tauko taas

Nyt menee taas niin huonosti että siirryn takavasemmalle määrittämättömäksi ajaksi.
Onnistuin jopa neljän päivän vatsataudin aikana lihomaan kilon.
Enkä ole siis voinut liikkua kun olen ollut vatsataudissa.

Keräsin eilen kaikki pienet vaatteet ja niitä on oikeestaan suurin osa vaatekaapin sisällöstä.
Testasin, ja talvitakki sentäs mahtuu päälle, mutta vain jos en liho tästä enää enempää.
Aion laittaa ne kaikki vaatteet, jotka vähänkin kiristää, myyntiin ensi viikolla.
Mukaan lukien ne "tavoitesaappaat", jotka siis eivät ole koskaan mahtuneet mulle.
Päätin että laihduttamisen sijaan käyn ostamassa oikeasti itselleni mahtuvia vaatteita jotka eivät kiristä.
Paluu siis kokoon 40/42.
On se karua, mutta pakko mun on palattava maan pinnalle kuplastani.

Katsotaan siis taas ensi vuonna jos silloin innostuisin!

Tällä viikolla tapahtunutta

Piti tänään katsoa paino mutta unohtui.
Tarkoituksena taas alkaa seuraamaan painoa vähän useammin kuin satunnaisesti tai kerran viikossa.
Urheilusta vähän:
Eli maanantaina kävin kahvakuulassa. Oli hyvä vetäjä, hyvä fiilis, tein oikeaoppisesti selkä suorassa ja täysillä 8 ja 4 kiloisilla painoilla 30min tunnin.

Eilen juoksumatolla intervalleilemassa pitkästä aikaa. Hyvä fiilis mutta koska väliä on ollut niin kauan kunto lopahteli jo puolessa välissä ja alkoi pistää. Tein silti loppuun asti niin kovaa kun pystyin.

Tänään personal trainer tappaa mun henk koht treenissä. Argh.

Ja sitten huomenna tarkoitus taas intervalleilla. Katsotaan sitä sitten huomenna.
Siinä tän viikon urheilut.
Työmatkat pyörällä siis lisäksi.
Piti sanoa että eilen tuntui siltä että tulisin kipeeksi ja taas tänään tuntuu samaa.
Mua oikein sattuu nenään kun aivastuttaa, mutta kuitenkin muuten sellainen ok olo.
Korvat lukossa.

Pitänyt muuten sellainen iloinen asia myöskin mainita että mieheni on alkanut myös seuraamaan syömisiään ja treenaamaan kunnolla. Hän on valittanut useaan otteeseen viimeisen puolen vuoden aikana kuinka on lihonut viimeisen parin vuoden aikana joku 10kg - 20kg eikä tykkää tilanteestaan ollenkaan. Saati ulkonäöstään.
Sehän on siis mun kannalta tosi hyvä siinä mielessä että nyt en tunne itseäni friikiksi meidän parisuhteessa kun laihdutan ja voidaan tukea toinen toistamme. Enemmän olen tukenut miestäni lähiaikoina kun hänellä on vielä aika pitkä matka.
Mä kuitenkin uskon että hän kyllä laihtuu nopeastikin kun vaan vielä ottaisi vähän enemmän itseään niskasta kiinni kun on entisaikaan ollut jonkin sortin valmentajakin ja treenannut muinoin päivittäin, niin luulis sen olevan hänellä vähän niin kun verissä.
Se ehdotti että oltaisiin yhdessä aloitettu soutuspinning, joka kyllä kuulostais ajatuksena ihan kiehtovalta mutta koska olen jo jäsenöitynyt Elixialle, en viitti nyt sitten ottaa toistakin paikkaa työn alle kun toinen kuitenkin jäisi jossain välissä pois ja olisi turha maksaa sitten maksuja. Ja Elixialla voi tehdä paljon monipuolisemmin, mikä on mulle tosi hyvä.

Sellaisesta olen saattanutkin jo ennen puhua kuin vanhojen vaatteiden ja saappaiden kohtalo.
Päätin nimittäin että jos ensi vuoden loppuun mennessä ei ole muutosta tapahtunut ja tää on edelleen tällaista soutamista ja huopaamista niin myyn vanhat itselleni liian pienet vermeet pois. Turhaan mä säilyttelen niitä kaapissa sitten jos en ole oikeesti niin tosissani tän suhteen että niihin aion mahtua.
Ja ne saappaat jotka mulla on edelleen tavoitesaappaina...No niitä en ole kokeillut vähään aikaan jalkaan mutta vaikuttaa aika huonolta yrittää saada pohjetta kavennettua jos kerran muualtakin kropasta lähtee hitaasti...

Suklaan sertifioinnista

Mistä aloittais...
Otin lauantaina mitat.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti en julkaise niitä täällä koska ne masentaa mua ja on ihan kauheet.
Paino oli vielä pahempi.
Kuitenkin tiedossa on siis itselläni tilanteeni.
Ja edelleen en syyttele tästä ketään (ees itseäni) vaan tiedän täysin että omista valinnoista tää mun tilanne on ollut kiinni.

Öööööh...
Ja sitten se herkuttelu.
Tai addiktioksi olen kyllä sitä jo alkanut omassa pienessä päässäni kutsumaan.

Luin lauantaina Aamulehdestä artikkelin, jossa kerrottiin että on tarkoitus saada kaikille suklaanvalmistajille sertifiointi niin että suklaan alkuperän voi jäljittää ihan sinne kaakaoplantaaseille asti. Näin voidaan siis auttaa kitkemään lapsityövoima plantaaseilta (ainakin yrittää tehdä sille asialle jotain).

Päätin siis että tästä lähtien ostan vain ainoostaan sertifioitua suklaata (esim Reilun kaupan ja Dammenbergilla on jotain tuotteita).
Esim Fazerista sanottiin artikkelissa että heillä tavoitteena vuoteen 2017 mennessä olla sertifioidut suklaat.
Eli sitä ennen ei Fazeria mulle.

Nyt pakko tarkentaa tätä niin, ettei ihmiset luule jossain vaiheessa että oon huijannut itseäni tai muita:
En siis itse osta muita suklaita.
Jos jossain tuotteessa on suklaata, esim kakku, voin syödä sitä jos itse niin valitsen.
Mutta itselleni mässytettäväksi en osta ei-sertifioituja suklaita.

Sitten joku voi kysellä että miksi vain suklaa, miksei kaikki Reilua kauppaa?
Ensinnäkin joitain Reilun kaupan tuotteita käytän jo aktiivisesti, esim banaanit ja vanulaput tulee ekana mieleen.
Jostain tää on aloitettava ja suklaa on mun mielestä sellainen "turha" tuote, jota ilman voisin olla ihan hyvin (ellen siis olisi koukussa, ts. addiktio).
Miksen siis samoin tein muuta asennoitumistani suklaaseen niin, että joku lapsi on poiminut kaakaopapuja jossain ihan hirveissä oloissa jotta mä voin vetää jonkun levyn tai patukan menkkaraivoissani ja saada sillä jotain helkkarin tyydytystä...

Näin niin kun kärjistettynä.

Tarkoitus on olla nyt syyskuu mahdollisimman vähäisillä herkutteluilla, vaikeeta se tulee olemaan mutta kokeilen nyt kuitenkin.
Olen koko kesän vaan vetänyt ihan hirveet määrät herkkuja joten nyt on aika oikeesti vähän yrittääkin välillä.
Treenaaminen alkaa taas myöskin.
Siis oonhan mä tässä treenaillut silloin tällöin, mutta nyt alkaa tää melkein-joka-päivä treenaaminen.
Ens vuoden alussa tarkoitus taas ehkä ottaa tatska, joten ainakin nyt tää syksy vuoden loppuun asti ois tarkoitus treenailla kutakuinkin kunnolla.
Vuoden loppuun mennessä mun on lähes mahdotonta olla 60kg (ok, mikään ei oo mahdotonta, mutten nyt usko sen olevan ees realistinen tavoite), joten toivoisin olevani 62kg vuoden lopussa. Siihen pyrin.

