Vuodessa -5kg :)

Tammikuussa 2011 paino oli 65kg ja nyt se on 60,0kg.

Olen sen verran nörtti että tekaisin tuollaisen excelin tän vuoden mitoistani.
Siitä näkee helpoiten ja selkeimmin kehitykseni vuoden aikana.

Tulokset ja tyytyväisyysaste:

Näyttää ihan hyvältä tuo kehitykseni.
Reisi heittikin sitten tässä loppumetreillä yllätys-tuloksen kehiin joka hämmentää hieman mutta reisi ei ole silleen "tavoitelistallani" että sillä niin kovin mitään merkitystä olisi että olkoot mitä on.
Pohkeeseen olen erittäin tyytyväinen ja painonkehitykseen vuoden aikana noin niin kun yleisesti.
Alkuperäinen tavoite kun oli se 62 niin nyt kun tuota exceliä katselee tuntuu vaan hassulta että joskus pyrin siihen lukuun ja nyt en halua nähdäkään sellaista lukua. Kun paino on käynyt tässä muutaman viime viikon aikana yli 61 - sekin on tehnyt pahaa :S
Käsivarsi olisi saanut kehittyä enemmän mutta tosiaan sen pitäisi käsitykseni mukaan ollakin vaikeimmasta päästä laihduttaa, että taitaa tulla ens vuonna tappeluja sen kanssa :D

Muuta:

Ens vuoden tavoitteet "julkaisen" ensi viikolla. Lol. Ihan niin kuin olisi joku PR-tilaisuus tulossa ja pimitän tietoja viimeiseen asti.
Tämä vuosi on kaiken kaikkiaan onnistunut hyvin!

Ja mikä parasta:
Muutama kuukausi sitten huutonetistä huutamani koon 36 kauluspaita on tällä hetkellä päällä :D !!!
Tilasin sen tavoite-paidaksi ja olen säilytellyt sitä kaapissa kun napit meni just ja just väkisin kiinni ostohetkellä.
Nyt se on ihan täysin sopiva.
Eli "tavoite: Vaatekoko 36" myöskin saavutettu!

Näihin tunnelmiin ja leijailuihin on hyvä lopettaa tämä vuosi.
Kiitos teille kaikille yhteisestä bloggailuvuodesta :)
Olkoon uuden vuoden viettonne juuri sellainen kuin haluatte ja vuosi 2012 laihduttava! ;)

Tervetuloa myös uudelle lukijalle, ensi vuonna jatketaan juttuja.
Onnellista uutta vuotta murmelit <3

Töitä, treeniä, smoothieita, hiustenvärjäystä

Joulu meni ylensyönnissä ja alinliikkumisessa.
Onneksi ei herkkuja ollutkaan tarjolla niin paljon kuin pelkäsin mutta yleensäkin tuli syötyä määrällisesti enemmän ruokaa mitä normaalisti.
Lisäksi suklaata ei ollut tarjolla ollenkaan, vaikka miehen kanssa kummatkin saatiin Pandan konvehtirasiat - ei olla vieläkään avattu niitä.
Lauantaina ja sunnuntaina ei ollut mahdollisuutta mihinkään liikuntaan. Tietysti olisin voinut lähteä yksin kävelylle mutta eipä se siellä päin huvita, missä oltiin kylässä.
Heti maanantaina sitten kotiin päästyämme treenasin MAXin nelostason ensimmäisen päivätreenin. Se oli piristävää!
Nyt sitten tää viikko onkin mennyt yllättäen tehdessä töitä ihan kamalasti, treenatessa ja hiusten värjäämisessä.

Töihin olen tullut kuudeksi nyt kahtena aamuna, joten illalla olen tehnyt vain kaiken pakollisen ja sitten äkkiä nukkumaan. Nyt on todella nuutunut olo, mutta huomenna sitten teen normaalin päivän ja tuun kahdeksaan.
Olen syönyt sekä toissapäivänä että eilen päivällisen sijaan vihersmoothien, eli blenderi on käytössä ja smoothie-kokeilut alkanut jo! Oikein hyviä ovat olleet ja tuntuu ihan hyvältä idealta tämä smootheilu. Yleensäkin oon jotenkin sitä mieltä että tämä blenderin saaminen lahjaksi - ilman erillistä toivomusta - on jonkinlainen merkki siitä että mun tulisi syödä smoothieita. Että näin on "tarkoitettu".
Guuglettelemalla löysin erilaisia reseptejä, mutta päädyin sitten heittelemään vähän sitä sun tätä blenderiin kuitenkin.
On ollut sen verran tuota työkiirettä että varsinaista nälkää ei ole tullut illalla edes treenin jälkeen nyt kahtena päivänä ja nuo smoothiet on toimineet hyvin sellaisina "tiedän että minun tulee nyt syödä ja saada kaikki ravinteet vaikkei ole nälkä"-ruokana. Ei tule sellaista samanlaista täyteyden tunnetta niin kuin tulee lämpimästä ruuasta, mutta tuopillinen riittää silti hyvin mulle.
Eikä tarvitse erikseen "laittaa" ruokaa kun vaan heittelee blenderiin, kyllä ne siellä pilkkoontuu ja sekoittuu.
Ah, voi minua, miksen tätä ennen ole hoksannut. Paras tapa "laittaa" ruokaa ehdottomasti silloin kun sitä ei juurikaan jaksa vaivautua laittamaan :D

Hiusten värjäämisestä muuten sellainen kommentti että mulla on itsellä blondit hiukset luonnostaan joita värjään mustiksi. Kävin Ekokampaamo Oranssissa Tampereella tuossa muutama viikko sitten ja kampaaja neuvoi että jos alan värjäilemään kasviväreillä niin kannattaa ensin värjätä vaikka punaisella ja sitten mustalla päälle. Musta kun ei kasvivärinä tartu bloandiin mustana vaan parhaimmassa tapauksessa saa vihreän lopputuloksen aikaan.
Ryhdyin tuumasta toimeen ja tiistaina värjäsin punaisella ja eilen värjäsin mustalla. Ruohonjuuresta ostin Herbatint merkkiä. Tiistaina oli hirveä härdelli kun kävin lenkillä, sitten en käynyt suihkussa mutta kuivattelin hiuksia hetken hiestä ja värjäsin ne ja sitten melkein suoraan suihkun jälkeen menin nukkumaan. Oli hauska kun oli punaiset juuret koko päivän töissä eilen mutta ei kukaan huomautellut mitään - kohteliaita ovat kollegani.
Sitä punaista väriä olisi kannattanut pitää 2h päässä mutta pidin vaan ohjeen mukaisen 40min, koska en tosiaan ehtinyt sen enempää, eikä se tarttunut tasaisesti jokapaikkaan kovin hyvin. Mutta pidin sitten mustaa 2h eilen niin se kyllä tarttui ihan mukiinmenevästi. Eilen sitten värjäsin heti kotiin päästyä mustalla ja odottelin sen 2h, sitten pesin värin ja treenasin heti päälle märillä hiuksilla, jonka jälkeen kävin taas suihkussa :D
Nyt lopputulos on puna/violetti vivahteikas musta. Eli ihan nätti ja onnistuneempi kuin odotin! Ensi kerralla sitten pidän punaistakin sen 2h.
Herkuttelun suhteen on mennyt sitten niin että taisin yhden piparin ja yhden joulutortun syödä vielä tapanina mutta muuten on mennyt ilman herkkuja. Uusi vuosi tulee taas olemaan osittain herkuttelua mutta enempi varmaan tuon alkoholin saralla ;)
Tällä erää ei mulla muuta, huomenna tai lauantaina luvassa vuoden viimeinen punnitus ja mitat. Toiveissa olisi että  pirtelöiden ansiosta olisi tapahtunut muutosta...

Joulumielellä

Mitat ja paino kirjattu tänään ylös.
Teen samoin ensi perjantaina ja se kumpi on pienempi jää sitten vuoden lopun viralliseksi ja kirjaan ne tännekin.
60,7 näytti vaaka että ei mitään ihan kamalaa mutta kuitenkin näyttää se 59 taas jälleen kerran jääneen unholaan.
Ensi vuodelle töitä töitä töitä.

Mutta tänään joulutorttuja kaksi pellillistä pitää leipasta ja joulupöydät ja -suklaat odottaa huomenna meitä.
Aamulla aikaisin pitää lähteä ajamaan joulunviettoon joten ei muuta kuin hyvää joulua teille kaikille :)

raakaruokaa ja sen sellaista

Päätin että yksi tavoite lisää ensi vuodelle on enemmän raakaruoka-kokeiluja / smoothieita.
Tämä oli jo ajatuksissa aiemminkin mutta nyt sain suoranaisen merkin että tämä on se suunta mihin on mentävä sillä ihan täytenä yllätyksenä saatiin äidiltä joululahjaksi blenderi.
Aattelin tänään/huomenaamulla kokeilla ihan perus appelsiinimehua. (Kun sattuu oleen appelsiineja niin katotaan mitä tulee...)
Sitten mahdollisesti ensi viikolla kokeilen jotain vihreitä sekoituksia. Tai ensi vuoden puolella.
Mutta tämä nyt tuli kuitenkin tavoitteisiin lisäksi.

Olen paisunut taas kun eilen tuli iloisin mielin syötyä kaksi pullaa.
Pullaa en saisi koskaan syödä ihan vaan sen takia että se vetää mun ruuansulatuksen täysin jumiin tai sekottaa vatsan.
En saisi ja en saisi.
Näin mennään.
Jos tää vuosi jo kohta loppuisi niin voisi aloittaa "alusta"...

Ei nyt muuta, kohta tulee joulu ja sitten onkin uuden vuoden kujeet :)
Mä lähinnä odotan että vuosi jo vaihtuisi, olen jotenkin tylsistynyt jo nyt tähän touhuun...

Viikko elämästäni...

Tuntuu niin kuin olisin menettänyt viikon elämästäni.
Mitäköhän ihmettä viime viikolla edes tapahtui?!

Pieni päivitys: en siis liikkunut yhtään koko viikkona (sunnuntaista lauantaihin) ja söin niin kuin olisin ollut nälässä vuoden tai jotain.
Ainoa selitys on se, että hormonit meni sekaisin ja siinä samalla minäkin. Laskentojeni mukaan kuukautisten olisi pitänyt alkaa maanantaina mutta alkoivatkin perjantaina.

Itseni kontrolloiminen ei ollut millään tasolla mahdollista.

Söin suklaata jopa töissä, en pystynyt millään vastustamaan tai estämään itseäni.
Periaatetasolla olisin voinut harrastaa edes jonkin tason liikuntaa kaikkina muina päivinä kuin keskiviikkona. Mutta ajatus ei edes käynyt mielessä. Olisiko ollut tiistai ilta kun tuotti hirveitä vaikeuksia edes pakata työmatkaa varten.
Ruokaa en laittanut varsinaisesti minään päivänä, kaiken maailman buffeteissa tuli syötyä ja kun olin kotona niin söin tyyliin sipsiä, joulutorttuja ja suklaata. Tummaa suklaatakin vedin sillain puoli levyä...
Söin maitosuklaata lauantai-iltana niin paljon, että sunnuntaiaamuna herätessä oli sellainen järkyttävä limakerrostuma kurkussa joka tulee maitosuklaan syömisestä.
Mulla ei oikeastaan ole muuta selitystä koko viime viikolle kuin kuukautisten vallankaappaus.

Ei oikein ole edes muistikuvia viime viikosta.
Ai niin ja joulutorttuja tuli syötyä ehkä kolmen joulun edestä.

Ihan järjetöntä!!

Nyt sitten yritän jollain tapaa päästä takaisin tähän maailmaan.
Tänään treenaan - ekaa kertaa viikkoon.
Ei mulla ole edes mitään muistikuvaa millaista treenaaminen on! Tai mitä mun ohjelmassa on maanantaille. Tai että hei, mun pitäisi tehdä täysillä tehoilla ja mahdollisimman isoilla painoilla, kuinkakohan muka jaksan...
Ihan niin kuin olisin ollut jossain scifi-leffassa ja mun muisti on pyyhitty pois.
Aion taistella tän viikon herkuttomana.
Ja taistelu siitä tuleekin.

En todellakaan tiedä miten pystyn siihen mutta pakko pakko pakko.
Ei vaan ulkonäönkään takia enää vaan sen hirveän olon takia mikä siitä tulee.
Ja kuinka se kertyy tonne sisäelimiin ja niiden ympärille.
Kuinka pahoin voin ja puhti on pois.

Mulla oli ihan hirveä pallean kipu lauantaista eiliseen.
Eilen käytiin joulupäivällisellä äidin luona ja mua vaan sattui palleaan ihan hirveesti.
Nyt se on mennyt ohi, ainakin hetkellisesti.
Eilen oli ensimmäinen päivä viikkoon kun menin aamulla lenkille (liikuin jopa!) ja ainoa herkku mitä söin oli yksi joulutorttu (vain yksi!).
Tais olla eilen paino 60,4 (eli ei mikään mieletön nousu) ja mitat oli ok, ei mitään ihan kamalia.

Aattelin että jos mulla oikeesti on perjantaina ihan kamala turvotus yms, niin otan "vuoden viimeiset mitat" sitten ensi viikolla.
Mutta toisaalta mietin että fiksuinta olisi ennen joulua kun ensi viikonloppuna kuitenkin repee tää meininki ihan holtittomaksi.

En ole edes kenenkään blogeja lukenut viikkoon enkä tiedä mitä kenellekään kuuluu.
Oon ollut jossain pohjilla ja sieltähän nyt pitäisi sitten taas nousta.

Wish me luck ;)

Joulurauhaa...

Työmatkan yms muiden häiriötekijöiden takia pidän pienimuotoisen tauon blogista, eli palaan asiaan joko viikonloppuna tai ensi viikolla!
Tää viikko mennyt ja tulee meneen harakoille kaikin puolin.

huh

Eli lyhyt katsaus viikonloppuun:
Runsaasti alkoholia
Tuplasti makeita herkkuja mitä suunnittelin
Krapulapitsa

Yllättävää kyllä, ei ole niin turvonnut olo kuin voisi luulla.
Huonosti nukuttu yö tietysti takana, kuuluu maanantaiaamuihin tällainen pieni "voi voi" -olo.

Nyt tää viikko tulee suoraan sanottuna meneen päin honkia koska TÖIDEN takia missaan keskiviikkona täysin treenini! ARGH! Tajusin tän vasta eilen ja ketuttaa jo nyt ihan hirveesti.
Kyseessä työpaikan meno, johon en alunperinkään halunnut osallistua mutta on vähän niin kuin pakko. Toisin sanoen on pakko.
Torstainakin mahdollisesti missaan treenin mikäli oon kotona kovin myöhään, mutta toivon kovasti että en olisi.

Mun on siis pakko tehdä niin, että ensi viikolla teen MAxin kolmostason vikan viikon uudestaan. Teen tällä viikolla siis mitä pystyn, mutta ensi viikko on sitten virallinen vika viikko.
Sitten on vielä nelostaso, joka menee siis ensi vuoden puolelle ja sen jälkeen pitää alkaa miettiin liikkumiskuviot uudelleen kun joutuu ihan itse miettimään mitä tekee eikä ole valmista treeniohjelmaa.
Se toisaalta sopii vuoden alkuun koska voin suunnitella siis samalla koko ensi vuottani.

Kaiken lisäksi vielä ensi viikonloppu tulee sotkemaan kuvioita koska on sekä lauantaina että sunnuntaina jouluisia menoja. En ole kovastikaan jouluihminen ja ärsyttää tämä sukulaisissa yms juokseminen kun pitää nähdä eri kaupungeissa asuvia ihmisiä ja joka paikassa kuluu ihan tuhottomasti aikaa...

No, mutta ensi viikonloppuna yritän kuitenkin jossain välissä päästä lenkille kaikesta huolimatta.
Mutta jouluviikonloppuna lenkkeily ei sitten onnistukaan kun lähetään ihan eri kaupunkiin koko viikonlopuksi. Mutta ehkäpä sallin sen sitten itselleni että yksi viikonloppu "pyhitetään" joululle.

Tänään on harvinaisen huono päivä pitkästä aikaa, joten siirryn nyt murisemaan töiden ääreen.

59,7

Oli pakko tulla hehkuttaan ku oli hetki aikaa että eipä näytä palkintopurilainen vaikuttaneen painoon :)
Vaaka näytti ensin 56,7 ja meinasin saada kohtauksen, mutta johtuikin siitä että meidän vessan lattia on todella epätasainen ja vaaka oli just sellaisella epätasaisella kohdalla :D

Kävin aamulla erittäin sakeassa räntäsateessa lenkillä :) Keli oli miellyttävä siinä mielessä että ei ollut ketään liikkeellä eikä ollut liukasta, mutta epämiellyttävä siksi ku olin ihan litimärkä ku pääsin kotiin :D

Mulla on fiilis ihan katossa.
Kävin just ostamassa kaverilta yhden paidan, joka on kokoa S ja mulle tiukka mutta oon täysin vakuuttunut että se mahtuu mulle ensi vuonna ihan ok.
Lisäksi, just viikko sitten yhdelle kirpikselle viemäni takki on samoin tein mennyt kaupaksi :D (Sellainen kirppis, jossa ei tartte varata pöytää, sinne voi viedä vanhat vaatteensa ja ne ottaa siitä rahaa välistä.) Takki, jota yritin epätoivoisesti myydä huutonetissä joku 1,5 vuotta!!

Hymyillään koko viikonloppu eiks niin! :)

Palkinnot

Eilen tuli käytettyä vegehamppari-palkinto. Kävin kunnon hampurilaisaterialla ja join vielä colankin :O
Ateria oli tosi hyvä, oli hassu huomata että noin puolen vuoden tauon jälkeenkään ei tullut sellaista "yök minkä makuista, hyi!" -reaktiota, josta ihmiset usein puhuvat syödessään hampurilaisaterian pitkän tauon jälkeen.
MUTTA heti noin 10min aterian jälkeen alkoivat sellaiset todella ällöt röyhtäilyt ja kurkussa oli kamala jälkimaku, jonka päättelen johtuvan rasvasta.
Maha oli lisäksi pallo koko illan ja nukuin yöni erittäin, erittäin huonosti. Heräilin jatkuvasti ja sitten aamuyöstä heräsin pari kertaa niin että olin ihan täysin hereillä joskus neljältä aamulla. Sitten kesti joku tunti että sain itseni taas uneen.
Mulla on sellainen hatara muistikuva että samoin kävi viimeksikin (joskus kesällä/keväällä?) kun kävin hamppariaterialla. Että sitten pyörin koko yön sängyssä.
No, tämä on nyt viimeinen kerta kun käytän tällaista palkintomenetelmää. Jatkossa syön hampparia vaan tilanteissa kun oikeesti ei ole muuta ruokaa.

Ensimmäinen palkintoni, tatuointi, on niinkin paljon työn alla että kaivoin esiin haluamani tatskapaikan numeron.
Soitin ja kyselin koska sais aikaa.
Yli vuoden päähän.
Siis vuoden.
Olin varautunut johonkin puoleen vuoteen mutta terve!
Ja kun ei 2013 vuoden kalentereja ole vielä niin ei voinut sitten sitä yli vuoden aikaa ees sen tarkemmin miettiä.
Eli nyt en tiä mitä teen. Tottakai edelleen haluan tatskani mutta pitäisikö sitten soittaa jonnekin toisaalle on taas toinen kysymys.
Voi ärsytys.

Ajatuksena oli että nyt käytetään nää palkinnot ennen kuin "uusi jakso" mun projektissa alkaa.
Hieno ajatus oli se.

