Ja hurjaa oli.
Tuli juotua. Joka päivä. Voih.
Ja syötyä. Ihan kamalat määrät.
Thank god sitten kävin eilen kotiin päästyäni vaa'alla ja näytti 60,9 ja tänä aamuna kaikki mitat oli tasan tarkkaan ihania mittoja :) Eli siis periaatetasolla no harm done, mutta tietty nyt itsensä vieroittaminen rellestämisestä on kahta vaikeampaa ja tavalliseen tahtiin palaaminen ei niin kivaa.
Tuli tosiaan käveltyä kunnolla, niin kuin oli suunnitelmissakin, ja muutenkin meni ihan hyvin.
Oli kyllä sellainen ähky sunnuntaina ku "piti" syödä kaikki ruoka JA juoda viinipullo pois ku maanantai-aamuna lähettiin sitten takasin päin niin kaikki piti juoda ja syödä ennen lähtöö. Ihan hirvee turvotus ja ähky.
Mutta ah, olen niin iloinen että en olekaan lihonut sinne 62 puolelle niin kuin pelkäsin :)
Viikonlopun saldona ei ollut ainoastaan taivaallinen juusto ja kananmunat mutta myös sipsiä, bombay mixiä, ranskikset, suklaata (maito sellaista!) ja valkoista leipääkin tais olla...
Itseasiassa ranskikset söin vaan kerran ja sipsiäkin tosi vähän verrattuna siihen mitä oisin voinut syödä. Ainiin ja ihan kermajäätelöäkin tuli vedettyä.
Että joo, meikäläisen vegaanius ei ihan vielä ole huipussaan lol.
Mutta hassua silti että on kauheen helppo sit taas tulla kotiin ja olla ilman sitä juustoa. Se suklaa on ehkä sittenkin se vaikein juttu. Siis se maitosuklaa. Jotenkin luuli tossa vähän aikaa sitten että juusto ois vaikein muttei siihen kyllä tule saman asteista himoa kuin maitosuklaaseen.
Mä luulen että juusto vaikuttaa muhun samanlailla ku mun taannoinen tupakanpoltto: Oikeesti pystyin lopettaan kerrasta.
Mutta sitten maitosuklaa vaikuttaa varmaan samanlailla ku joku vahvempi huume, josta en kyllä tiiä ku en oo koskaan kokeillu, niin ku ekstaasi: Sitä on pakko saada enemmän ja lisää ja mahdollisimman pian.
I need my fix.
Sit ku sitä on syömättä vaikka muutaman viikon niin oireet helpottaa.
Sitten, siis miettikää, treenasin eilen vaikka olin ihan poikki. Hiki valui jo kun menin tonne meidän "treenihuoneeseen". Tein tosi rennosti kyllä, ainakin omasta mielestäni, mutta tänään on kyllä selkälihaksissa sellainen tunne että eilen tuli treenattua.
Sitten tänään kävin intervalleilee.
Mulla alko siis eilen MAX workoutin kakkostaso. Siitäkin syystä siis aloitin eilen rauhallisesti, koska halusin nähdä miten pystyn kaikki liikkeet tekeen oikeessa asennossa jne. Ens viikolla sitten taas teen kunnon itseni puskemis treenin.
Tänään oli intervallissa 40s. juoksua ja 20s. kävelyä. Oli muuten tosi tehokas. Siis tosi tehokas. Tuli ihan hirveen hengästynyt olo siinä keskivaiheessa mutta sitten lopussa tuntuikin että ois jaksanu pitempäänkin.
Teen siis yhteensä 20min. intervalleilun yleensä, niin oon kyllä aiemminkin huomannut että 10min. kohdilla tekee tiukkaa. En sitten tiedä mikä siinä on syynä että siitä "pääsee yli" ja sitten lopussa tuntuukin ihan "lällyltä". Onko se sit joku henkinen juttu ku tietää että nyt tää loppuu niin "ei tää ollukaa rankkaa, oisin voinu vielä jatkaa mut voi voi, ku aika loppu" :D
Mä oon niin kiero välillä näissä mun ajatuksissa ettei oo tosi.
Nonni.
Paluu arkeen periaatteessa siis nyt vaikka lomaa mulla on vielä tää viikko ja maanantaina vasta töihin.
Ja siis mä oon muuten ihan hullu. Siis mä jopa mietin että eihän mun tartte vielä lopettaa työmatka pyöräilyä että eihän tuolla ole vielä edes pakkasta tai lunta.
Siis ihan oikeesti. Eihän mun "tarvi" pyöräillä viimeiseen asti. Mä en pysty siis ymmärtään tätä kun en ole koskaan ennen ajatellut näin pyöräilystä.
Oonko sitten nyt koukussa siihen vai mikä mulla on vikana, mutta luultavasti ensi viikolla jatkuu pyöräily. Tulis nyt vaan äkkiä ne yöpakkaset niin ois aamulla niin kylmä etten viittis lähtee pyörällä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti