä tekeekin jo niin kovasti mieli ettei pysty ajatteleen mitään muuta. Sinne asti panttaan herkkuhimojani.
Niin kauan kuin voin tapella vastaan niin tapellaan.
Antaa tulla!
Katselin muuten taas viime vuoden kalenteriani, josta laskin vähän aikaa sitten joka kuun herkku-, liikunta-, ja alkoholipäivät. Tosiaan paras saavutukseni herkkurintamalla oli viime vuoden helmikuu jolloin tulos oli 14 päivää!
Järkyttävää.
Nyt todellakin tän vuoden ehdoton haaste on tämä herkkupäivien aisoissa pitäminen.
Ensi viikonlopusta riippuen tälle kuulle tulee joko 7 tai 8 herkkupäivää, mikä on siis ehdoton enkkani tähän mennessä kokonaiseen vuoteen!
Sitten tuleekin loppuvuodelle haastetta pitää sama taso.
Tarkoitus oli laittaa tänne blogiin kuvia tän kuun lopun mittojen yhteydessä.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että muutosta ei omasta mielestäni näe vielä tarpeeksi hyvin joten en laitakaan kuvia. Mieleni voi tietysti muuttua tässä kevään aikana mutta tarkoitus olisi tosiaan että niistä kuvista näkisi muutosta niin en vielä laita mitään.
Maalis- ja huhtikuu aion vetää samalla herkuttomuus -linjalla. Eli vain 2pv herkuttelua per viikko.
Oli ajatuksena myöskin keksiä uusi haaste ja aattelinkin pitää vaa'aton maaliskuu mutten tiedä kuinka fiksua se on henkisesti.
Siis olen kuitenkin välillä niin kuin aavalla merellä ilman airoja jossen vaa'alle pääse. Ihan niin kuin se olisi lähiaikoina kertonut mulle mitään sen enempää kuin kuinka paljon mussa on jotain nesteitä ja kuinka paljon oon turvonnut!
PAH!
Mutta silti välillä on vaan noustava vaa'alle ja saatava vahvistus niille pään sopukoissa piileville aavistuksille ja sille ololle mikä on. Joskus kuitenkin tuntee itsensä paljon kevyemmäksi kuin vaaka väittää ja silloin en kyllä yhtään tiedä mistä on kyse.
Ihmettelen toisaalta myös sitä, miksi vaaka (taas tai edelleen) on jotenkin tosi tärkeä väline mulle kun tossa ehti jo oleen hetki kun en oikeastaan kaivannut vaakaa laisinkaan. Ja silloin taisi mennäkin ihan hyvin.
Että toisaalta vaa'aton kuukausi voisi olla paikallaan. Sitäpaitsi ei se vaaka tosiaan kerro siitä kehittymisestä yhtään niin paljon kuin oma olo tai mittanauha.
Ehdin kuitenkin miettimään tätä vaaka-aihetta vielä noin viikon, koska kuu vaihtuu vasta ensi viikon torstaina.
Ja miettiä tätä ilmeisesti täytyykin kun näyttäisi nuo fiilikset vaakaa kohtaan oleen vähän fifty-fifty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti