Ähkymässyöveriyökhyiröyh

Äsh, siis eikös se olla jo moneen kertaan todistettu että heti kun meikä täällä hehkuttaa jotain ihan pirun hienoo kuten että "On se niin fantsua ku ei oo tehny mieli suklaata pitkään aikaan!!!!" niin heti sitä sitten tekee mieli niin paljon että maailma loppuu ja seinät kaatuu päälle ja mä kuolen kohta jossen saa sitä heti tänne mulle kaikki nyt.
Eilen sitten iski se suklaanhimo illalla ja taistelin sitä vastaan jonkin tunnin.
Mutta se ei vaan mennyt ohi.
Sitten söin tummaa suklaata joku 9 palaa ja joka palalla yritin saada sen himon laantumaan/lakkaamaan.
Ei auttanut niin söin TofuLinee ensin sellaisen pienen kipollisen ja sitten hetken päästä toisen.
JA TADAA!
EI VIELÄKÄÄN LAKANNUT!
Sitten söin pöydällä jo pitkään möllöttäneen Twixin ja sen jälkeen tuli niin hirvee ällöyökhyisuklaaoverdose että oksat pois. (johtuisiko ehkä siitä että Twix on ällömakeeta ja vielä maitosuklaatakin joten makunystyrät löi tässä vaiheessa jarrun pohjaan?!)
Niin kai se sitten on että edelleenkin on paljon töitä tällä tytöllä.
Pitääkö oikeesti syödä siihen ällötykseen asti että se himo lakkaa?!
Eilinen todisti että kyllä.
Pitää.
Ei vaan mennyt himo pois vaikka kuinka yritin kaikkee puuhastelua ja muita aktiviteetteja ja ajatuksia ja mitä.
No.
Tämä blogi toimi taas katolisena ripittäytymisenä ja en kyllä tiedä kuinka monta avemariaa tästä mun ylensyönti-överistäni kuuluisi saada rangaistukseksi (huom. että tuo mässäily oli normiruokailun lisäksi eikä sijaan) mutta kait sitä rangaistusta on tarpeeksi siinä että ensi viikko on taas ehdottomasti mässäilytön.
Piste.