Onko se sitten sitä että toisilta ne kilot karisee erilailla kuin toisilta.
Tottakai olen ylpeä saavutuksistani tähän mennessä, mutta kuinka hidasta tämä onkaan ollut verrattuna johonkin toiseen.
Ei saa verrata itseään muihin. Ei saa verrata itseään muihin. Ei saa verrata itseään muihin.
Toisaalta myös elämäntavat ovat erilaisia kaikilla. Ehkä nuo nuoret naiset treenaavat esim. tuplasti enemmän kuin minä. Toisista taas huomaa, koska kirjoittavat niin blogeissaan, että syövät huomattavasti vähemmän (kaloreita ja määrällisesti) kuin minä.
Mutta sitten on niitä tapauksia jotka vaikuttaisivat olevan elämäntavoiltaa todella paljon lähellä itseäni.
Niitä en oikein käsitä.
Antavatko he sitten itsestään väärän kuvan. Etteivät muka kovastikaan treenaa tai paljoakaan seuraa syömisiään, mutta oikeasti tekevätkin niin?
Tässä pieni katsaus omiin saavutuksiini, tulee hyvä olo aina kun miettii koko tätä taivalta alusta asti :)
Vielä 2008 alussa painoin 75 kg. Muistan, että kuvittelin vaa'alle astuessani painavani ehkä jotain 67.
Se kuuluisa totuus olikin sitten kauhee shokki.
Mutta laihduin silloin aika nopealla tahdilla, thank god, ettei ole jäänyt kovastikaan muistikuvia tuosta ajasta. Jossain neljässä kuukaudessa taisin päästä alle 70kg. Suurinpiirtein.
Sitten muistan kun oli jumitus pitkän aikaa 66 kg:ssa. Voi että kun meni hermo ku joka aamu oli sama luku vaa'alla tein sitten mitä tahansa. Se tais kestää ainakin joku puoli vuotta.
Sitten toi sama luku tuli viime talvena mua kummitteleen.
Halleluja, sekin on nyt (TOIVOTTAVASTI) ohi!
Toissa talvena olin niin yltiö-onnellinen kun kävelin yks päivä töistä kotiin vähän pidemmän lenkin enkä syönyt päivän aikana paljon mitään hiilareita ja menin vaa'alle heti kotiin päästyäni ja se näytti 64 :) Se tais olla eka kerta kun sen luvun näin.
Se oli niin hienoa, silloin :)
Ja nyt just saavutin kesällä 62.
Nyt 62-luvut on mulle isoja.
Niin ne numerot muuttuu...
Tai se suhtautuminen niihin...
Nyt seuraava luku josta iloitsen on 60 ja sitten tietty ne ihan eri numerolla alkavat, mutta ne on vielä matkan päässä joten en sano niitä edes "ääneen" ;)
(ssshhhh, ollaan ihan hiljaa ettei säikäytetä niitä kauemmas)
Tällä hetkellä olen, tottakai, todella iloinen näistä 61-luvuistakin. On ihmeellistä kun miettii tätä koko "matkaani" tähän asti, että miten olenkaan saavuttanut 61 kg...
Mutta tunnen sisimmässäni että nämä eivät ole minun lukujani. Tässä ei ole vielä hyvä olla, eikä tämä ole minun kokoni.
Tein sen virheen että mittailin eilen hätäisesti. En ole mittaillut muutamaan päivään.
Vaatteissa huomaan että olen pienentynyt, mutta mittanauha näytti että esim reisiin olisi tullut lisää millejä. Äh, ei olisi pitänyt mittailla ollenkaan.
Nyt olen sitten vaa'atta ja nauhatta varmaan koko viikon.
Pitäköön tunkkinsa.
Ainakin hetken...
Eilen aloitin MAX workoutin, tein tietty heti liian pienen määrän toistoja yhestä liikkeestä, ja huomasin sen vasta kun olin tehnyt kaikki sarjat.
Äääässhhh...
No, ens maanantaina sitten enemmän.
Tänään pitäisi intervalleilla, en vaan tiedä mitä teen jos sataa.
Varmaan kyykkyhyppyjä tai jotain muuta yhtä typerää sisällä XD
Fiilis on hyvä, vähän tuntuu kropassa että eilen tein jotain, sais kyllä tuntua enemmänkin, mutta hitaasti hyvä tulee.
Pitää totutella tähän treeniin nyt ensin ja sitten puristaa itsestään kaikki puhti.
Taas herkuton viikko.
:)
Mulla taitaa mennä vaihteeks ihan hyvin jopa :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti