HUU-haa!

Mahduin tänä aamuna pikkareihin, jotka ei koskaan oo mulle mahtunut :)
Hehee, ihan loistava aloitus aamulle :)
(Ostin joskus alesta pikkareita ja vaikka koko onkin 40 niin kangas on joustamaton, plus et ei kyllä ole kokoa 40 vaan 38...)

Eilen mietin kaikkia mun tavoitteita ja toisaalta mitä kaikkea oonkaan saavuttanut tähän mennessä.
Päätin sitten kokeilla mekkoa joka on ollut mulla tosi kauan kaapissa säilössä.
Joskus 2006-2007 sen ostin, on kokoa uk 12, ja silloin pidinkin sitä muutaman kerran, oli suht kireä ja siinä on takana vetoketju ylös asti joten joko taistelin sen ite päälle tuskaisesti tai joku veti sen vetoketjun mun puolesta.
Se on ollut mulla säilössä juuri sen takia että tarkoitus on siihen mahtua taas.
Yhdessä vaiheessa kun laitoin sen pari vuotta sitten päälle, en todellakaan saanut vetoketjua edes vähääkään kiinni.
Nyt se sitten meni!
Ilman mitään ongelmia!
Kattelin itteeni peilistä ja ihan ok se on niinkin, mutta tavoitemittani saavutettuani, se näyttää paljon paremmalta. Nyt siitä näkyy mun löllykät, joka oikeassa mielentilassa ei haittaa, mutta jos on vähänkin sellainen päivä että voi jee mä oon valas, niin sitä ei kyl voi laittaa päälle.
Mut nyt on sitten jonnekin pileisiin "uusi" mekko :)

Fyysiset tavoitteet:

Peppu ylös!
Eli se on kiinteytynyt ihan kivasti, mutta haluun et se nousee vielä enemmän tuosta roikkumis-asennostaan.
Mua ei oikeestaan haittaa vaikkei mun peppu kauheesti senteissä pieneniskään, mutta sen pitää nousta "ryhdikkäämpään" asentoon ja saada vähemmän laatikkomainen muoto.

Vatsareppu veks!
Navan yläpuolelta senttejä pois rutkasti.
Kun saavutan 5-alkavat luvut, alan seuraamaan vy:n lisäksi navan yläpuolista ja alapuolista lukua, sekä pyllyä - kaikkia erikseen.
Vähän niin jo teenkin nykyään, mutten pidä tällä hetkellä mitään tarkempaa tilastoa ja tavoite on sitten seurata että kaikki noi luvut pienenee ja laittaa niistä vaikka tavoitteet tuonne sivuun.
Tärkeimpänä navan yläpuolinen osuus (kts Peppu ylös! -kohta).

Käsivarret 29cm.
Tämä ei ole mikään priority 1 tavoitteeni, mutta jotenkin välillä ärsyttää kun on niin leveät käsivarret.
Näissä vaan toivon, että yleinen laihtuminen auttaisi tähän eikä niin että tämä on mun joku kehon luontainen piirre että "mulla vaan on leveät käsivarret" ARGH en kestäis :S

Sit se ultimate goal
Koon 36 vaatteet. Olkoon unohdettu koot 38 ->
Eikä tässäkään haitaksi ole vaikka saavuttaisin pienemmätkin koot. Joissakin vaatteissa nyt jo mahdun kokoon 36, mut haluan sen olevan mun vallitseva kokoni, ei niin että se on satunnaista huumaa että mahdun siihen kokoon.

Toiveita / EI TAVOITTEITA!!

Nyt tulee osio salaisista haaveistani, joita välillä mietin, mutten ota niinkään tosissani ja jotka eivät ole tämän projektin "kantava voima" vaan ehkä pikemminkin sivutuotteita.

Haluan laihtua niin paljon että ihmiset jotka eivät ennen joko ole huomanneet kokoani tai sitten ovat esittäneet etteivät huomaa, joutuvat oikeasti vastatusten sen faktan kanssa että olen kooltani pienempi kuin ennen.
Tällä tarkoitan etenkin lähiperhettäni, mutta eritoten kavereitani, joilla on ollut tapana olla "välinpitämättömiä" painoni suhteen ja joista olen puhunut täällä aiemminkin.
Mitä enemmän olen laihtunut, sitä enemmän se antaa itsevarmuutta etten kaipaa huomautuksia tai kehuja tms. Mutta jostain syystä on ne tietyt henkilöt, ne yksilöt joiden kanssa on joskus käyty joku tietty keskustelu tai oltu jossain tilanteessa, joka on jäänyt tuonne mielen sopukoihin, ja se ois vaan sellainen henk koht boost että saiskin sellaisen reaktion joka kääntää sen homman ihan toisin päin.

Mitä enemmän tässä on terveyttään miettinyt lähiaikoina, sitä enemmän haluaisin myös näyttää siltä että kiinnitän terveyteeni huomiota, huolehdin itsestäni. Että kroppani näyttäisi siltä mitkä elämäntapani ovat.
Tällä hetkellä tuntuu siltä että kroppani näyttää ihmiseltä joka ei liiku, syö epäterveellisesti, katsoo telkkaa jne.
Mutta tilanne on ollut ihan toinen jo ainakin tämän koko vuoden jossei useammankin.
Kehitykseni vaan on hidasta.
Mutta suuri toiveeni todella on, että kroppanikin viestisi elämäntavoistani ja -tilanteestani ilman että minun täytyy itseäni muulla tavalla niistä asioista ilmaista.

Haluan näyttää terveeltä, hyvinvoivalta, itsestäni huolehtivalta yksilöltä.

Niin ja sitten vielä yksi mitä toivon, mutta se on myös ihan varsinainen tavoitekin:
Haluan että ainakin yhdet housut jää mulle niin isoiksi, että ne ei pysy jalassa.
Haluan laihtua siis kooltani niin paljon, että on aikuisten oikeasti pakko ostaa uusia vaatteita.
Ja mielellään sellainen...vaatekaapin koko sisällön uusiminen.
Oi, se ois kyllä kivaa :)

Asiasta viidenteen, tilaamani intervallimittari saapui eilen, tarkoitus on siis ensi viikolla aloittaa intervalliharjoitukset. Katsotaan nyt sitten miten siinä käy ja kuinka kauan kiinnostus siihen säilyy.

Tänään vuorossa alakroppa treeni ja valkkaria ainakin jossei muuta alkoholia :)

Down the UpAndDown Escalator

Täällä on ihmeellinen laihtuja!
Laihtunut 9 kuukaudessa 139kgsta 69:ään.
Ihan mieletön laihtuminen

Mun piti laittaa toi linkki jo aiemminkin, mutta oon unohtanut.
Musta on ihan käsittämätöntä kuinka eri näköinen toi nainen on kaikin puolin nykyään.

Eilen ei ollut puhtia tehdä kunnollista treeniä, (vähän tietty tein) kiitos kuukautisten. Veivät ihan fyysisesti sekä voimat että innostuksen ja sitten tuli myöhemmin kaikkia kipuja ja kauhee väsymys, eikä vieläkään ole itse vuoto alkanut.
Kivaa. Eikö tän jo vois laskea niihin menopaussi oireisiin. Vai onko tää vaan sitä "Ähäkutti, synnyttäisit niin elämä helpottuis" -kettuilua mun kohdultani??!!

No niin. Sitten se paino on ollut ihan järkyttävä tällä viikolla, mutta nyt se on taas "normalisoitunut".
On ollut turvotusta ja sitten on ollut näitä surullisen kuuluisia yli 62 aamuja eikä oo tuntunut että paino ois mihkään suuntaan liikkunut.
Olen saanut myös epätoivoisesti hillittyä mässäilyhimoni puputtamalla pähkinöitä.
Eilen kyllä totesinkin, että hyvä ettei kotona ollut suklaata, koska se ois menny yhdessä hujauksessa.

Parasta on kun ei vaan osta kotiin mitään herkkuja.
Pääsee helpommalla.

Nyt sitten pitäisi huomenna jaksaa treenata ennen keikalle lähtöä, nyt on sellainen tunne ettei jo etukäteen huvita yhtään, mutta täytyy katsoa huomenna.

Tänään vielä tsempataan (lue: Ei herkuttelua!) ja huomenna saa sitten vähän juodakin.

Ai niin, mulla on sellainen tosi omituinen päätös/lahja itselleni päätettynä:

Kun olen laihtunut alle 60,5 kg saan mennä syömään (kasvis)purilaisen.

Tiedän, ettei pitäisi palkita itteensä ruualla kun just sen ruuan kans on ongelma, mutta näin ainakin saan hillittyä sen etten mene ja syö purilaista ennen kuin olen turvallisesti lähellä 60 kg.
Purilainen on mulle joku ihme herkku-juttu.
Syön yleensäkin tosi harvoin purilaisia, koska niissä on niin paljon kaloreita, mutta tykkään niistä tosi paljon.
Sitten taas toisaalta niistä lähes poikkeuksetta jää tosi epämiellyttävä jälkimaku ja pakki voi mennä sekaisin, silti niitä ajoittain himoitsen.
Niistähän on kyllä tehty tutkimuksia että niissä on koukuttavia aineita, joten en yhtään ihmettele jos oon koukussa.
Aika hyvin kuitenkin saan itteeni hillittyä jos oon....

Taas vähän niin kun saa pinnistää.
No, tänään jumppaan, kuten jumppasin maanantainakin.
Ei siinä mitään.
Mutta jostain syystä kauhee valas-olo ja vaatteet puristaa.
Vääränlaiset hormoonit taas jyllää.
Vaikea olla ajattelematta herkuttelua.
Mutta olen vahva.
Pystyn siihen.
Jostain ihmeen syystä ei ole ollut päivällä nälkä ja sitten heti ku pääsee kotiin tulee kauhee himo syödä kaapit tyhjäksi.
Väärä aika kuukaudesta olla ihmisten ilmoilla.
Tää ei nyt ole kovastikaan tsemppi-viikko.
Mutta olen päättänyt.
Vahvasti, vahvasti päättänyt alkaa intervalli-treenaamaan.
Ainakin intervalli-lenkkeilemään jossei muuten.
Tilasin intervallikellon eilen, pitäisi saapua lähipäivinä. Sitten heti vaan pihalle.
Siihen pystyy ajastaan että se piippaa tietyin väliajoin.
Sitten juoksen tietyn osuuden ja hölkytän tai kävelen tietyn osuuden.
Katsotaan oisiko siitä taas mitään apua mihinkään suuntaan.
Ja jos se auttais tähän aerobisen liikunnan motivoimiseen varsinkin ku talvi tulee.
Taitaa olla ihan vääränlainen viikko miettiä tällaisia, mutta ehkä ensi viikolla taas oisi uusi vire.
Katsotaan...

60,1

Voeh lol.

Näin näytti kylässä vaaka.
Voi olla seurausta valkkarista jota join perjantaina.
Kuivatti mut kasaan niin kun rusinan.
Että joo, laihduin sitten 1,5kg viikonlopun aikana.

XD

Tänä aamuna oma kotivaaka näytti sitten taas sitä samaa vanhaa.
Tuli syötyä kauhee määrä karkkia eilen, nyt oon taas herkuttomalla viikolla perjantaihina asti, vaikka pää kainalossa!
Perjantaina on nimittäin yks keikka.
Siellä saan sitten juoda alkoholia.
Annan itselleni luvan.

Mulla on ens kuussa 2 vko lomaa  :)
Ihanaa, en malta odottaa!
Päätin tänä aamuna että haluisin sen loman alussa olla 61,1.
Äh, onhan näitä toiveita kuultu aiemminkin, eikö??!

Mä oon kyllä pienentynyt.
Se on totta.
Mä mittailin eilen ja sentti on lähtenyt ympäri keskivartaloa ja 0,5 reidestä ja pohkeesta :)
Happy happy.

Ja siis koko kyläilyn huippu:
Mun laihtumisen huomas joku!
Ja kommentoi!
Se tuntui tosi hyvältä mutten osannut reagoida siihen yhtään.
Hämmennyin että sen ylipäänsä huomaa!
Totes että "Oot laihtunut".Sitten kyseli että kuinka paljon että oonko itse seurannut.

Sitten vaan luonnostani valehtelin päin naamaa.

Että enpä oikeestaan ole kiinnittänyt huomiota.
Että ehkä pari kiloa.

Mutta kun olin niin yllättynyt että joku huomasi sen!
Miksi reagoin valehtemalla?
Häpeänkö laihduttamista?

Nyt päätin että pitää miettiä valmiiksi miten reagoida seuraavan kerran kun joku huomaa.

ONKO IDEOITA?

Siis haluan olla rento ja luonteva.
Todeta tyyliin, että juu kyllä, oon alkanut vahtimaan syömisiäni ja liikumaan.
Tai mitä ihmettä siihen edes "pitäis" sanoa?
En mää nyt haluu valehdellakaan...

Se ihminen joka kommentoi, on kyllä usein ollut huolissaan että "Syönkö mä yhtään mitään" ku oon kasvissyöjä ja niin edelleen. Että tiedä sitten miten se reagois ku sanoisin et vielä kaikenlisäksi laihdutan.
Ihmisten ihmeelliset käsitykset kasvissyönnistä edelleenkin ihmetyttää mua...

Noh ja sitten vielä!
Viime viikolla unohdin kertoa että kävin ostamassa takin syksyn pyöräilyä varten.
Tuulta ja vettä pitävä.
On muuten hyvä!
Ja alennuksessa puoleen hintaan :)
Hetken aikaa leikittelin ajatuksella Goretex-takista mutta hei, joku 200-300€ takista.
Eeeeeenpä usko...
Anyway, parhauttahan koko takissa oli että jäljellä oli kokoja 40 ja 42.
Tiedän että ovat liian isoja mulle nykyään (jee!)
Ja yksi ainut kokoa 36.Päätin että perhana kokeilempa ja se on mulle just sopiva!Sinne mahtuu vielä kunnon paitakin alle!
Mä RRRRAKASTAN urheilukauppojen vaatteita kun ne koot on oikein!
Siis koko 40 tarkoitta oikeesti kokoa 40, eikä XL.
Ja koko 36 sopii mulle koska se oikeesti sopii mulle, eikä se oli jotain teini-pissis-mahtuu-mun-pikkurilliini-in my drems-kokoa ;)Ja kaikista hienointa tässä on että toi on tollainen kuori-vaate.
Siis että ymmärrän jos oon kokoa 36 jossain ihonmyötäisessä ja 38 takissa, mutta eeeei.
Kyllä on hieno tunne aina aamulla kun laitan sen päälle :)

Ja sitten!
Perjantaina tekemäni pikatreeni "Teen vaan nopeeta ja lähen sit tyttöjen iltaa viettään" - Osoittautuikin kunnon tehotreeniksi, jonka vaikutukset tuntuivat vielä eilen aamullakin :D
HUIPPUA!Eilen treenasin kans ku päästiin kotiin kylästä, mutta teho ei ollut niin kova kuin pe.
Tuntuu se eilinen vähän mutta huomattavasti vähemmän kuin perjantainen.
No, kuitenkin, tosi hyvä treeni oli, oikein tuntu hyvältä lauantaina "Olen oikeasti tehnyt jotain" fiilis :)
Tänään yritän saavuttaa saman tehon yläkroppatreenissä.
Viime viikolla kyllä oli tosi isot painot, mutta silti ei seuraavana päivänä kovasti tuntunut missään. Silti en saa isompia painoja nostettua, joten painoja ei voi lisätä...Probleeme...

Ei mee niin ku strömsöössä

mutta ens viikolla jatkuu kuitenkin. 61,7 oli aamulla. Enkä jumpannu eilen.
Tänään pikajumppa ja sitten mässäämään :)

Ja kuinkas sitten kävikään...

Eilen päätettiin kaverin kanssa että huomenna pidetään tyttöjen ilta johon kuuluu sekä herkuttelut että alkoholi. Tämä on ensimmäinen lajiaan piiiiitkiin aikoihin, joten olen ihan antaumuksella mukana.
Laihduttamisesta viis.
Mutta sitten päätin. Tein oikein päätöksen. Että nyt. Nyt sitten olen herkuttelematta ja syön tosi fiksusti tänään ja huomenna päivällä.
Niin meni tunti.
Tunti tästä päätöksestä.
Ja kuin universumin saattelemana, out of the blue, mies kääntyy sohvalla muhun päin ja kysyy "Tekisitkö poppiksia?"
Siis whhhhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaatt???!!!!!!!!!
Se ei ole koskaan ikinä kysynyt että tekisinkö poppiksia.
Ja se kysyy sen nyt.
Mutta ei tarttenu ees harkita asiaa.
Tein tietenkin koska toi vaan oli niin legendaarinen hetki :D
Tänään paino taas se sama 61,7 joten no panic!
Eilen vaan tuntui että turposin kuin valas :D
It's all in my head.
Ja oli muuten navan alta tänä aamuna 90 cm :) Jee. Eli sentti pois!
No niin.
Mitään stressiä en ota mistään.
Oon hyvillä mielin.
Mulla on sitä usein puhuttua aikaa.
Aikaa laihtua ensi kevääseen asti.
Aikaa itselle.
Aikaa on.
Tänään kuitenkin jumppaan ;)

Paino jumissa

61,7
Vaikuttaisi että tähän on nyt taas jääty.
MUTTA mitoissa on lähtenyt senttejä ja muutenkin on kevyempi olo, joten jotain sentäs.

Viikonloppuna joudutaan taas meneen kyläilemään jotan saa nähdä miten menee syömiset, liikuttua ei ainakaan tule, sen tiedän kokemuksesta.
Sanon "taas mennään" siksi koska en haluisi mennä ja tuntuu että siellä aika pysähtyy.
Ikävästi sanottu mutta ei mahda mitään.
Mutta pääsempää testaan toista vaakaa ja näkemään josko se näyttäisi jonkin kivan luvun, yleensä se on näyttänyt vähemmän mitä kotivaaka...

Eilinen linssi-kukkakaali-operaatio meni ihan hyvin mutta pitää jatkossa muistaa laittaa enemmän mausteita mitä ohjeessa sanotaan. Jotenkin jäi haljuksi enkä uskaltanut tavoistani poiketen laittaa enemmän chiliä vaikka yleensä laitan sitä tosi paljon.

Treeni meni hyvin vaikka tänään ei tunnukaan taas yhtään missään että olisin eilen tehnyt mitään vaikka ähisin ja puhisin ja lisäsin painoja ja tein vatsojakin niin että sattui.
Ei ymmärrä.
Tai ehkä se vaan on niin että joskus kroppa kestää enemmän kuin taas toisella kertaa.
Ei voi tietää...

Kuvat

Tässä tulee, brace yourselves, girlzz!

Ei ole laittaa edellisiä kuvia rinnalle, koska edellisten kuvien ottamisesta ei tullut hittoakaan :)
Joten joudutte tyytymään näihin kaunottariin lol.
Kuvista nyt ekana tuli mieleen seuraavia aatoksia:
1. Luultavasti se 59kg:kään ei tule mulle riittämään, koska näiden kuvien katseleminen etoo niin paljon.
2. Toi selkäkuva on ehkä kaikkein kauhein kun noi läskit oikeen roikkuu tolleen tooodella ällöttävästi.
3. Paljon paljon paljon työtä on vielä edessä.

P.S. Sen verran haluan kuitenkin kaikille huomauttaa että kun ostin nuo Puman shortsit, ne oli mulle kireet. Nyt ne on löysät ja ois pitäny noihin kuviin kiristellä sitä narua, ettei alkkarien reuna näy, mutta noh, meni jo :D Että jotain sentäs...

ENJOY MY LOVELIES!

Warning: Hippipaasausta

Tällä viikolla oli (ja on) tarkoitus tehdä linsseistä jotain pöperöä.
Välillä niitä tulee mussutettua mutta valitettavan harvoin kuitenkin.
Sattuipa niinkin kätevästi että seuraamani bloggaaja laittoin just reseptin blogiinsa, jossa on linssejä :) Kävin sitten hakeen aineet eilen ja tänään pitäisi vääntää linssi-kukkakaali muhennoksen tapainen juttu.
Löytyy täältä:
Hello Helene - punaiset linssit ja kukkakaali

Katsotaan mitä siitä tulee :D

Eilen olin ensimmäisellä henkisen tietouden kurssillani ikinä ja oli erittäin kiinnostavaa.
Tämän blogini olen pyhittänyt totaalisesti laihduttamiseen, joten ei tuosta kurssista enempää, mutta sen verran sanon että olen kyllä huomannut tänä vuonna kasvavan yhteyden oman henkisen ja fyysisen puoleni kanssa.
Ruoka on selvässä yhteydessä aatteisiini ja ajatusmaailmaani ja asioihin mihin uskon.
Kasvavassa määrin alan uskomaan ruuan sekä lääkinnällisiin mutta myös tuhoisiin puoliin.
En usko enää länsimaiseen lääketieteeseen melkein ollenkaan.
Tottakai joskus itse otan vaikka särkylääkkeen ja menen lääkäriin jos jotain sattuu jne.
Mutta uskon siihen kuinka pystyn itse auttamaan itseäni terveyteni kannalta syömällä hyvin.
Ottamalla itse selvää aineista - mihin ne vaikuttavat, mitä ne tekevät kehossani, miksi niitä tarvitsen tai, ehkä tärkeämpää välillä, miksi en tarvitse jotain.
Mitä terveellisemmin syön sitä enemmän ajattelen luontoa, ihmistä osana sitä, ihmistä eläimenä - ei ihmisenä ja eläimiä eläiminä.
Haluan eroon "teennäisistä", tehdyistä, manipuloiduista, muokatuista, pakotetuista, muunnelluista ruuista ja aineista ja kohti luonnollista tilaa. Tilaa, jossa voin ottaa jonkin asian paikasta X ja laittaa sen sellaisenaan suuhuni ja tietää että se tekee mun kropassani asian Y.
E-kirjaimet ja muut geenimanipuloidut ruuat - En minä niistä tiedä mitä ne kehossani tekevät. Mihin ne vaikuttavat. Mikä niiden perimmäinen merkitys on juuri minulle.
Jos vedän paljon vaikka karkkia, se aiheuttaa hetken päästä joko uuden tarpeen saada sama määrä karkkia tai vaihtoehtoisesti tarpeen johonkin suolaiseen.
Luonnotonta, sanon minä.

Taisi mennä taas omituiseksi hippipaasaukseksi.

Tänään siis treeniä kun pääsen kotiin.
Koska eilen jäi välistä.
Isoilla painoilla vähän toistoja.
Burn baby burn!

Tänään on hyvä päivä, toivottavasti teilläkin <3

Päivitin sivuja jotta ne olis ajantasalla ja luettavammassa muodossa.
Nyt pitäisi löytyä kaikki oleellinen selkeästi näiltä sivuilta.
Vielä kun löytyisi kaikki oleellinen kun katsoo peiliin :D

Up and down and up and down and...

Argh.
Mikä viikko.
Paino on heitellyt sinne sun tänne ja kaikenlisäks joku ihme herkkuhimo iski puolessa välissä viikkoa (ovuloin kivuliaasti eilen joten päättelin tämän vaikuttavan hormooneihini -> herkkuhimoon).
Jokatapauksessa oli hyvä torstaina etten melkein paastonnut koko päivää ku paino oli yli 62 aamulla.
Nyt paino tänään 61,5 ja mitoista lähtenyt millejä :) Phhhhhuuuuuuh! Pitkä uloshengitys!
Nyt tää tuleva viikko on taas tsemppiviikko.
Ja tää painon heittely osoitti mulle taas sen, että mä haluan tosiaan turvallisesti noita kiloja pois ja todellakin sinne 5-alkuisiin lukuihin painossa, koska paino heittää välillä niin hurjasti yli 62 että edelleenkin se totuus siitä ylipainosta potkii mua nivusiin. Vaikka oon laihtunut, heilun silti tässä ylipainon rajoilla edelleen ja se ei käy mulle henkisesti. Mä haluan olla normaalipainossa niin että vaikka turvottais tms niin olen silti normaalipainossa. Tämä ylipainon "pelko" on saatava kauas minusta sekä luvuissa että henkisesti ja ne ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

Muutaman kerran tässä viikolla nähnyt myös peilistä selkeästi erot siinä mistä - mihin haluan kroppani muuttuvan. Kun oikein turvottaa, vatsa pullottaa ulkona niin että en halua sellaista nähdä peilistä enää. Etenkin vatsa tuosta navan yläpuolelta. Navanalapuolelta saa aina esim. housuilla peitettyä mutta navan yläpuolelta ei saa piiloon muuta kuin senttien kadottamisella -> laihtumalla.
Toisaalta taas tänä aamuna näin masuni suht "laihana", ei pullottanut, vielä voisi laihtua, mutta silti oli kivampi kuin aiempi masu. Joten vy sinne 6-alkaviin lukuihin ja lantio 8-alkuisiin on todellakin se, mitä haluan peilistä nähdä.
Välillä vedän vatsan sisään peilin edessä ja ihailen että sellaisen vatsan haluan joskus. Siis haluan että mun vatsa on sellainen luonnostaan kun se nyt on kun vedän sen sisään.

Öh, ja tosiaan oon vähän niin kuin alkanut vegaaniksi...No siis...Miten sen nyt selittäisi. Juuston oon oikeestaan jättänyt pois ja kermaahan en ole pitkään aikaan käyttänyt. Mutta oon sillain vegaani, että jos mennään johkin syömään, eikä ole sitten muuta kuin sitä feta-salaattia, niin kyllä mä sitä sitten voin syödä. Koska noi tilanteet mun elämässä on kuitenkin niin vähäisiä, että enköhän mä sen kestä. Ehkä.
No jokatapauksessa....niin sitten mulla on ollut pitkään se päätös että en syö tavallista kermajäätelöä enää. Vain tofujätskiä. Niin sittenpä eilen käytiin Makuunissa ja ostin Ben&Jerry'sin uuden jonkun Nordic splashin. Ai että se on hyvä!! Nyt on siis vähän kiikun kaakun siinä että "saanko" syödä sitä enää koskaan :D
Ehkä mä kuitenkin annan siihen luvan...

Tällä viikolla on tehtävänä ottaa itsestäni kuvat ja laittaa ne tänne.
Ultimate tavoitteeni on todellakin ensi keväänä olla niissä mitoissa, mitä tavoitteeksi itselleni laitoin viimeks. Haluan päästä nimittäin vaateostoksille :D Mua alkaa vähän ärsyttään kun jotkin mun vaatteista on ihan ok istuvia, mutta jotkut on just sellasia, että niissä on joku pussi jossain tai roikkuu toisaalta ku ei ne enää istu mulle. Plus että uudet biksut ensi kesäks tartten kuitenkin. Ja rintsikat on aika löysiä nykyään, joka vie niiltä niiden koko käyttötarkoituksen pois. Ku pointtina ois tukea mun rintojani niin ne vaan on tossa...

Tällä viikolla ei ole keittoviikkoa, mutta olisi tarkoitus ainakin syödä parsakaalia, porkkanaa, tomaattia ja linssejä. Niistä sitten kehitellä jotain teveellistä...pöperöä.
Ensi viikonloppuna olisi kiva nähdä vaa'alla se 60,9 mutta katotaan nyt. Voi olla liian korkea tavoite näin lyhyelle ajalle. Jos nyt pysyttäis täällä 61,5 paremmalla puolella niin ois kiva....