Penny for your...

Piti tehdä postaus viime viikon suorituksista mutta kaikessa autuudessani unohdin jumppavihkoni kotiin joten en muista miten viime viikko meni.
Tällä viikolla: Tarkoitus kävellä normaalia enemmän.

Tänään on yläkroppatreeni perinteiseen maanantai tyyliin. Avokki ehdotti mulle eilen ojentaja treeniä niin täytyy sitä kokeilla tänään. Toiveena olisi jotain kunnon pylly harjoitustakin tehdä tällä viikolla, katsotaan nyt.

Perjantai meni ihan harakoille kun oli niin huono päivä että vähän sain Fittailtua mutta ei tullu tehtyä sitä kunnon treeniä mitä yleensä niin nyt tänään tsemppaan kunnolla ja teen syvät ja punnerran oikeen kunnolla. Mä muuten pääsen nykyään ihan ok muutaman punnerruksen, mutta koska ne on mulle tosi vaikeita edelleen niin en niitä hehkuta sen enempää. Kunhan nyt mainitsen että viime viikolla ei ollut ihan tuskaa heti alussa.

Viikonloppuna tuli juotua ja syötyä kaikenlaista. Eilen tein vielä oikein ite lettuja ja niitä syötiin luonnollisesti mansikkahillon kanssa. Nyt taas tavoitteena tän viikon aikana olla herkuttelematta totaalisesti. Kyllä se laihduttaminen vaan toimii kun ei mieti syömistä ja ruokaa kokoajan. Ei ole edes kovinkaan paljon käynyt herkut mielessä.
Siis todellakin mulle uusi juttu on se etten mieti esim suklaata kokoajan. Ja noi letut eilen oli ihan mun tietoinen oma valinta ja paistoin ne ihan itse joten kokoajan tiesin mitä tein. Tuntuu paljon paremmalta itsestä kun herkuttelee täysin tietoisesti ja antaa itselleen sen nautinnon.
Pari kertaa viime viikolla mietin suklaata kun oli tosiaan vähän huonoja päiviä mutta huomasin sitten itsekin että ei mun tehnyt mieli todellisuudessa suklaata vaan sitä että tulis parempi olo. Siksi esim torstaina annoin itselleni luvan olla treenaamatta ollenkaan (menkat alkoi ja sattui todella paljon missä tahansa asennossa). En muuten yleensäkään ymmärrä naisia jotka pystyy treenaan kun on kuukautiset. Tai kun ne alkaa. Mua ainakin sattuu niin paljon ettei makuullaolokaan auta. Toisaalta jokainen tietty on tässäkin suhteessa erilainen.
Ensi viikonloppuna pitää varmaan taas juoda alkoholia ja sanon tässä pitää siksi koska ihana mieheni ei ihan täysin vielä ymmärrä että yritän laihduttaa. No, aattelin että se on se "herkuttelu" minkä sallin itselleni ja muuten sitten olen herkutelematta.

Itseasiassa joo, tämä on tämän viikon tavoite: Ei mitään herkkuja ma-su, paitsi lauantaina alkoholia.

Luultavasti ensi viikonloppuna ei ollakaan menossa sinne minne piti niin voinkin sitten punnita itseni. Tavoite olisi että vaaka näyttäisi mulle 62 -alkuisen luvun. Tuntuu ihan kummalliselta kirjoittaakin toi luku. En vaan ole tottunut näkemään sitä. Se on aina ollut se "tavoite" eikä mitään "saavutettavaa", se on ollut se "haave" eikä "todellisuus".
Tällä viikolla täytyy seurata syömisiä. Muuten ei tuu mitään.

Jos jollain on jotain vinkkejä miten lisätä arkipäivään ihan "tiedostamatta" liikuntaa niin kertokaa ihmeessä!

Tarkoitan nyt ihan sellaisia esim. "ota kolme askelta enemmän kuin normaalisti" juttuja.
Mä oon alkanut tekemään töissä taukojumppaa enemmän kuin normaalisti. Eli siis ylipäänsä tekemään. Ja sitten tosiaan vedän vatsaa sisään aina kun vaan muistan että "hei, vedä vatsa sisään!"
Rappuja tulee ravattua usein koska töissä kuljen rappuja pitkin kolmanteen kerrokseen jossa oon töissä ja kotona asutaan kolmannessa kerroksessa talossa jossa ei ole hissiä.
Sitten kun vielä kotona ollessa vois harrastaa liikuntaa ihan silleen ilman että pitää jumpata jonkin tietyn videon tahtiin niin ois kiva.
Wiillä pystyy kyllä hölkkään samalla kun kattoo telkkaa, en vaan ole vielä kehdannut kysyä miekkoselta mitä mieltä se ois jos alan hölkkään samalla ku se kattoo telkkaa. Ei se kyllä yleensä välitä mun sekoiluista, mä siinä taidan enemmän hämilläni olla kuin se.

Eilen pesin vessan ja suihkun seinät ja lattiat, kuurasin viemärin ja putket ja lavuaarin alapuolelta sörkin veitsellä mädäntyneet mömmöt. Se oli tosi ällöö. Siinä meni joku kaks tuntia ehkä. Ja nyt lavuaari vetää ja vessassa ei haise, jee! Mä laskin sen treeniksi, koska se oli niin työlästä ja siihen kului paljon aikaa, plus joka paikkaan sattui illalla. Varsinkin se kun makasin siellä lattialla selälläni ja sörkin veitsellä sieltä lavuaarista niitä mömmöjä oli aika taitolaji mun mielestä :D
Huomenna olisi toiveissa mennä lenkille, se vaan on harmi ku meen kampaajalle että siinä menee hienot systeemit pilalle, mutta no, eipä se oo yhtä tärkeää kuin mun kunto. En kyllä viime viikollakaan käynyt lenkillä että kattoo nyt kuinka jaksan. Mutta kyllä mä Wiillä tein aerobista, on sekin jotain.

Jospa nyt tsemppaan itseäni uuden viikon alkuun ja kirjoitan tähän huvikseni sen maagisen luvun...
62
Uuh, tuli heti pienet väristykset :D
Hyvää uutta viikkoa kaikille ja tsemppiä tavoitteisiinne toivon kera ah-niin-jumalaisen-Darlin' Graven!!

Fat of the land

63,1kg

Niin se vaaka mulle kertoi <3

Painosta:

Olen todella, todella, todella onnellinen tuosta luvusta.
Tuntuu että harteilta on pudonnut lasti betonia vaa'alle ja jäänyt sinne. Olo on huojentunut ja vaikka otin itsestäni läskimakkarakuvia joiden ottaminen oli hieman haasteellista ja jotka näyttävät ihan kamalilta, tuon luvun näkeminen saa aikaan sellaisen joogassa saavuteltavan sisäisen rauhan.
Tuosta on tosiaan vain kilon matka tavoitteeseeni ja se tuntuu niin lyhyeltä matkalta että uskon että pystyn siihen.

Tän viikon ahdistaminen on varmasti osittain johtunut kuukautisista en vaan itse tajunnut sitä, koska kuukautiseni ovat jostain syystä hieman myöhässä niin ehdin taas unohtaa että sellaisetkin on olemassa.

Mitat:

käsivarsi n. 32,5

ry 90

vy 80

navan alta 93,5

ly 95

reisi oik 56 vas 55,5

pohje oik 37 vas 36,5

Mitoista:

Käsivarsi tuntui ensin vaikealta mitata mutta sitten kun aloin mittaamaan reittä niin käsivarsihan siihen verrattuna oli helppo.
Ry ei ollut mikään yllätys, tiesin tuon.
Vy on edelleen vaikea mitattava kun en tiedä mistä kohtaa mitata mutta nyt yritin läskieni alta tunnustella kylkiluita ja mittasin tuon luvun parin viimeisen kylkiluun yli, eli kuvissa näkyvän kummun ylälaidasta.

Navan alta olen mittaillut aiemminkin ja tuo 93,5 on aika masentava luku, haluisin että se olisi 92. Vy ja navan alta pienenee ja kasvaa yhtä aikaa joten toivon koko vatsani siis pienenevän monta senttiä tämän vuoden aikana.

Reisi oli kauheen hankala ja pohje oli suuri pettymys. Ne saappaat joihin haluisin änkeä jalkani on siinä 30cm paikkeilla pohkeen kohdalta. Laitoin toisen sappaan jalkaan ja pakotin vetskaria kiinni niin paljon kuin sain ja jäljelle jäisi 5cm laihdutettavaa pohkeesta.

5cm!!

En tiedä teistä, mutta mun mielestä sellainen määrä pois juuri pohkeesta kuulosta ihan hirveen isolta luvulta. Oon aina luullut että mulla on ihan normaalit pohkeet, mutta käsittääkseni 35cm on joku normaali pohkeen ympärys, joten oli ihan hyvä että otin mitat ja vähän tajuan itsekin että ei mun mitat kuitenkaan ihan normaalit ole. Alas pilvistä ja maan pinnalle.

Kuvista:

Tämä ei ole ainoastaan postaus mahtavasta kropastani vaan taidonnäyte myös sekä valokuvauksellisista että kuvienmuokkaus taidoistani. Pahoitteluni, mutta parempaan en nyt jaksa vaivautua XD

Sellainen vielä tiedoksi, että jatkossa kun postaan tänne kuvia itsestäni, niin tarkoitus olisi olla nuo samat vaatteet päällä.
Tämä ei ole muotishow, järkyttävät Puman shortsit ja joku bikinien yläosa oli nyt vaan sellaiset vaatteet mitä mä aattelin että parhaiten näyttäis mun makkarat ja jatkossa mahdollisen kehitykseni mikäli sellaista tulee olemaan.

Kuvista ehkä eniten järkytti tuo selästä otettu kuva. Ehkä siksi että etupuoleeni olen jo tottunut ja tiedän että siinä on ei vain yksi, mutta KAKSI erillistä kumpua. Mutta nuo selkämakkarat kaikessa oksettavuudessaan todellakin järkyttivät.
Ja hei, kattokaa mun harteita vrt mun lantio. Siis voiko ihmisellä olla noin leveät harteet??? Mä oon kyllä aina tiennyt että mulla on leveät harteet mutta toi on jo liikaa. Sille tietty en mahda mitään, koska ei ne kapene laihduttamalla mutta on se silti ihan omituisen näköistä.

Kuvista ainoa kuva jota siedän on kuva edestäpäin ja luulen tosiaan että se johtuu siitä että tuohon peilikuvaan olen tottunut.
Tuo sivuprofiili on ihan kamala, muttei kuitenkaan omasta mielestäni yhtä kamala kuin selkämakkarakuva.
Sivuprofiilikuvassa näkyy selkeästi se mistä kropassani tykkään ja vihaan eniten. Tykkään siitä, että mulla on kuitenkin vyötärö olemassa enkä siis ole vain yksi tasainen makkara vaan mussa on kuitenkin mahdollisuus vyötäröön kun se piilee tuolla alla.
Vihaan kun on periaatteessa "kaksi mahaa" kun vatsa jakautuu kahtia navan kohdalta. Ja näistä kahdesta hermoja raastavampi on tuo "ylävatsa" koska sen paikkeilta mitataan vyötärö enkä ikinä tiedä mistä kohtaa se pitäisi mitata JA jos on esim housut jotka tulee napaan asti niin tuo ylämaha AINA pullistuu sen vyötärön yli sillain todella helkkarin epäseksikkäästi.

Tavoitteista:

Nyt sitten seuraavan kerran otan kuvia ehkä kuukauden päästä tai pidemmänkin ajan päästä. Näiden kuvien tarkoitus oli vaan herättää mun tietoisuuteni oman kroppani tilasta.

Tärkeämpää on jatkossa seurata vaakaa ja mittoja.

Tavoitteena on edelleen siis vaa'alla se 62 kg.
Punnitus on aina lauantaisin, mutta jälleen kerran ensi viikonloppuna mennään reissuun ja siellä kyllä olisi vaaka ja voisin periaatteessa punnita itseni mutta aattelin että otan tavaksi vaan aina kotona omalla vaa'alla punnita lauantaiaamuisin, joten ensi lauantai jää siis jälleen kerran välistä.
Se on sitten punnitus 12.3. seuraavan kerran ja silloin olisi tarkoitus näkyä joku 62:lla alkava luku.
Kauheeta kun tonkin kirjoitin niin alkoi jännittämään!!! :) :)

Mittojen suhteen en tiedä mitä tarkalleen ottaen sanoisin.
Ainakin vyötärö ja vatsa ylipäänsä aina vaan alaspäin. En tiedä onko niissä nyt mitään sen suurempaa tavoitetta vielä, toisaalta vatsastani voisin kyllä ottaa kuvia niin näkisi sen pienentymisen.
Reisistä voisi lähteä sellaiset sentti-kaksi.
Pohkeesta en vain tiedä. Tuntuu toivottomalta yrittää saada sieltä lähtemään 5 senttiä. Mutta laitetaan nyt siihenkin tuo reisien sentti-kaksi, olisihan sekin jotain.
Muuten on aikalailla sama miten menee. Ehkäpä tarkennan mitta-tavoitteita sitten kun vaa'alla näkyy 62 :) <3


Käyn nyt myös päivittämättä omaa Sivuani joka on Fatso in a Nutshell continuum tuolla sivun vasemmas ylänurkassa. Sieltä löytyy aina mun mitat ja muut infot, taustaakin sinne olen rustaillut itsestäni..

(Tällä kertaa ei henkkoht thinspauskuvaa, koska omien kuvieni on tarkoitus olla sellaisia...no joo, niistä nyt ainakin näkee että mihin suuntaan pitäisi mennä..)

Oh the Agony!

Pelkkää lauantain kammottavaa odotusta koko viikko. Piinaa piinaa. Eilenkin vaan kävelin ympäri kämppää hiplaten alitajuntaisesti (en enää aina edes huomaa että teen niin) vatsaani ja miettien onko se ehkä pienentynyt, olenko ehkä laihtunut, ehkä en ole laihtunut, ehkä mahani on kasvanut, ehkä olen laihtunut vain 100g, ehkä paino on sama, ehkä vatsani ei ikinä pienene ja niin edelleen! Nyt istun töissä ja mietin että kauheeta kun en yhtään tiedä kuinka paljon painan ku viimeisestä vaa'alle astumisesta on kaksi viikkoa.
Siis mitä ihmeen väliä.

Mitä väliä?

Silti tuntuu että se on se kaikkein tärkein asia miksi elän juuri nyt. Jotta voin lauantaina astua vaa'alle. Ja hei, miksen voisi astua sille vaikka tänään? Koska on hirvee paniikki että olen lihonut ja pystyn estämästä sen treenamalla vielä tänään ja huomenna ja sitten astumalla lauantaina ja huomaamalla jonkin ihanan luvun.
Mihin suuntaan onkaan mun ajatukset menossa...Ei vaikuta ihan terveeltä.
Tarttis jotain muuta mietittävää.
Toisaalta tästä syystä täällä olen.
Tänne muuten kun kirjottaa ajatuksiaan huomaa paremmin mitä oikeasti ajattelee. Nyt kun olen niin tottunut omiin ajatuksiini ja miten päässäni asiat pyörii, niin en ole koskaan oikeastaan tullut kovasti niitä miettimään niitä tarkemmin. Nyt sitten luen mitä kirjoitan ja välillä herää ajatus että mietinkö oikeasti noin vai kirjoitinko vain niin.
Kyllä se on myönnettävä että on nää näitä mun ihka oikeita ajatuksiani eikä mitään kuvitelmaa.
Päätinpä siis että esim ensi viikolla kun mulla on pari menoa keskustassa (esim kampaaja ja kosmetologi yms) niin kävelen kotiin. Pitääpä muuten mitata montako kilometriä siitä tulee. Varmaan 2. Arvioisin.
Pitäis muutenkin alkaa kävelemään enemmän. Tykkään kävellä, tulee silti hirveen usein mentyä bussilla.
Uusi pyörä pitää osta kevääksi/kesäksi. Kattelin eilen huutonettiä, en oikein tiedä luotanko huutonetissä myytävään pyörään. No, täytyy varmaan parille huutonetin myyjälle soittaa ja kysäistä pyörien hintoja kun ovat höpsöt laittaneet hintavarauksen mutteihän se näy huutajille...
Oi että kun olis jo kesä ja pääsis pyöräileen, viime kesänä painoin siinä 63kg paikkeilla ja oli reidet paljon timmimmät. No joo, ei ne timmit olleet mutta timmimmät kuin nyt. Kauhee sanahirviö...

Mä muuten oon alkanu pelkään että oon säästöliekillä. Siis enhän mä voi sitä tietää kun en edes kaloreita laske mutta oon silti alkanut pelkään. Toisaalta sillä ei olis väliä sitten kun pääsen siihen 62:een. Mutta kyllä mä haluisin ensin sinne päästä. Mikään ei ole rasittavampaa kuin painon jumittaminen ylipainoon, ja nyt puhuu viimeisen yli vuoden 64 kg molemmin puolin hillunut nainen. Ois aika saada laskuliike aikaan.
Niin ja olis kiva oppia sellaiset ruokailutavat että kun menee lomalle niin ei tuu heti sellainen yberahminta reaktio. Eikä myöskään sellainen "Mähän oon lomalla!" ajattelumaailma...On nimittäin muutama loma tiedossa ja vaikeinta niissä on aina tuo ruokapuoli. Sitten myös se, että jos antaa itsensä syödä mitä sattuu lomalla, niin voisi sitten heti kun palaa kotiin palata myös siihen normaaliin syömiseen.
Mulla on nyt joku paniikki kun mietin nyt jo etukäteen jotain yli kuukauden päästä olevaa lomaa. Enkä edes mieti sitä iloisesti lomaa odottaen vaan peläten että miten pysyn ruodussa sen suhteen mitä suuhuni pistän!

Selvästi lauantaipunnituksen kammoamisen aiheuttama sivureaktio.

Tai ketjusellainen.
Jos vaaka näyttää lauantaina 64 niin mä luulen että mua ei näy täällä silloin.
Jos se näyttää alle 63,8 niin oon tyytyväinen.
Toive olis tietty että se ois joku 63,3-4 tai jotain mutta kun ei vaan voi tietää.
Kaloreita en laske, laskin niitä viime vuonna yhdessä vaiheessa, joo toimi, oli kivaa, laihduin, jee, mutta en todellakaan jaksa sitä samaa rumbaa pitempään kuin pari viikkoa joten hyöty on +-0. Siis joka päivä ja joka aterialla pitää miettiä kuinka paljon kaloreita on. Mieluummin mietin kokonaisuutta...Tyyliin syön tuon niin en syö tuota. Ja sitä terveellisyyspuolta. Kaikki mahdollinen valmispaketoitu on pahasta. Valitettavasti joudun syömään jotain paketoitua huomenna kun menen työmatkalle. Mutta ei sille mahda mitään.

Niin muuten, olen todella hienosti pysynyt koko viikon irti herkuista, ei ole käyneet edes mielessä, mutta eilen join n. 2 dl Coke zerota. Uu! Kyllä nyt repsahti XD Mutta pakko se on täällä rippituolissa tunnustaa, eipä tässä muuten mitään järkeä olisi.

Ai nii, Bellan haasteen tein enemmän kuin hyvin ja treenien osalta muutenkin on viikko mennyt hyvin. Wiillä on rasittavaa se, kun siihen ylimääräiseen diipadaapaan menee niin paljon aikaa. Siis jos valitsee jonkin uuden treenin niin se treineri jauhaa ne samat asiat joka kerta. Tai jos pelaa jonkin pelin niin sit ku se päättyy niin se näyttää aina ne samat tulosjutut yms, joiden läpikäymiseen menee aina aikaa.
Kylläpäs tänään on huono päivä.

Tässä taas yksi harvinaisen ärsyttävä naikkonen, mutta tuo keskivartalo on ehkä se osa hänestä mikä mua on aina kaikkein eniten kaivertanut.

Challenge!

Haastan kaikki lukijani Bellan 100 päivää blogin mukaisesti seuraavaan:

- 25 kyykkyä
- 50 vatsaa
- 5 min nyrkkeilyä
- 15 punnerrusta

Pitää tänään mennä lenkille ja suoriutua noista jollain tapaa kunnialla.

Syömiset on menny ihan läskiks tällä viikolla vaikka nyt on vasta tiistai. Läskiks tarkoittaa mulla sitä että oon syönyt liikaa hiilareita. Ja johtuu siitä etten ole jaksanut käydä kaupassa. (Ja IHMETTELEN USEIN SUURESTI MIKSI OLEN LÄSKI hohhoi...jaa...)
Tänään menen siis kauppaan ja aion syödä tällä viikolla lihaa!!!! Eli syön tonnikalapurkin pois kaapista. Olkoon se viimeiset lihat mitä syön ainakin siihen asti kunnes tulee joku pakko-tilanne. Pakko-tilanne tässä yhteydessä tarkoittaa esim sitä ettei ole muuta kuin kalaa tarjolla vaikka mieheni mutsilla.
Tuntuu kauheelta ajatella että syön lihaa, mutta sitten taas toisaalta olen päättänyt jättää kalan sellaiseksi hätävaraksi, jos henkiriepuni siitä joskus riippuisi...Ja tuo tonnikala on tullut ostettua niin onpi syötävä. Parempi syödä nyt kuin sitten kun olen ollut paljon pitempään lihaa syömättä ja maha tyyliin menee sekaisin...
Normaalisti syön töissä porkkana, kurkku, tomaatti salaatin jonka teen itse mutta nyt ei ole ollut mitään kyseisistä aineista kaapissa. Tuhma minä. Porkkanan täytyy kyllä olla mun lempiruokaa. Ihan vaan kun syön sitä niin usein. Sillon ku se on sellaista makeaa ja mehevää niin ai että se on hyvää. Raakana tietty.
On kyllä ollut hienoa havaita kuinka hyvin olen voinut välttää kaikkea makeita! Esim suklaata ei ole tullut edes ajateltua.
Eilen kävin Runsaudensarvessa ja siellä kyllä alkoi tekemään mieli kaikki makeita kuivattuja hedelmiä mutta jos ne on mun suurin paheeni tällä hetkellä niin kyllä mulla aika hyvin mielestäni menee XD
Varsinkin näin ex-suklaa-addiktina...
Vaikka tuota ex-liitettä ei pitäisi varmaan vielä käyttää. Kyllä tässä kuitenkin vielä voi sattua vaikka millaisia mielihaluja.
Ja onhan se ihmismieli niin ihmeellinen, että vaikka olisit syönyt jotain joskus vuosia sitten niin voit yhtäkkiä haluta sitä monen vuoden jälkeen. Ja ilmeisesti huumeistakin voi saada samanlaisia oireita....
Sikshän kaikki mäkkärit yms koukuttaa kun niissä on jotain huumeeseen verrattavaa ainetta...
Hyvä täällä puhua tällasia vaikkei asiasta oikeesti mitään tiedä.

Vitsi, piti hehkuttaa ja melkein unohdin!!!

Eilen tein kunnon treenin Wiillä ja sain jostain treenistä täydet 100. Muutenkin meni tosi nappiin kaikki suoritukset.
Niin joo, siinä on sellanen hahmo joka puhuu sulle ja näyttää miten ne liikkeet tehään. Se on niin ku sun oma treineri. Se sanoo sitten ku menee hyvin tietyissä liikkeissä että "As you're exercising, try to imagine your ideal body". Se kyllä tsemppas tosi paljon! Vedin vatsaa sisään ja unelmoin littanasta vatsasta.
Kattoo nyt miten tää viikko jatkuu. Torstainen hammaslääkärikin siirtyi niin mulla ei oikein ole mitään excuuseja luistaa treenaamisesta.

En muuten tiedä johtuuko tämä nyt tästä kylmästä talvesta vai onko mulla oikeesti käynyt näin, mutta tuntuu että sormet ois kaventunut. Ei nimittäin enää pysy yksi lemppari sormus missään mun sormessa.

Tuolta Porkkanasiskon Inner sister - Thinner sister blogista kopioin palkitsemiseen liittyvää ideaa. Päätin että sitten kun oon saavuttanut ton 62 kg ja hankkinut sen tatuoinnin joka siihen sitten on palkintona, niin seuraavan tavoitteen palkinto voisi olla että saan ostaa uusia vaatteita. Koska toivottavati silloin olen jo sen verran pienempikin, että vanhat on löysiä!! Seuraava tavoite siitä voisi olla 59-60 kg tai jotain sellaista. Mutta en vielä mieti sitä sen enempää koska tuo 62 edelleenkin tuntuu vaikealta saavuttaa.
On mulla kaapissa kyllä yksi mekkokin, joka on ollut siellä vuodesta 2006...silloin mahduin siihen niin että se oli tiukka. Käytin sitä ehkä sanotaanko kolme kertaa. Olen sitten tässä vuosien varrella sitä välillä koittanut päälleni. Yhdessä välissä en edes viitsinyt, koska olin joku yli 70 kg. Viimeksi kun sitä kokeilin se taisi mennä just ja just kiinni.
Siitä voisin ottaa tavoitteen että kokeilen sitä sitten kun vaaka näyttää 62.
Kyllä joku päivä koittaa se hetki että varmaan nakkaan sen mäjelle.
Välillä on kiva miettiä millaisessa kunnossa on joskus aiemmin ollut ja välillä taas hieman kirpaisee kun aattelee miten on sitten lähtenyt kaikki raiteiltaan. Joskus 2005 taisin viimeksi painaa siinä 62 paikkeilla ja se taitaa olla laihin mitä oon koskaan ollut. Toisaalta aattelen että olen aika onnellinen kun en muista tarkkaan minkä kokoinen olen joskus ollut koska tiedän että ainakaan en ole murehtinut painoani jne. Toisaalta sen verran tiedän että tämä littana vatsa -fiksaatio on lähtöisin jo jostain mun nuoruudesta ja siksi se onkin edelleen mun tavoitteiden keskiössä.
Välillä mietin, että kyllä pitäs ottaa järkikäteen ja tajuta että kello tikittää, jos en saa tehtyä kropalleni mitään muutosta niin oiskohan pikku hiljaa aika hyväksyä ittensä tällaisena!

*insert laughter*

Siis fakta faktum nainen! En mä pitäisi tätä blogia, asettaisi itselleni tavoitteita, treenaisi ja seuraisi syömisiä ja miettisi kaikkea tätä muuta jos mä oikeasti hyväksyisin itseni tällaisena.

Taidan lähteä unelmoimaan pienen pienestä vatsasta ja pikku pikku bikineistä tämän kuvan vauhdittamana...

I wish it was Sunday...my "I don't have to run" day...

Kiva huomata että on tullut jopa kaksi lukijaa! Vaikka tämä blogi toimii osittain myös päiväkirjana, lukijat kuitenkin muistuttaa siitä että en voi ihan kirjoitella mitä sattuu tänne kun joku muukin kuin vain minä itse lukee tätä. Maanantai on mulle aina ihan periaatteestakin vähän huono päivä. Tänään tuli taas Bangelsien Manic Monday mieleen kun aloin kirjoittelemaan tätä tekstiä.

Viikonloppu meni yllättävän hyvin, vaikka lauantaina tapahtui armoton repeäminen ja eilen oli niin turvonnut olo että oikein sattui. Kyllä huomas sitten taas tänä aamuna että maha oli laskenut, joten se oli kaikki selkeästi vain turvotusta.

Viime viikon urheilut oli aika surkeita.
Maanantaina oli winsor pilates ja parina päivänä vähän kävelin ja taisin yhtenä päivänä Wii Fittaillakin.
Torstaina oli treenipäivä jolloin tein Winsorin Fat burnin, syvän lihastreenin ja Wii Fittailin jonku tunnin oikein kunnolla. En siis pelaillut vaan treenasin.
Sitten pe, la, su menikin...no lasketaanko sauna? Hah, no ei tietenkään.
Vähän käveltiin järvenjäällä lauantaina. Oli kyllä ihanaa.
Mutta nyt ois taas tarkoitus tällä viikolla treenata kunnolla joka päivä.
Odotettavissa olikin että viikonloppu menee vähän miten sattuu. Mutta pahinta siinä oli kaikki alkoholi, ei siis syömiset. Verrattuna normiviikonloppuun söin määrällisesti vähemmän ja söin jopa ihan hedelmiä ja salaattiakin että terveellisesti kyllä. Nakit oli soijanakkeja. Yhden tofu grillerin söin mutta se oli ihan liian jauhoinen mun makuun.
Mutta sitten join olutta ja siideriä ja siitähän se paisutus tulee.
En ole kyllä pettynyt itseeni, vielä, mielestäni meni odotusta paremmin. Kuitenkin pe ja eilinen meni niin hyvin!

Mulla muuten on uusia tavoitteita mitä tuli mieleen:

1. Haluan pystyä punnertamaan ainakin 10 putkeen niin, että ei tunnu siltä että kädet irtoo ruumiista. Mua muuten ällöttää se, kun puristan käsivarttani (en tiedä miksi teen niin) ja siellä tuntuu kuhmuraiset rasvakudokset. hyi hyi.
2. Pohkeet sen verran kapeammiksi, että mahtuisivat yksiin pitkävartisiin saappaisiin jotka omistan. Nyt en muista sitä mittaa tarkalleen mutta varmaan joku 2 senttiä pitäis lähteä. Kävin viemässä ne saappaat suutarillekin ja kysyin oisko niitä voinut leventää, muttei se suutari voinut, kun ne on liian pitkän matkaa kapeat. Pienen kiilan se ois voinu laittaa muttei se ois auttanu mua mitenkään.
3. Haluaisin pohkeiden kaventumisen lisäksi myös hieman kapeammat reidet. Mun reidet ei ole ikinä mua kauheesti häirinnyt, mutta vähän kun katson itseäni peilistä alasti. Eli sais olla vähän kiinteemmät.

Luin vähän aika sitten Allen Carrin Kilot kuriin! jossa se kielsi asettamasta itselleen mitään painotavoitetta. Sanoi kuitenkin että erityisen luvun sijaan tavoitteen tulis olla se, että omasta mielestään näyttää seksikkäältä kun katsoo itseään alasti kokovartalopeilistä.
HAHA!
Mulla taitaa olla kyseiseen tavoitteeseen pitempi matka kuin tuohon 62:een, mutta koitetaan nyt sitä ensin.
Ei pidä kuitenkaan heti asettaa itselleen liian kunnianhimoista tavoitetta, oon kuitenkin ollut suurimman osan aikuiselämästäni ylipainoinen...
Hui, ja samalla mielestäni myös epäseksikäs alasti. Kauheeta kun asian miettii tolta kannalta. En ole siis pitänyt itseäni seksikkäänä...Ainakin siis oma kauneusihanteeni on se litteä vatsa, niin olen aikasta kaukana siitä.
Jopa niin kaukana etten kyllä tiedä koska kehtaan itsestäni laittaa tänne läskimakkarakuvia. Se on toisaalta hyväkin, koska en tiedä miten saisin niitä otettua. Pitäisi kai ottaa peilin kautta? Vitsi, jos vastaus on noin yksinkertainen niin eihän mulla sitten ole mitään tekosyytä olla laittamatta tänne kuvaa. Sitä paitsi se voisi kannustaa laihduttamaan enemmän.

Ai, mulla on finni sitten selässä. Eipä ole tainnut olla siellä finniä sitten teinivuosien. Johtuukohan tämä nyt kaikesta siitä juustosta mitä söin viikonloppuna. Terve vaan maidoton tulevaisuus. Sitä odotellessa vedetään niin paljon juustoa kun napa sietää XD

Eli ensi lauantaina on punnitus + mittaus + mahdollinen kuvien ottaminen edessä. Siihen asti treenaan niin paljon kuin vaan töiden jälkeen ehdin.
Mun mieliliikuntaa on ehdottomasti lenkkeily. Se vaan kaipaa sen kunnon fiiliksen. Mutta siitä kyllä tulee sellainen pieni hiki pintaan ja hyvä mieli. Toisinaan se lenkille lähteminen on todella vaikeaa, mutta joskus taas lähtee ihan innoissaan. Hölkkään sellaista 6-7km. Se on mulla ihan kiva matka.
Yhteen aikaan kävin joka toinen päivä lenkillä, mutta voi että siitäkin on jo aikaa. Nykyään on hyvä jos kerran viikossa menen.

Eli ensi lauantaina mittaan sitten käsivarren, rinnanympäryksen, vyötärön, lantion, reiden ja pohkeen.
Vyötärö oli sillon muutama viikko sitten 83. Sen tavoite ois nyt ainakin se 80. Tietysti haluan sen mahdollisimman paljon alle 80 mutta lähdetään nyt tuosta.
Rinnan ja lantion ympäryksillä tällä hetkellä ei ole niin väliä.
Reiden mittaa en tiedä, mutta sais lähtee vaikka sentti.
Ja sitten mittaan ne saappaat kanssa ja laitan sen pohkeeni tavoitteeksi. Varmaan lähtee reidestäkin sitten siinä samalla.

Näillä mennään taas kohti viikkoa...

Bangelsin päälaulajaneito (toinen oikeella) on sen verran simpsakka, että siitä inspiraatioo mulle maanantaihin...

What Do You Love?

Yksi My Personal Thinspiraatioista, Bella, haastoi kysymyksellä What Do You Love? Pitää kuvien kautta tuoda ilmi kaikelle kansalle mitä mä rakastan! Kiva haaste joten alla siis mun kuvat asioista mitä nyt tuli mieleen näin niinku yleensä.
Linkin takaa löytyy Bellan 100 päivää.
100 päivää

korsetit ja kiristys Belle Modeste

Littanan vatsa ja laihuus

Platformit

sivukalju ja kunnon meikit

läheisyys ja yhdessäolo

Yhteinen aika rakkaan kanssa ja vähän sellaiset "haista P*sk" miehet

Lukeminen, ihan oikeesti lukeminen, mut tää kuva vaan on hauska xD

goottirokki, postpunkki ja deathrokki

TÄTEN HAASTAN JOKAISEN joka nyt edes tätä sattuu lukemaan POSTAAMAAN KUVILLA BLOGIINSA ASIOITA MITÄ RAKASTAA!

Frankie says Relax...

