Pistää miettiin kaikkia hormoonijuttuja ja muita että mistä mahtaa johtua.
Mutta eilinen huono päivä ja paha mieli ja maailman pahuus ja kaikki vastoinkäymiset melkein 100% johtuivat siitä että olin aivan poikki koko päivän.
Tiedän ja tunnistan tän jo aika hyvin itsestäni, joten olen aika varma että tuo oli syynä.
Tästä kaikesta johtuen mässäilin eilen sitten seuraavasti:
2 kakkupalaa (SIIS KAKSI!)
4 keksiä
n.9 palaa tummaa suklaata
Nalle suklaatikkari
Selitykset:
Kakkupalat tuli siitä kun toisen tarjosi lounasruokala ja toisen työpaikka erinäisistä ystävänpäivään liittyvistä yms syistä. (Miksi piti syödä ylipäänsä tai jopa tuo kaksi palaa, siihen ei ole vastausta.)
4 keksiä tulee siitä että makeanhimo noiden kakkupalojen jälkeen jäi päälle.
Tummat suklaat vedin kun miekkonen kotona sohvalla heitti levyn lopun mulle ja totesi ettei välitä kyseisestä merkistä. (Tässä vaiheessa oikeesti jopa ajattelin että peli tältä päivältä on menetetty, joten antaa mennä kun mieli tekee kuitenkin.)
Nalletikkarin sain mieheltä kera parin muun pikkulahjan koska oli se ystis. Me ei ikinä juhlita mitään tollasia enkä itse edes muista että mikä on meidän virallinen vuosipäivä mutta sen verran mies selvensi tilannetta että se meni jo, se on joskus tammikuussa. Jokatapauksessa vähän "irroteltiin" ja päätettiin juhlistaa ystistä tänä vuonna ja annettiin pikkuset lahjat toisillemme, joten vetäisin ton tikkarin noin niin kuin "juhlistaen" meitä :D
Ja mikä pahinta tai parasta, riippuen miltä kantilta katsotaan asiaa:
Mulla ei ole laisinkaan morkkista koko eilisestä.
Ei siis minkäänasteista.
Joko tässä on nyt jotain hormooniheittelyä pelissä tai oikeesti on tapahtunut ihme ja olen osittain kasvanut ihmisenä, mutta ei tunnu siis missään!
Eilen huonosta tuulesta huolimatta tein punnerrushaasteen mutten tehnyt siihen sitten päälle vatsalihastreeniä. Päätin että se punnerrus oli eiliseen mielentilaan nähden aika hyvä saavutus jo itsessään.
Jos huomenna on paremmat fiilikset niin teen ne vatsat sitten huomenna.
Punnerrus meni ihan ok. 4 onnistuu ihan hyvin mutta 6 punnerrusta putkeen oli kyllä aika haasteellista.
Ja hei, kaiken tän jälkeen:
Mulla on tänään jostain käsittämättömästä syystä tosi hyvä päivä ja mahtifiilis!
Mä hymyilen ja oon hyvällä tuulella!
Mistä johtuu, ken tietää mutta barbie ei.
Sitten vielä jotain ihan muuta:
Olin sunnuntaina yksin kotona kutakuinkin klo 12-19 välisen ajan.
Tuli sitten katsottua telkasta mitä aivokuolettavimpia ohjelmia.
MTV:ltä (eli musakanavalta, ei maikkarilta) tuli koko päivän putkeen sarjaa "I used to be fat".
Tätähän oli mahtava katsoa siinä samalla kun mättäsin tummaa suklaata nassuun ja makasin yöpaidassa sohvalla :D
Luin myös tässä samalla kirjaa ja kanavahyppelin musakanavilla välillä, pakko tämä lisätä huomautuksena tähän selventääkseni etten ihan kyttäämällä kytännyt kyseistä sarjaa.
Mutta huomasin kyllä nyt itsestäni sen että yliannostus tuli ja jopa niin että tuli vähän äklö olo.
Siis siitä ohjelmasta, ei suklaasta. (Ei ikinä suklaasta!)
Ensinnäkin ohjelma on laadultaan mun mielestä huono. Yli- ja alitse menevät reaktiot ovat teennäisiä.
Jokaisen fattyn itku-potku-raivarit meni tasan samalla kaavalla.
Pari tyyppiä lähti iloisesti mukaan mutta sitten jossain vaiheessa treeniä luovuttivat ja kieltäytyivät tekemästä enempää jonka jälkeen purskahtivat itkuun.
Yleinen laiskuus ja muutenkin "en mä viitti ku ei huvita" asenteiden korostaminen sarjassa oli luotaan työntävää.
Jne.
Yleensäkin ohjelma on tehty niin että nämä fattyt näkyvät mahdollisimman huonossa valossa ja trainerit esiintyvät "piruina" jotka antavat vitsaa jos et rääkkää ittees henkihieveriin.
Sitten kuitenkin lopussa ollaan laihduttu joku 20kg ja elämä on muuttunut täysin ja on mahtavaa jne.
Minulla ei sinänsä ole niitä henkilöitä vastaan yhtään mitään.
Katsoin vaan joku 5 jaksoa putkeen niin näin sen kaavan heti kuudennesta jaksosta ja sitten loppui katsominen.
Sitten jäi tää jälkimaku.
Oma vikani kun oli telkka päällä ja vielä sillä kanavalla.
Nyt olen taas oppinut virheestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti