Olen harvinainen naisolento ja onnellinen siitä, sillä minulla ei ole tiedossani tarkkaa lukua kuinka paljon olen painanut nuorempana. Enkä myöskään muista tarkasti painoani aikuisvuosiltanikaan kuin vain muutamista kohtaa.
Olen kuitenkin heti puberteetin iskettyä minua pesäpallomailalla päähän humahtanut sellaiseksi vararengaslöllykäksi joka näin vanhetessa tietysti vain pahenee.
En ole ikinä nuorempana harrastanut mitään liikuntaa. Vasta siinä 21 vuotiaan paikkeilla aloin tekemään lihastreeniä kotona ja käymään lenkillä. Siitä lähtien olen jatkanut samaa vaihtelevasti ja löysin myös Pilateksen.
Olen 158 cm pitkä ja se luku minkä tiedän laihimmillani painaneeni on 62,2kg paikkeilla. En muista tarkkaan muuta kuin että se oli vähän yli 62 kg. Tämän muistan olleen vuonna 2005.
En ole kodistani saanut mallia liikunnan harrastamiseen, enkä siitä koskaan nuorempana innostunut, joten aivoihini on iskostunut ajatus siitä että kotiin tultaessa TV:n ääressä illan vietto on ihan "normaalia" ja liikunta ei kuulu arkipäivään. Tätä ajatusmaailmaa vastaan kamppailen.
Minulle on opetettu myös että lautanen syödään tyhjäksi mutta epämieluisia ruokia saa jättää. Karkkipäivät oli lapsena, mutta kun opin missä karkkikaappi oli, ei se enää pitänyt.
Kakarana olin laiha/normaalipainoinen. Ainakin omaan silmään vanhoissa kuvissa näytän laihalta.
Teininä alkoi rilluttelu ja tunnesyöminen. Olen kuitenkin omien muistikuvieni mukaan ollut aina teininä siinä normi-/ylipainon rajoilla, eli en mielestäni ole ollut mikään armoton valas. Kuljin joka paikkaan pyörällä tai kävellen joten tiedostamatonta liikuntaa tuli harrastettua erittäin paljon vrt. nykyiseen.
Sitten kun lähdin opiskelemaan tajusin että kaikki opiskelukaverit kävi esim salilla, joissain ohjatuissa jumpissa, hiihtämässä tai uimassa jne jne. Uskokaa tai älkää niin tämä tuli minulle yllätyksenä, että ihmiset oikeasti todellakin harrastavat vapaa-aikanaan liikuntaa eivätkä vaan istu kotona.
Aloin sitten lenkkeilemään koska tajusin että minä vietin sitä normaalista poikkeavaa elämää ja löysin siitä mieliliinkuntalajini. Tein myös treeniä kotona esim vatsoja. Sen jälkeen vaihtelevasti olen vuosien aikana harrastanut liikuntaa. Olen kokeillut parikymppisenä mm. kalorien laskemista ja vähähiilarista ruokavaliota. Kummatkin toimivat mutten jaksa kumpaakaan lopunelämääni.
Sitten tuossa 2007 vuonna iski kova masennus ja söin itseni yli 70 kiloiseksi. En välittänyt pätkän vertaa. Tämä osoittaa myös tunnesyömiseni. Muistan tästä ajasta hyvin vähän mutta muistan esim sen että saatoin samalla kun itkin hervottomana elämääni mättää suun täydeltä suklaata.
Vuonna 2008 välitin ja laihdutin liikkumalla ja herkkuja seuraamalla suurin piirtein 67 kg paikkeille. Kävin suurinpiirtein joka päivä lenkillä, tai ainakin tein joka päivä jotain liikunnallista.