Ensi viikonloppuna tiedossa mökkeilyä, joten en aio punnita itseäni siis kahteen viikkoon. Tämä on mulle ihan ihmeellistä, koska on ollut tarpeeksi vaikeaa vieroittaa itsensä jokapäiväisestä tavasta punnita itseni useaan otteeseen. Toisaalta olen aika luottavaisin mielin viikonlopun suhteen, koska me kuitenkin etukäteen ostetaan ruuat mukaan mökille ja ollaan siellä kaksi yötä avokin kanssa, eikä sieltä lähdetä pois sinä aikana, niin voin siis etukäteen suunnitella mitä syön. Voi tehdä ihan hyvääkin olla ajattelematta vaakaa kokoajan. Vaikka tässä just istun ja mietin sitä kokoajan :D
Päätin että mitään herkkuja en syö tällä viikolla kunnes viikonloppuna sitten. Ja silloin saan syödä hyvällä omalla tunnolla!!
Eilen tuli syötyä Ristorante pinaattipitsa, mutta ei olleet kalorit muuten pahat, niin annan sen mennä. Tuli lievä himo sitten sen jälkeen alkaa mussuttaan kaikkea muuta mutta jotenkin vain pysyin vahvana ja se himo katos! Se on kyllä yllättävää miten toiset ruuat aiheuttaa lisähimon syödä lisää. Onkohan se sen pitsan rasva vai hiilarit mikä sen laukas? Viikonloppuna tietysti yksi mikä voi vaikuttaa tähän on alkoholi. Sillon tulee usein yhtäkkiä sellainen pilvenpolttajien "munchies". Mutta toisaalta jos katotaan tarkkaan mitä otetaan mökille mukaan eikä oteta mitään sellasta mitä voi mussuttaa niin sittenhän se on aika helppo...ehkä jopa helpommin sanottu kuin tehty..
Viime viikolla taisin treenata melkein joka päivä kaksi tuntia. Samat määrät ei täyty nyt tältä viikolta, mutta aion kuitenkin tehdä saman kaksi tuntia treeniä per päivä ensi viikolla, joten en ole niin huolissani tästä viikosta. Ei ole treenikalenteri tässä just nyt, mutta jotenkin näin se meni
ma. Winsor Pilates upper body + Wii Fit Plussalla ylävartaloa ja muuta treeniä.
ti. 1,5h hölkkä lenkki
ke. Wii Fit plussalla ehkä 2h sekalaista
to. Wii Fit plussalla ehkä 2h sekalaista
pe. Syvien lihasten treeniä, Winsor Pilates Fat Burn + Wii Fit plussalla erilaisia harjoituksia
la. n. 2h kävelyä + Wii Fit plussalla joku 30min
su. joku 40min. kävelyä + Wii Fit plussalla treeniä joku 1h.

Eilen treenasin taas tuon Winsor Pilates upper bodyn mutten muuta.

Tää viikko menee vähän pilalle kun pitää nähdä ihmisiä töiden jälkeen, mutta toisaalta en ole näitä ihmisiä nähnyt pitkään aikaan niin aattelen että on ihan kiva välillä vähän sosiaalisia suhteitakin ylläpitää.

Yleensä lounaaksi töissä syön porkkana, kurkku, tomaatti salaatin jonka paloittelen itse ja sitten aamupalaksi oon lähiaikoina syönyt kaksi appelsiinia ja omenan. Viinirypäleitä syön myös välillä, mutta nyt ne oli taas tosi kalliita eilen kaupassa niin en ostanut. Iltasin sitten syön usein täysnuudeleita tai täysjyväriisiä ja pakastevihanneksia ja soijasuikaleita tai papuja. Se on sellainen aika perus mössö.

Herkuttelu on kuulunut mun tapoihin varmaan siitä lähtien kun kakarana tajusin missä meidän karkkikaappi oli. Aiemmin kun oon laihduttanut, herkkujen kirjaaminen ylös on auttanut laihduttaan, kun sitten jälkeen päin on voinut kattoo että "OMG mähän mätän vaikka kuin suuhuni mitä sattuu!" Kirjaan ylös aivan tarkasti mitä syön. Esim. Kaksi palaa tummaa minttusuklaata. Tai kolme pientä kulhoa sipsiä. Tai 3xVodka karpalomehu...jne. Se ylös kirjaaminen myös vähentää hirveitä mässäilyjä ja "sekakäyttöä" ts. mitä enemmän erilaisia juttuja syö/maistelee, sitä vaikeampi on jälkikäteen muistaa mitä söi ja kuinka paljon ja ylöskirjaaminen vaikeutuu.
Pahimpia herkutteluhimon herättäjiä on krapulapäivät ja arkena sellaiset päivät kun on rättiväsynyt kotiin tullessa. Jos krapulapäivänä pystyy pysyyn lujana ihan siihen asti ku menee nukkuun, niin sitten menee tosi hyvin! Yleensä sunnuntai on mulla krapulapäivä, jos on (oon juonu lähiaikoina tosi harvoin ja erittäin vähän), ja silloin menee hyvin kunnes ihan joskus illalla 19,20,21 aikaan jos katotaan joku leffa niin sitten iskee sellainen ihan kamala mässäilyhimo. Täytyy seurata miten käy ensi sunnuntaina. Rättiväsymyspäivinä on kyse siitä, että on väsynyt jo joskus vaikka kuuden aikaan ja pitää pysyä hereillä ettei yöunet mene pilalle muttei oikeasti jaksa _tehdä_ mitään. Viime viikolla vältyin tältä erittäin hyvin sillä, että treenasin joka päivä niin ei oikeastaan tullut kovasti mietittyä herkkuja. Ehkä vähän kuitenkin. Toinen muuten kans on kun sairastan, esim. flunssaa. Mulle tulee sellainen "voi minua reppanaa" -olo ja haluan jotain joka "lohduttaa". Siihen on toiminut rasvainen ruoka ja maitosuklaa ennen. Saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla kun sairastan.