Ainiin ja kävin ostamassa uudet housut eilen. (Kyl mä periaatteessa saan jo ostaa uusia vaatteita kun oon kuitenkin laihtunut sen verran että vanhat näyttää tosi rumilta päällä vaikkei vielä ihan valahtaisikaan päältä. Mutten tässä kuitenkaan aio vielä hullaantua, koska ajatus on pienentyä vielä lisää niin on jotenkin turhaa ostaa vaatteita paljoa...)
Kävi tuuria kun olen viimeiset pari vuotta ostanut housuni UFFilta mutta nyt päätin repäistä ja menin Hennesiin niin sain alennusta kun housuissa oli reikä! :D Vitsi, että oon Hannu Hanhi.
Se reikä oli saumassa ja oli helppo eilen ommella se kiinni :)
Ja nyt on uudet housut jalassa.
Nää on tällaiset pillit, jotta saan nää helposti saappaisiin näin loska-/talvi-aikaan. Eli käyttöä tulee paljon, ostos ei siis ollut turha todellakaan.

Eilen jäi myös liikunnat välistä koska olin vasta myöhään illalla kotona. Hassu juttu sekin, että mulla ei ole siitä yhtään huono omatunto :O Olisi luullut että olisi...
Ehkä johtuu siitä, että eilen tuli muutama tunti kävelyä ja olisi kuitenkin ollut "vaan" cardio-päivä niin en jostain syystä rinnasta sitä nykyään lihastreenipäiviin.

Toivotan kaikille teille rakkaille murmeli-lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua :) Mullon huomenna kaverin kihlajaisjuhlat, joissa aion antaa itseni nauttia hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta, joten me tapaamme näissä merkeissä ensi viikolla <3

Think about it

If you dream about it

Work for it

59,9

Ollaan taas iloisia :)
Ollaan taas takaisin.
Ollaan omia itsejämme :)
Noustu pohjamudista.

Viikonloppu meni huippuhyvin, tässä lyhyt yhteenveto:
En herkutellut muuten kuin eilen sallin itselleni 6 palaa tummaa suklaata ja tänkin oisin voinut itseasiassa ilman ongelmia jättää välistä mutta aattelin että sellainen mahdollisuus kun oli käsillä niin hyödynnän sen :)
Lauantaina kävin lenkillä joka oli yllättävän onnistunut eikä ees puhti lähtenyt. Mietin että jotenkin keksisin miten pidentäisin lenkkiäni hieman kun tuo tunti vaikuttaa hieman liian lyhyeltä mutten oikein keksi mitä kautta koukkaisin maastossa...
Olisi ollut mahdollisuus juoda alkoholia muttei kiinnostanut pätkän vertaa. Ensi viikonloppuna on kuitenkin isot juhlat kun on kaverin vihkiäiset, niin silloin sitten seuraavan kerran.
Koko viikonlopun on ollut ihana fiilis, laiha ja littana vatsainen.
Uskon että tämä olo ja tuo paino on tulos alkoholittomuudesta, koska se aina turvottaa mua ja aiheuttaa mässäilyhimoa ja muutenkin tosi huonon fiiliksen.

Mulla on lievä sisäinen kamppailu käynkö huomenna tunnin lenkillä vai teenkö intervallia. Aattelin että ehkä käyn lenkillä kun kerran on vapaa päiväkin ja sen lenkin jälkeen vaan on aina ihan mahtifiilis.

Ja ihan btw, olin lievästi sekaisin viime viikolla kun tajusin tässä yks päivä että oonhan mä jo aiemmin mitannut sen mun tavoitehameeni ja laittanut sen jopa tonne tavoite-välilehdelle. Että mitä mä sitä nyt taas mittailin viime viikolla...
Lisäksi oon tehnyt ne samat johtopäätökset niistä mun samoista vanhoista kuvista jo joskus aiemmin, mitä sitten tein muka "uusina" viime viikolla.
Niin se mieli vaan kaappaa mukaansa.
Ja mä näytän olevan ihan vietävissä.
Mutta ehkä nää oli sellaisia...muistuttamisharjoituksia. Sillain että oon alitajuntaisesti painanut mieleni sopukoihin näitä asioita ja nyt taas herättelin itseäni "henkiin" että hei!

Järki käteen!

Ja sitten jotain ihan muuta:
Näin äidin viikonloppuna. Jolle sitten iloisesti valehtelin päin naamaa että hänestä näkee että hän on laihtunut.
Tää ei oikeasti ole millään pahalla kellekään mutta mä vaan en erota erittäin ylipainoisista ihmisistä onko ne laihtunut 5kg vai ei. Ja kun mun äitini on jojoilija niin välillä se on turvonneempi ja välillä ei niin ei siitä oikeen tiä koska se on mitäkin ja olen lopettanut huomionkiinnittämisen hänen kokoonsa jo n. vuosi sitten.
Nyt hän sitten puhui laihtuneensa ja harrastavansa juoksemista yms joka on tietysti mielestäni hienoa! Mutta kun puheeksi tuli että kuka kommentoi ääneen asiaa ja kuka ei niin tokaisin vaan luonnostani että huomaahan sen...Vaikka en siis itse huomaa mitään :(
En tiedä, yritin kai miellyttää tai jotain. Mutta voisin opetella sitä kuuluisaa päänsä kiinni pitämistä.
Äiti kuitenkin on sellainen ihminen joka puhuu ihan tarpeeksi niin miksen vaan voi hymyillä ja nyökkäillä...

Sitten vielä miljoonanteen eri asiaan:
Mulla on parit housut, siis ihan normihousuja joita käytän päivittäin, jotka on todella isot mulle nyt kun ly on kaventunut, mutta silti pysyvät vielä ylhäällä. Ne on aika törkeen näköset kun roikkuu ihan hirveesti pyllystä ja reisistä, mutta minähän käytän niitä siihen asti kunnes tippuvat päältäni!
Eli sitä tässä odottelen koko ajan kun laitan ne jalkaani, että jospa eivät pysyisi ylhäällä, mutta vielä ne vaan pysyy.
Mä haluun sen voittajafiiliksen kun laitan ne jalkaan ja ne valahtaa alas! Sitten saan ostaa uusia housuja. Ja ne lähtee roskiin kun oon muutenkin niitä lyhentänyt ja ovat hiukan kuluneet niin en saisi niitä myytyä edes halvalla eteenpäin.
Voi sitä iloa kun saan ostaa uusia vaatteita :)

Oman elämäni thinspis

Paino oli tänä aamuna 60,7. Olen ihan ok-mielellä tästä, mutta en mitenkään yli-innoissani tai kovinkaan allapäin.

Kaiken tämän viikon ylä-/alamäen huipuksi kaivoin eilen ne vanhat kuvani esiin, joita tutkiskelin jo joskus aiemmin, ja tein aika paljonkin havaintoja:

Joskus n. 11-12 vuotiaana olen yhtäkkiä lihonut ihan hirveesti niin, että se näkyy oikein kasvoistakin.
Kaiken lisäksi tuolloin mulla on ollut: Permanentti ja otsatukka (Jep!) ja todella pyöreät silmälasit että olen oikein korostanut täysin pyöreitä kasvojani!! XD
Vielä kun mulla on pyöreä nenä niin mun kasvot vaan yksinkertaisesti näyttää possulta!

Nyt tällä hetkellä mulla ei todellakaan näy kasvoista mitään pyöreyttä.

Sitten olen ollut ehkä laihimmillani siinä n.15-16 iässä. Älkää ymmärtäkö väärin, laihimmillani tarkoitan tässä katseenkestävää normaalipainoista.
Sitten on tullut jälleen kerran yberpaisuminen siinä 17-18 iässä, joka sitten jäi forever.

Analysoin että tuo 15-16v laihuus johtui siitä, että asuttiin sen verran syrjäseudulla että kävelin tai pyöräilin joka paikkaan. Bussipysäkkikin oli sen verran kaukana että siitä tuli hyvin matkaa. Muutenkin saatoin siis kävellä kaverin luokse moneen kilometrin päähän ja sieltä takaisin useaan otteeseen viikossa.
Lisäksi alkoholin käyttö tuolloin oli erittäin vähäistä "hei mä oon kännis!" -parin siiderin juontia.
Sitten vielä muistelisin että tuohon aikaan mulla oli todella pitkä, ainakin yli puolen vuoden, herkuton kausi etten syönyt mitään makeita tai suolaisia mässyjä.

Jokatapauksessa päätin että olen itse oma inspiraationi.
Thinspiraationi.
Ja haluan painaa/näyttää samalta kuin silloin n.15v:nä.
Eli kolmikymppisenä on paluu noin puoleen mun iästä :D

Miten tän saavutan?

Ensinnäkin: Viikkomässäily lopetettava.
Päätin että yritän tähän keksiä itselleni palkinnot ja rangaistukset. Eli jos olen koko viikon mässäämättä mitään, siis YHTÄÄN MITÄÄN (ei edes tummaa suklaata), niin sitten saan jonkin palkinnon. Ja jos mässään jotain niin en saa mittää tai joudun tekeen vaikka 50 punnerrusta tms. Viikolla tarkoitan tässä tapauksessa ma-pe, joka jättää mahdollisuuden viikonlopun rientoihin.

Lisäksi herkkuhimoani alan hallitsemaan vedenjuonnilla. Jos tulee niitä ylitsepääsemättömiä mässäilypakkoja niin juon vettä. Ja pesen hampaat heti kun oon syönyt päivällisen, joka mulle tarkoittaa että enää ei mitään syödä ennen nukkumaan menoa.

Toiseksi liikunnan lisääminen olisi erittäin tärkeää.
Tähän olisi nyt näin talvella keksittävä jotain. Yksi mahdollisuus tietty olisi alkaa käymään jossain gogolla tai elixiassa tms mutta kun en vaan ole sellainen ihminen joka saa itsensä sellaisiin lähtemään. Toinen mahdollisuus ois että vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lenkkeilen näin talvellakin vaikka on kylmä. Tätä toista mahdollisuutta pitää nyt harkita vakavasti.

Mittasin sen hameeni, jonka ostin silloin lomamatkalta lokakuussa.
Vy: 70, ly 88
Eli päätin että ensi vuoden tavoitteeni on vy 69 ja ly 88. Tähän lisäksi vielä: navan yläpuolelta 79 ja pohje sinne 32.
Tavoitteet kuitenkin asetan tänne blogiin vasta tammikuussa niin tulee sellainen tarkka vuosiseuranta.
Ei näillä niin kovasti ole merkitystä, koska hame joustaa, mutta se näyttää nätimmältä kun ei ole ihan tiukka.
Lisäksi kun olen noissa mitoissa, voin ostaa UFFilta jo aiemmin kokeilemani kynähameen, jossa ei mennyt nappi kiinni.

Ensi vuodesta taitaa tulla rankka.
Koska haluan saavuttaa nuo tavoitteeni ensi vuonna.
On pakko muuttaa päänsisäinen maailma uudenlaiseksi.
Ei voi antaa enää periksi epämääräisille mieliteoille.
On puhdistettava elämä ylimääräisistä herkuista jotka on tarpeettomia ja turhia.
Who needs them.
Tämä on niin helppoa sanoa - just ennen joulua ;)
Mutta todellakin tämä alkaa nyt, eikä vasta tammikuussa. Paljon helmpompaa se on kun aikaisin alottaa.
Ja onhan mulla edelleenkin tää kuukausi aikaa päästä sinne 59:iin.

Kokonainen kuukausi...

Just shut up shut up

Parempi päivä.
Parempi mieli.
En ole kipeä.
Ei ollut kuumetta eilen joten treenasin.
Taaskaan ei lihaksissa tunnu vaikka hikoilin niin kuin possu. Ensi viikolla on AIVAN PAKKO nostaa painoja että tuntuis ees jossain.
Tein kyykkyhyppyjäkin ihan jalat maitohapoilla ja silti ei tunnu missään tänään.
Jonkun ihmeellisen suklaanhimon selätin taas en tiedä miten.
Aikaisintaan huomenna saan mässyttää.
Yritin lohdutella itseäni että ensi vuonna sitten on...taas uusi vuosi. Katsotaan nyt kuinka paljon tuo auttaa.
Mutta sen kyllä sanon että totta se on, että silloin kun pyöräilen työmatkat kesäisin niin on paljon parempi olo. Siis fiilis ja muutenkin. Eli siis pitäisi sitä liikuntaa harrastaa enemmän talviaikaankin, mutta kun tuolla on kylmä! Ja mä en tykkää :C
Mutta omapa on ongelmani eikö?
insp insp. Henkilökohtaisesti toi tyttö näyttää musta tosi hyvältä tossa keskimmäisessä kuvassa.

WARNING: May contain v*tutus AND CAKE!!!

Tänään vuorossa alakulo.
Eilen tuli nuha, koska oli pakkasta ja mulla ei ollut leggareita housujen alla kun kiersin kaupunkia asioilla.
Kotiin päästyäni treenasin hyvän treenin soutulaitteella, olisin taas jälleen kerran pystynyt parempaankin, mutta hyvä fiilis tuli silti. Ja hiki.
Sitten tuli se nuha.
Nyt oon niin väsynyt kun vaan ihminen voi olla, silmät ei pysy auki ja niiskutan kokoajan.
Tää on sellainen ihmeellinen nuha että tää kutittaa mun nenää, joten on kokoajan sellainen tunne että kohta aivastan.
Ja lihakset on jumissa.

Sitten tähän lisäksi: paino jumittaa. Kaikki varmaan tiesi sen mutta nyt on taas yksi niitä päiviä kun ois kiva ettei se jumittais. Eilen katsoin kotiin päästyäni painon ja se oli se ärsyttävä 61. Mua vaan niin vihastuttaa se luku.

Sitten tänä aamuna mittailin masua. (mutten jostain syystä uskaltautunut vaa'alle, johtuisko ehkä eilisestä luvusta...) Ei vaan pysty käsittään. Navan alta on alle 90, siinä 89,5, eli on pienentynyt, mutta navan yltä on 82, eli mitään ei ois tapahtunut.
Tää ärsyttää siksi, että a. vatsalihavuus on se vaarallisin b. yök vatsamakkarat on varmaan ruminta ikinä.
Eli sekä terveydellisistä että ulkonäkösyistä.

Nyt aloin sitten tietty miettimään että mitäs jos mulla on nyt sitten kertynyt se rasva sinne sisäelinten ympärille ja se on kaikkein vaikeinta (ellei mahdotonta?!!) saada pois. Ja vielä kun mulla on just tosta navan yläpuolelta ollut varmaan joku...no ainakin reilusti yli 10 vuotta ollut tuo masu tällainen löllykkä, niin se voi olla (vai voiko?) että se kohta on jäädäkseen. Siis tarkoitan että jos kerran on näin kauan ollut siinä sisäelinten ympärillä sitä rasvaa niin lähteekö se siitä pois.

Tänään siis on tosiaan sarjassamme: Argh mun vatsa on tällainen lopunelämää eikä se ikinä muutu!

Nyt oon googlettanut koko päivän erilaisia juttuja sisäelinten ympärille kerääntyvästä rasvasta ja vyötärölihavuudesta ja niin edelleen.
Paras ratkaisu vaikuttaisi olevan enempi liikunta. Ainakin näin niin kun itse päättelisin että mitä enemmän liikkuu sitä enemmän se rasva lähtee sisäelinten ympäriltä.
Kun törmäsin johkin saittiin jossa joku puhui että oli tehty tutkimus jollain nuorilla naisilla jotka oli hoikkia mutta ei liikkunut niin niillä oli sisäelinten ympärillä huolestuttavat määrät rasvaa. Ja sitten verrattiin johkin ylipainoisiin jotka liikkui niin niillä taas oli sisäelinten ympäröivä rasvamäärä ok. (Kun sisäelintenkin ympärillä kuuluu sitä rasvaa jonkin verran olla.)

Joo, nyt oon hieman saanut itseäni tässä päivän aikana rauhoiteltua ja pahin kriisi ehkä laantunutkin jopa.
En mä välttis toivoton tapaus ole.
Ehkä ensi vuonna masukin pienenee jos tuo paino putoaa.

Ja sitten vielä sellainen juttu että luin jostain että keho yrittää aina palauttaa painon siihen lukuun missä ihminen on kauiten ollut, koska keho luulee että se on normaalipaino (koska siinä oltiin niin kauan) ja pitkän ajan kuluessa keho tottuu siihen painoon.
Masentaa ajatus siitä, että mun keho kamppailee päästäkseen takaisin lihavaan painoon kun se luulee että se oli mun normaalipainoni vaan sen takia ku olin sen painoinen niin kauan.
Toisaalta se kasvattaa ihmisenä ku joutuu omaa kroppaansa vastaan taisteleen kahta kauheemmin, mutta mieluummin tekisin kroppani kanssa yhteistyötä.
Tässä yksi syy lisää miksi kannattaa aina heti tarttua jos vähänkin paino heilahtaa eikä antaa itsensä olla kymmenen vuotta ja sitten vasta heräillä. Tietty parempi myöhään kun ei milloinkaan tässäkin asiassa, mutta silti ärsyttää nyt tänään vaihteeksi sekin etten ole itsestäni alkanut aiemmin pitämään huolta.
Sitä ei muuten ole tutkitusti todistettu kuinka kauan tasan tarkkaan keholla menee tottua "uuteen" painoon normaalipainona, mutta varmaan jojoilijat on meillä todisteena siitä että aika kauan sillä taitaa mennä.

Nyt kun on tämä ärsyttävä nuha (kaikki ärsyttää!) niin mittaan kuumeen kun pääsen kotiin ja jos ei ole kuumetta niin treenaan vaikka kuinka räkä valuis.
Ihan sama.
Nyt ei nuhat jaksa kiinnostaa, mä haluan laihtua.
Mut jos on kuumetta niin sitten en treenaa ja huominen on sitten saikkua.

Ainoa hyvä juttu on se, että eilisen suklaanhimoni selätin jonkin onnenkantamoisen avulla. Vahvasti olisi tarkoituksena olla herkuttelematta vielä tänään ja huomennakin.

Ei auta muu kuin toivoa kovasti että nuha menee ohi ja mieli nousee täältä pohjamudista taas.

Ainakaan en luovuta.
Ei saa luovuttaa.
Ei saa luovuttaa.
Ei saa luovuttaa.

LOPPUKEVENNYS:

Tänään vuorossa jotain ihan muuta kuin thinspo kuvia tai muutenkaan inspaavaa kuvitusta ellei nämä kuvat sitten katsojaansa inspaa niin, who knows.
Kuvat on kaikki "tästä syystä olet läski" sivustolta: thisiswhyyourefat

Varoitus sivusta: Jos et ole ennen käynyt sivulla niin en suosittele herkälle.
Siellä nimittäin on AIVAN JÄRKYTTÄVIÄ kuvia kaikista ihan kamalista ruuista mitä ihmiset on keksineet.
Esim. pekonia ihan sairaissa muodoissa tai lisättynä kakkuun tai muuta sairasta.

Mutta aattelin että tää sopii tän päivän teemaan, josta puhuin yllä.
Näistä syistä minä todellakin olen lihava.
Ei, minä en vaan ole isoluinen!
;)

Hyvä fiilis

Eilen oli onnistunut treeni. Huomasin että voin lisätä painoja ensi maanantaina, oli vähän liian "helppoa". Helppo on väärä sana mutta siis enemmänkin painoa selkeästi nousisi.
On vaan vähän harmi että niistä käsipainoista mitä meillä on ei saa kasattua neljän tai 4,5 kilon tms kokoisia painoja. Oon nyt tehnyt 3,5 painoilla ja seuraava on sitten 5kg. Oon yrittänyt pyöritellä niitä painoja vaikka miten ja (tosi hyvällä!) matikkapäälläni yrittänyt laskeskella miten niistä sais kasattua pienemmät kuin 5 mutta ei se onnistu.
Eipä sille mitään mahda kun ei ole mitään välimuotoa, pitää vaan pusertaa ittestänsä voimanaisen voimaa :)
Eilen tuli syötyä kolme pientä palaa pullaa yhdessä tapahtumassa enkä edes miettinyt siitä että se olisi jotenkin muka herkuttelua tai kiellettyä. Ne ei vaan jostain syystä soimaa mun omaatuntoa. Hyvä näin, miksi soimaisikaan kun olivat pieniä paloja.
Muuten on siis viikon alku mennyt hyvin.
Tänään tarkoitus intervalleilla, ei kovastikaan huvita kun se soutulaite on aika tylsä, mutta ehkäpä siinäkin nostan sitä vastusta ja koitan saada oikein kunnon hien.
Katsotaan...

Aaah!

Eilen oli AIVAN IHANAA!
Mulla oli masu ihan sika pieni ja olin kevyt kuin höyhen :)
Siis ekaa kertaa pitkään aikaan SUNNUNTAINA :)
Johtunee siis lauantaina juodusta viinistä ja monen tunnin syömättömyydestä. Sit nukuin oikein antaumuksella pitkään.
Tänään osittain jatkuu sama fiilis, mutta siis onhan tuo maha taas palautunut hieman.
Mutta voi että mä vaan muistelen kaiholla eilistä. Sitten kun joskus on sen kokonen vatsa kokoajan niin sitten oon iloinen.
Se nimittäin meni oikein lommolle kun makasin selälläni.
Ja kaikki tietää mun littana vatsa -fetissini.
Tänään alkaa MAXin kolmostaso.
Toivottavasti en kuole tai jotain :D

Ja luntakin tuli aamulla taivaalta.
Se nyt ei liittynyt taas tähän mitenkään mut on sekin kivaa välillä :)

Mä oon happy ja on maanantai?!

Senttejä lähtenyt mutta vaaka on biatch

Otsikko kuvaa ristiriitaiset fiilikseni.
Olisin vaa'an mukaan lihonut viime lauantaista kilon mutta silti multa on keskivartalosta lähtenyt sentti ja reisistä puoli senttiä. (Typerät käsivarret jumittaa edelleen...)
Kävin just lenkillä. Fiilis on sen ansiosta hyvä.
Ja on se fiilis hyvä noista mitoistakin, koska se tässä on kaikkein parasta. Että mahtuu pienempiin vaatteisiin.
Ei vaan ymmärrä mikä mun vaakaa vaivaa taas. (Koska mustahan se ei johdu vaan vaa'asta.)

Viikko oli vähän löysä treenien suhteen. Siis joka päivä treenasin mutten jotenkin puskenut itseäni rajoille.
Oisin pystynyt parempaankin, esim. eilen oli ihan veto pois mutta silti tein treenin.
Ens viikolla alkaa sitten MAXin kolmostaso. Vilaisin jo kauhuissani mitä kamalaa odottaa maanantaina.
Yök.
Siis oikeesti sellaista hullua rääkkiä. Mutta ei auta valittaminen. Näillä mennään ja sillä siisti.
Sitä paitsi on se tuottanut tulosta kun kerran senttejä lähtee.
Ja lisäks mulle on tullut ajatteluun sellainen aikataulutus-ajattelu treenien suhteen. Että "Jos meen tonne ja teen noin ja näin niin missäs välissä mä sitten syön ja treenaan."
Eli se kuuluu mun päänsisäiseen maailmaani.
Hyvä niin.
Pysyköön siellä vaan.
Tänään "pitää" taas mennä juomaan kun on kaverin pikkujoulut mutta sitten ei ole taas vähään aikaan ainakaan tiedossa mitään juominkeja niin ehkä tässä ehtis muutaman joulukuisen viikonlopun viettään selvinpäin ennen uuttavuotta.
Hope so.

No joo, elikkä ens viikolla herkuttomuutta koko viikko tiedossa eikä siitä keskustella.
Piste.
Treenit joka päivä niin kuin ennenkin, toivottavasti vaan innokkaammin ja kovemmilla tehoilla kuin tällä viikolla on ollu.

Ähkymässyöveriyökhyiröyh

Äsh, siis eikös se olla jo moneen kertaan todistettu että heti kun meikä täällä hehkuttaa jotain ihan pirun hienoo kuten että "On se niin fantsua ku ei oo tehny mieli suklaata pitkään aikaan!!!!" niin heti sitä sitten tekee mieli niin paljon että maailma loppuu ja seinät kaatuu päälle ja mä kuolen kohta jossen saa sitä heti tänne mulle kaikki nyt.
Eilen sitten iski se suklaanhimo illalla ja taistelin sitä vastaan jonkin tunnin.
Mutta se ei vaan mennyt ohi.
Sitten söin tummaa suklaata joku 9 palaa ja joka palalla yritin saada sen himon laantumaan/lakkaamaan.
Ei auttanut niin söin TofuLinee ensin sellaisen pienen kipollisen ja sitten hetken päästä toisen.
JA TADAA!
EI VIELÄKÄÄN LAKANNUT!
Sitten söin pöydällä jo pitkään möllöttäneen Twixin ja sen jälkeen tuli niin hirvee ällöyökhyisuklaaoverdose että oksat pois. (johtuisiko ehkä siitä että Twix on ällömakeeta ja vielä maitosuklaatakin joten makunystyrät löi tässä vaiheessa jarrun pohjaan?!)
Niin kai se sitten on että edelleenkin on paljon töitä tällä tytöllä.
Pitääkö oikeesti syödä siihen ällötykseen asti että se himo lakkaa?!
Eilinen todisti että kyllä.
Pitää.
Ei vaan mennyt himo pois vaikka kuinka yritin kaikkee puuhastelua ja muita aktiviteetteja ja ajatuksia ja mitä.
No.
Tämä blogi toimi taas katolisena ripittäytymisenä ja en kyllä tiedä kuinka monta avemariaa tästä mun ylensyönti-överistäni kuuluisi saada rangaistukseksi (huom. että tuo mässäily oli normiruokailun lisäksi eikä sijaan) mutta kait sitä rangaistusta on tarpeeksi siinä että ensi viikko on taas ehdottomasti mässäilytön.
Piste.

Stuff and things

Eilen testasin soutulaitetta.
Ei nyt mikään päätä huimaava vehje. Tuli siinä lämmin ja ihan ok treeni mutta ei kyllä mikään kummoinen.
Soutulaitteen pointti oiskin aina vaan lämmittää lihakset ennen treeniä mutta saa luvan nyt toimia tän talven mun intervallilaitteena ku muutakaan ei oo.
Ei ollut kyllä mikään hempula niin kuin pelkäsin mutta nitisee ihan pirusti.
Täytyy vaan toivoa että nitinä lakkaa tässä talven aikana kun sitä käyttää enemmän.
Maanantain treeni oli ok. Jotenkin ei vaan tullut paikat kipeeksi mutta hiki valu norona.
Tänään sitten taas samanlainen treeni kun viime keskiviikkona että oksat pois vaan!

