tauko taas

Nyt menee taas niin huonosti että siirryn takavasemmalle määrittämättömäksi ajaksi.
Onnistuin jopa neljän päivän vatsataudin aikana lihomaan kilon.
Enkä ole siis voinut liikkua kun olen ollut vatsataudissa.

Keräsin eilen kaikki pienet vaatteet ja niitä on oikeestaan suurin osa vaatekaapin sisällöstä.
Testasin, ja talvitakki sentäs mahtuu päälle, mutta vain jos en liho tästä enää enempää.
Aion laittaa ne kaikki vaatteet, jotka vähänkin kiristää, myyntiin ensi viikolla.
Mukaan lukien ne "tavoitesaappaat", jotka siis eivät ole koskaan mahtuneet mulle.
Päätin että laihduttamisen sijaan käyn ostamassa oikeasti itselleni mahtuvia vaatteita jotka eivät kiristä.
Paluu siis kokoon 40/42.
On se karua, mutta pakko mun on palattava maan pinnalle kuplastani.

Katsotaan siis taas ensi vuonna jos silloin innostuisin!

Tällä viikolla tapahtunutta

Piti tänään katsoa paino mutta unohtui.
Tarkoituksena taas alkaa seuraamaan painoa vähän useammin kuin satunnaisesti tai kerran viikossa.
Urheilusta vähän:
Eli maanantaina kävin kahvakuulassa. Oli hyvä vetäjä, hyvä fiilis, tein oikeaoppisesti selkä suorassa ja täysillä 8 ja 4 kiloisilla painoilla 30min tunnin.

Eilen juoksumatolla intervalleilemassa pitkästä aikaa. Hyvä fiilis mutta koska väliä on ollut niin kauan kunto lopahteli jo puolessa välissä ja alkoi pistää. Tein silti loppuun asti niin kovaa kun pystyin.

Tänään personal trainer tappaa mun henk koht treenissä. Argh.

Ja sitten huomenna tarkoitus taas intervalleilla. Katsotaan sitä sitten huomenna.
Siinä tän viikon urheilut.
Työmatkat pyörällä siis lisäksi.
Piti sanoa että eilen tuntui siltä että tulisin kipeeksi ja taas tänään tuntuu samaa.
Mua oikein sattuu nenään kun aivastuttaa, mutta kuitenkin muuten sellainen ok olo.
Korvat lukossa.

Pitänyt muuten sellainen iloinen asia myöskin mainita että mieheni on alkanut myös seuraamaan syömisiään ja treenaamaan kunnolla. Hän on valittanut useaan otteeseen viimeisen puolen vuoden aikana kuinka on lihonut viimeisen parin vuoden aikana joku 10kg - 20kg eikä tykkää tilanteestaan ollenkaan. Saati ulkonäöstään.
Sehän on siis mun kannalta tosi hyvä siinä mielessä että nyt en tunne itseäni friikiksi meidän parisuhteessa kun laihdutan ja voidaan tukea toinen toistamme. Enemmän olen tukenut miestäni lähiaikoina kun hänellä on vielä aika pitkä matka.
Mä kuitenkin uskon että hän kyllä laihtuu nopeastikin kun vaan vielä ottaisi vähän enemmän itseään niskasta kiinni kun on entisaikaan ollut jonkin sortin valmentajakin ja treenannut muinoin päivittäin, niin luulis sen olevan hänellä vähän niin kun verissä.
Se ehdotti että oltaisiin yhdessä aloitettu soutuspinning, joka kyllä kuulostais ajatuksena ihan kiehtovalta mutta koska olen jo jäsenöitynyt Elixialle, en viitti nyt sitten ottaa toistakin paikkaa työn alle kun toinen kuitenkin jäisi jossain välissä pois ja olisi turha maksaa sitten maksuja. Ja Elixialla voi tehdä paljon monipuolisemmin, mikä on mulle tosi hyvä.

Sellaisesta olen saattanutkin jo ennen puhua kuin vanhojen vaatteiden ja saappaiden kohtalo.
Päätin nimittäin että jos ensi vuoden loppuun mennessä ei ole muutosta tapahtunut ja tää on edelleen tällaista soutamista ja huopaamista niin myyn vanhat itselleni liian pienet vermeet pois. Turhaan mä säilyttelen niitä kaapissa sitten jos en ole oikeesti niin tosissani tän suhteen että niihin aion mahtua.
Ja ne saappaat jotka mulla on edelleen tavoitesaappaina...No niitä en ole kokeillut vähään aikaan jalkaan mutta vaikuttaa aika huonolta yrittää saada pohjetta kavennettua jos kerran muualtakin kropasta lähtee hitaasti...

Suklaan sertifioinnista

Mistä aloittais...
Otin lauantaina mitat.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti en julkaise niitä täällä koska ne masentaa mua ja on ihan kauheet.
Paino oli vielä pahempi.
Kuitenkin tiedossa on siis itselläni tilanteeni.
Ja edelleen en syyttele tästä ketään (ees itseäni) vaan tiedän täysin että omista valinnoista tää mun tilanne on ollut kiinni.

Öööööh...
Ja sitten se herkuttelu.
Tai addiktioksi olen kyllä sitä jo alkanut omassa pienessä päässäni kutsumaan.

Luin lauantaina Aamulehdestä artikkelin, jossa kerrottiin että on tarkoitus saada kaikille suklaanvalmistajille sertifiointi niin että suklaan alkuperän voi jäljittää ihan sinne kaakaoplantaaseille asti. Näin voidaan siis auttaa kitkemään lapsityövoima plantaaseilta (ainakin yrittää tehdä sille asialle jotain).

Päätin siis että tästä lähtien ostan vain ainoostaan sertifioitua suklaata (esim Reilun kaupan ja Dammenbergilla on jotain tuotteita).
Esim Fazerista sanottiin artikkelissa että heillä tavoitteena vuoteen 2017 mennessä olla sertifioidut suklaat.
Eli sitä ennen ei Fazeria mulle.

Nyt pakko tarkentaa tätä niin, ettei ihmiset luule jossain vaiheessa että oon huijannut itseäni tai muita:
En siis itse osta muita suklaita.
Jos jossain tuotteessa on suklaata, esim kakku, voin syödä sitä jos itse niin valitsen.
Mutta itselleni mässytettäväksi en osta ei-sertifioituja suklaita.

Sitten joku voi kysellä että miksi vain suklaa, miksei kaikki Reilua kauppaa?
Ensinnäkin joitain Reilun kaupan tuotteita käytän jo aktiivisesti, esim banaanit ja vanulaput tulee ekana mieleen.
Jostain tää on aloitettava ja suklaa on mun mielestä sellainen "turha" tuote, jota ilman voisin olla ihan hyvin (ellen siis olisi koukussa, ts. addiktio).
Miksen siis samoin tein muuta asennoitumistani suklaaseen niin, että joku lapsi on poiminut kaakaopapuja jossain ihan hirveissä oloissa jotta mä voin vetää jonkun levyn tai patukan menkkaraivoissani ja saada sillä jotain helkkarin tyydytystä...

Näin niin kun kärjistettynä.

Tarkoitus on olla nyt syyskuu mahdollisimman vähäisillä herkutteluilla, vaikeeta se tulee olemaan mutta kokeilen nyt kuitenkin.
Olen koko kesän vaan vetänyt ihan hirveet määrät herkkuja joten nyt on aika oikeesti vähän yrittääkin välillä.
Treenaaminen alkaa taas myöskin.
Siis oonhan mä tässä treenaillut silloin tällöin, mutta nyt alkaa tää melkein-joka-päivä treenaaminen.
Ens vuoden alussa tarkoitus taas ehkä ottaa tatska, joten ainakin nyt tää syksy vuoden loppuun asti ois tarkoitus treenailla kutakuinkin kunnolla.
Vuoden loppuun mennessä mun on lähes mahdotonta olla 60kg (ok, mikään ei oo mahdotonta, mutten nyt usko sen olevan ees realistinen tavoite), joten toivoisin olevani 62kg vuoden lopussa. Siihen pyrin.

Tässä alla listaus kiinnostuneille muutamista sertifioiduista merkeistä joita löysin nopealla googlettamisella:

Reilun kaupan suklaan tuotemerkit: Anthon Berg
Aware
Bonvita
Cadbury Dairy Milk
Cocoa Loco
Dammenberg, True Love
Divine
Escale Equitable
Fairglobe
FairMary
FT2N
Green & Black's
Green Dream, Chocolate From Heaven
Herwood
Mascao
Naturata
Organic Meltdown
Organic Seed & Bean Company
Organica
Pirkka
Plamil
Pralibel
Puro
The Raw Chocolate Company
Traidcraft
Urtekram
Valrhona
Zotter
Zotter hand-scooped
Zotter Labooko

UTZ sertifioidut:Panda: Mansikka ja Toffee Nougat, Valloittava valkoinen, Kinuski ja Pähkinä muru
IKEAsta Chocklad Mörk 70%
Gavarny

Source Trustilla on ainakin Lindt sveitsiläinen suklaa, joka on jumalaista.

p.s. Nestléstä sanotaan useissa lähteissä että on eettinen, mutta mä boikotoin sitä muista syistä, joten en siksi laske sitä mukaan listoille.

masis

Ketään ei varmaan yllätä että oon taas turvonnut.
Kun en ole liikkunut tän tatuoinnin takia.
Nyt se onneks kuitenkin on valmis, että pitää vaan venaa että parantuu.
Omia valintojanihan nää on että siinä mielessä en tietty syyttele ketään muuta kuin itteeni, mutta se itsensä syyllistäminen on just nyt vahvenpaa kun pitkiin aikoihin.
Sitten oon jossain ihmeen herkutteluaddiktiossakin taas vaihteeks, josta en pääse millään eroon.
Mä syön päivät töissä kokoajan ja ku pääsen kotiin niin sama jatkuu.
Hirvee syöminen vaan kokoajan.
En pysty käsittään, tuntuu niin kuin oisin ollut viime vuonna joku ihan toinen ihminen.
Mä oon suunnitellut sen verran monta tatuointia, että aattelin tässä lähivuosina keskittyä enemmänkin itseni koristamiseen ihon värjäyksellä.
Ehkä se on enemmän mun juttu kuin tää jatkuva epätoivoinen laihduttamisyritys, joka ei toimi.

Ihan pikkasen, inasen, tosi vähän, hitusen

Ihan pikkasen kevyempi olo
Inasen millejä pois
Tosi vähän liikuntaa
Hitusen ollut hallinnassa mässäily

soutaessa muista huovata

Mä mittailin viikonloppuna ja olen kaventunut millejä ja senttejä.
Vaaka kuitenkin vihaa mua edelleen.
Mutta päätin olla välittämättä.
Mä tykkään mittanauhasta nyt :)
Luultavasti tulosta siis treenaamisesta.
Aion jatkaa samaan malliin, paitsi että nyt tulee pieni tauko, koska meen tänään ottaan värit tatskaan.
Hitaasti hyvä tulee.
Niin oon päättänyt.
Viime viikolla treenasin aika hyvin.
Joku 4-5 kertaa.
Ai niin ja kävin Elixialla pilateksessa.
Josta opin sen, etten käy siellä enää :D
Oli tosi turha.
Paljon turhempi kuin winsor
Siellä vaan hengiteltiin ja tehtiin muutamia liikkeitä ja se oli sit siinä.
Ens viikolla alkaa syysaikataulu Elixialla niin sitten katon taas uudestaan että missä jumpissa yms alan käymään. Ilmeisesti myös tulee oleen paljon enemmän täynnä nuo tunnit niin katotaan pääsenkö haluamilleni :S
Niin ja sitten aattelin että jos ja kun jossain välissä tulee taas sellainen innostumislopahdus urheiluun niin varaan muutaman kerran personal trainerille.
Ai niin ja sipsejä oon vältellyt aika hyvin paitsi sunnuntaina mies käski maistaa jotain Lidlistä ostamiaan ja sitten mä yhtäkkiä tajuun et ahmin niitä ihan hirveesti.
Eli on pysyttävä erossa jos haluu että ei tuu taas virtahepoo :D

laihduttaminen

on vähän jäänyt...
Mietin sitä joka päivä.
Haluan olla pienempi.
Haaveilen ja unelmoin.
Jopa välillä treenaan, jumppaan tai muuten urheilen.
Mutta sitten mätän suun täydeltä ihan mitä vaan mihin saan käteni kiinni niin eipä treenailut paljon auta.
Kävin eilen vaa'alla heti treenin jälkeen ja se tuntu pahalta, koska treenihän kerryttää nesteitä kehoon niin luku näytti jotain ihan kauheeta.
Sitten mä söin kaikkee ihan ihmeellistä illalla (kun ei ollu mitään suklaata yms kotona) esim juustoo suoraan paketista ja kuinkakohan monta leipää ja sellaisia salmiakkikarkkeja joista en ees kauheesti välitä.
Oli vaan "pakko" syödä.
Mulla on joku toive siitä että löytäisin sen saman innon kuin viime vuonna ja alkaisin taas oikeesti ottaan tän homman tosissani, mutta todellisuudessa on taas vaihteeks niin tyytyväinen tähän mässy-olotilaani etten saa minkäänlaista otetta syömisistäni.
Sipsiä oon sentäs vältellyt hienosti jo monta viikoa!