Maitosuklaa on aina ollut mulla se akilleenkantapää. Sen kun oon jättänyt pois niin yksi pahimpia veden kielelle nostattajia on 70% suklaa jossa on minttua. Joko sellainen missä se on rouheena tai sitten että se on sellaisena ihana juoksevana mömmönä siellä suklaan sisällä. Nyt en ole ostanut sitä ollenkaan kaappiin, eikä oikeastaan ole tehnyt mieli paitsi nyt tietysti heti kun mietin kuinka hyvää se onkaan. Totaalikieltäytyminen ei tietysti ole mulla tavoitteena herkkujen suhteen, kun taas perusravinnossani oon helposti voinut jättää lihan pois. Mutta tiedän kuitenkin että kun herkkua ei ole kaapissa niin ei tule syötyä. Sitten tulee vaan se pettymys että "Hitsi kun ei ole mitään hyvää" ja tietää että seuraavana päivänä voi taas olla ylpeä kun ei herkutellut edellisenä päivänä. Vain muutaman kerran viime vuonna lähdin kotoa lähimmälle huolttikselle vain ostaakseni jotain herkkua. Sekin tuntui ihan älyttömältä ja typerältä näin jälkeen päin. Toisaalta kun kerran sitä sattuu noin harvoin niin pystyn ehkä jopa antamaan sen itselleni anteeksi. Kuitenkin nyt ensi viikkoa kun mietin niin tiedän että tulen mussuttaan kaikennäköistä. Sitten täytyy vaan antaa ittensä nauttia hetkestä eikä murehtia vaan Relax! Oon jo nyt etukäteen tsempannut itseäni en totaalikieltäytymiseen, vaan relaamaan!

Dita Von Teeseä en kyllä kestä muuten yhtään mutta ah, tuo keskivartalo on ihana. Tiedän, että on sitä korsetilla muokannut, mutta on sitä vaan ihana katsella!

In the beginning...the Earth was flat

Littana vatsa. Siinä tiivistettynä ihanne vartaloni.
Olen seurannut kirjautumatta laihduttajien blogeja ja saanut niistä niin kovan inspiraation että aloitin nyt tällä viikolla itsekin kyseisen projektin.
Tässä ensin kuitenkin hieman minusta:
En todellakaan kehtaa laittaa tänne itsestäni läskimakkarakuvaa, mutta ehkä laitan sitten kun olen hieman laihtunut. Olen 158cm pitkä ja lähtöpaino oli viime viikonloppuna 65kg. Ihan hirveä luku jota en enää halua nähdä. Tänä aamuna luku oli 63,8kg. Tavoite on päästä ensin 62kg:hen koska silloin olen normaalipainossa. Sen jälkeen mietin mihin asti todella haluan päästä.
Syvempää analyysia miksi ja milloin on tulossa kunhan pääsen tähän bloggailun maailmaan vähän enemmän sisälle. Tarkoituksena on kirjata tänne myös treenailuistani, syömisistäni, tavoitteistani, vaatteista joihin haluan mahtua tai asioita joita haluan laihempana ja tietenkin ruuasta yleensäkin. Kuviakin laitan varmasti jatkossa.
Olen huomannut että moni on saanut inspiraatiota blogien kautta kun on ollut rankka vaihe omassa laihdutuksessa joten ajattelin että kokeilen itsekin!
Tällä hetkellä en laske kaloreita koska en pysty niin tarkkaan seurantaan, mutta seuraan mitä herkkuja syön ja kuinka paljon liikun ja kirjaan kaiken ylös pieneen kalenteriin. Se on toiminut ennenkin ja on toiminut tälläkin viikolla kun noin paljon olen laihtunut. Vaa'alla käynti on lauantaiaamuisin. Mitat otan myös joku päivä, pari viikkoa sitten vyötärö oli 83cm. Pitää saada tarkat luvut. Ja sitten varmaan mittailen kuukauden välein. Tavoitteeni on liikkua edes jonkin verran joka päivä. Hankin viikko sitten Wii Fit Plussan joka on tosi hyvä vempele eikä jätä sitä "siellä sataa" tekosyytä. Harrastan pilatesta, teen lihaskuntotreeniä itsekseni kotona, venyttelen ja käyn lenkillä. Kävelen aina kun mahdollista. Tänäänkin kävelin kaupunkiin ja sieltä kotiin vain vartalovoiteen takia. (Yhteensä n.2h.)
Tavoite on saada herkkupäivät rajattua vain viikonloppuun. Ainiin, tärkein meinasi unohtua. Olen vegaani, joten en syö mitään eläimiä. Tämän aloitin punaisen lihan poisjättämisellä viime vuoden lopulla ja nyt viime kuussa sitten jätin kaiken lihan. Tavoitteeni on jättää maitotuotteet pois vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä juusto on ehkä suurin herkkuni. Maitosuklaan syömisen olen lopettanut jo viime kuussa. Maitoa en ole koskaan juonut joten siinä mielessä tulee olemaan ihan helppoa, sitä paitsi Alpro Soya on hyvää! Olen sitä jo syönyt viime vuodesta lähtien, joten se on tuttu tuote.
Sen verran vielä, että kirjaanpa nyt itselleni ylös jotta muistan tärkeän itseäni odottavan palkinnon:

Kun saavutan 62kg saan hankkia uuden tatuoinnin.

Tämä on siinä mielessä iso asia minulle, koska en ole mikään kova shoppailija, itseasiassa yritän kovasti vähentää kulutusta ylipäänsä, niin oli vaikea keksiä miten palkitsen itseni aina kun saavutan jonkin tavoitteen. Normaalipainon saavuttaminen tulee olemaan minulle iso asia ja odotan sitä todella jännittäen. Tarkempaa aikarajaa en ole vielä asettanut. Uusi tatuointi on pitänyt hankkia jo noin vuoden, joten tämä oli aika hyvä keksintö omasta mielestäni.
Minulla pitää olla jokin tärkeä palkinto odottamassa, muuten kadotan jossain vaiheessa "syyn" laihduttaa. Vaikka todellinen syyhän _pitäisi_ olla ihan omasta kropasta huolehtiminen, eikö?!