Vaatteista:
Mä suunnittelin eilen aamulla (oon jo monena päivänä kyllä miettinyt tätä) uuden takin ostamista. Siis sellaisen "välikausitakin". Sitten mä eilen tulin siihen tulokseen että kyllä mun on sitten kun oon laihtunut sinne jonnekin 56kg:hen pakko ostaa kaikki takit uudet. Siis sekä talvi- että sellainen ohkanenkin takki. Koska tyhmiltä nuo nykyiset näyttää sitten ku oon pieni ja ne on isot kaavut/teltat.
Mut sitä voin miettiä sitten ensi syksynä. Kun on vähän sekavat tuntemukset nyt että millaisia haluisin (kun haluisin vähän kaikkee!) niin en ala nyt edes miettimään.

Tää talvi mennään vielä näillä.
Ihan hyvä muuten, koska toi yks mun syystakkini on joku 4v vanha ja se oli ennen musta mutta nyt se on lähinnä harmaa ku se on ihan kulunut :D Oon siihen jo kerran vaihdattanut vetskarinkin kun se hajos.
Ja katsotaan miltä mun talvitakki näyttää päällä kun sen kaivan kätköistä. Mä oon jo kerran sitä pienentänyt (oliko viime vai toissa talvi?) ja voi olla että se on jälleen kerran mulle iso. Tää on kyllä sen viimeinen talvi, en enää ala sitä muokkaan.

Ai niin! Maistoin ekaa kertaa viikonloppuna raakasuklaata. Ei varmaan uskois että mulla on mennyt näinkin kauan sen maistamiseen, mutta jostain syystä ei vaan ole tullut testattua. No, ostin siis Ruohonjuuresta sellaisen pikkulevyn joka on maustettu mustikalla.

Arvio:Maistui liikaa mustikalle, ei tarpeeksi suklaalle. Koostumus kuitenkin ihanan hentoinen ja suussasulava.
Ostaisin toistekin, on vaan kallista.

Mulla on edelleenkin tummaa suklaata hirveet kasat odottamassa viime viikolta syöjäänsä :) Mutta hahaa! Siinä ne möllöttää olohuoneen pöydällä.
Mä oikeen nyt niin nautin siitä että ei tee mieli suklaata. Tää on niin harvinaista mulle.
Yleensä oisin vetässy noi jo viime viikonloppuna.
Eilen tuli syötyä suolattuja cashew pähkinöitä, oli niin hyviä että tuli oikein himo. Mutta sen himon aiheutti enemmänkin se suola kuin ne pähkinät. Koska eniten tykkään raaka cashewsta joissa ei ole mitään mausteita, ihan sellaisena vaan.

Tällaista tänään, huomenna taas jotain muuta!
Tervetuloa kaikki ihanaiset uudet lukijat <3

Intoa puhkuen

No eikä menty lauantaina burgerille. Oltiin just niin ku menossa mutta sitten ei vaan saatu mentyä.
Oli muutenkin hämmentävä päivä se lauantai, se meni vähän ohi.

Viime viikko meni kutakuinkin näin ruokapuolella:
Aamulla mysli-hedelmä-Aplro soya sekoitus
Lounaaksi töissä salaatti + keitto + 2xruisleipä
Illalla keitto ja kaksi palaa leipää.
Herkutellut en muuten paitsi perjantaina ja eilen vähän suklaata.
Niin ja tiistaina oli se popkorni ruuan sijaan illalla.

Treenattua tuli oikeen kunnolla ma, ke ja pe ja lauantaina lenkki.
Tiistaina jäi kokonaan välistä ja torstaina oli toooosi laiskat viis minuuttia lol.
Tänään pitäisi tulla soutolaite!! :)
Nyt olisi siis tarkoitus sillä hoitaa talven aikana tiistaisin ja torstaisin intervalli cardiot.
Katsotaan nyt kuinka hempula vempula se on ku oli aika halpa että en tiä kuinka kestää.
Tällä viikolla MAX workoutin kakkostason viimeinen viikko.
Aion tehdä vähintään yhtä tehokkaasti kuin viime viikollakin.

Syömisissä palaan takaisin "kiinteään" mutta esim tänään on taas eväänä keittoa.
Eilen tein ihan mahtavia mustapapupihvejä ja bataattilohkoja. Olin tosi väsynyt ja sekoilin aikalailla mutta silti onnistuin ja miekkonenkin tykkää :)
Niitä riittää tällekin päivälle.

Edelleen siis se hamppari häämöttää jossain tulevaisuudessa ja vainoo mua.
Mutta se pysyy palkintona samoin kuin se iänikuinen tatska.
Ei saa vaan aikaseksi päätettyä mitä ottaa ja minne. Rahaa kyllä olisi.
Itse laihtuminen ja muutosten näkeminen vaan taitaa olla tarpeeksi palkintoa tällä hetkellä :)
Ihanaa ku ei turvota eikä purista ja masu on nytkin tosi pieni (siis pienempi) :) Tykkään.

Tällä viikolla yritän taas olla herkuttelematta.
Pikkuhiljaa totuttelen herkuttomaan arkeen.
Katsotaan kuinka hyvin onnistuu kun mies on kipeenä (taas) ja se tuppaa mässyttään yhtä sun toista kun on kotona.
Mutta eipä tuo mittään, meille jäi sinne olohuoneen pöydälle vaikka kuinka paljon suklaata eikä tee mieli!
Töissä kun ottaa keiton niin jää vähän rahaa yli siitä summasta niin saa sillä loppusummalla ottaa mitä siitä tiskiltä nyt löytyykään, niin koko viikon keräsin sitten erilaisia suklaita. On tummaa ja maitoa ja niin edelleen.
Nyt ne odottaa siellä kotona.
Mutta odottakoon. Ei ne mikskään mee, varsinkin kun ei oo kuuma ja ne ei sula sellaiseks mömmöks.

Tavoite on edelleen painaa 59,9 tai alle jouluna. Sitten saan ottaa just niin rennosti kuin haluan tammikuussa. Silloin varmaan vois sinne hampparille mennä ihan oikeesti :D

Mä oikeen odotan että pääsen kotiin testaan sitä soutulaitetta. Voi vitsi, toivottavasti se on hyvä!

59,9!

Voittajafiilis.
Kävin tunnin lenkillä aamulla.
Kohta ansaitulle (vege)hampparille!
Viikonlopun saan mässätä hyvällä omallatunnolla.

Isot halit teille murmeleille <3