Tässä alla listaus kiinnostuneille muutamista sertifioiduista merkeistä joita löysin nopealla googlettamisella:

Reilun kaupan suklaan tuotemerkit: Anthon Berg
Aware
Bonvita
Cadbury Dairy Milk
Cocoa Loco
Dammenberg, True Love
Divine
Escale Equitable
Fairglobe
FairMary
FT2N
Green & Black's
Green Dream, Chocolate From Heaven
Herwood
Mascao
Naturata
Organic Meltdown
Organic Seed & Bean Company
Organica
Pirkka
Plamil
Pralibel
Puro
The Raw Chocolate Company
Traidcraft
Urtekram
Valrhona
Zotter
Zotter hand-scooped
Zotter Labooko

UTZ sertifioidut:Panda: Mansikka ja Toffee Nougat, Valloittava valkoinen, Kinuski ja Pähkinä muru
IKEAsta Chocklad Mörk 70%
Gavarny

Source Trustilla on ainakin Lindt sveitsiläinen suklaa, joka on jumalaista.

p.s. Nestléstä sanotaan useissa lähteissä että on eettinen, mutta mä boikotoin sitä muista syistä, joten en siksi laske sitä mukaan listoille.

masis

Ketään ei varmaan yllätä että oon taas turvonnut.
Kun en ole liikkunut tän tatuoinnin takia.
Nyt se onneks kuitenkin on valmis, että pitää vaan venaa että parantuu.
Omia valintojanihan nää on että siinä mielessä en tietty syyttele ketään muuta kuin itteeni, mutta se itsensä syyllistäminen on just nyt vahvenpaa kun pitkiin aikoihin.
Sitten oon jossain ihmeen herkutteluaddiktiossakin taas vaihteeks, josta en pääse millään eroon.
Mä syön päivät töissä kokoajan ja ku pääsen kotiin niin sama jatkuu.
Hirvee syöminen vaan kokoajan.
En pysty käsittään, tuntuu niin kuin oisin ollut viime vuonna joku ihan toinen ihminen.
Mä oon suunnitellut sen verran monta tatuointia, että aattelin tässä lähivuosina keskittyä enemmänkin itseni koristamiseen ihon värjäyksellä.
Ehkä se on enemmän mun juttu kuin tää jatkuva epätoivoinen laihduttamisyritys, joka ei toimi.

Ihan pikkasen, inasen, tosi vähän, hitusen

Ihan pikkasen kevyempi olo
Inasen millejä pois
Tosi vähän liikuntaa
Hitusen ollut hallinnassa mässäily

soutaessa muista huovata

Mä mittailin viikonloppuna ja olen kaventunut millejä ja senttejä.
Vaaka kuitenkin vihaa mua edelleen.
Mutta päätin olla välittämättä.
Mä tykkään mittanauhasta nyt :)
Luultavasti tulosta siis treenaamisesta.
Aion jatkaa samaan malliin, paitsi että nyt tulee pieni tauko, koska meen tänään ottaan värit tatskaan.
Hitaasti hyvä tulee.
Niin oon päättänyt.
Viime viikolla treenasin aika hyvin.
Joku 4-5 kertaa.
Ai niin ja kävin Elixialla pilateksessa.
Josta opin sen, etten käy siellä enää :D
Oli tosi turha.
Paljon turhempi kuin winsor
Siellä vaan hengiteltiin ja tehtiin muutamia liikkeitä ja se oli sit siinä.
Ens viikolla alkaa syysaikataulu Elixialla niin sitten katon taas uudestaan että missä jumpissa yms alan käymään. Ilmeisesti myös tulee oleen paljon enemmän täynnä nuo tunnit niin katotaan pääsenkö haluamilleni :S
Niin ja sitten aattelin että jos ja kun jossain välissä tulee taas sellainen innostumislopahdus urheiluun niin varaan muutaman kerran personal trainerille.
Ai niin ja sipsejä oon vältellyt aika hyvin paitsi sunnuntaina mies käski maistaa jotain Lidlistä ostamiaan ja sitten mä yhtäkkiä tajuun et ahmin niitä ihan hirveesti.
Eli on pysyttävä erossa jos haluu että ei tuu taas virtahepoo :D

laihduttaminen

on vähän jäänyt...
Mietin sitä joka päivä.
Haluan olla pienempi.
Haaveilen ja unelmoin.
Jopa välillä treenaan, jumppaan tai muuten urheilen.
Mutta sitten mätän suun täydeltä ihan mitä vaan mihin saan käteni kiinni niin eipä treenailut paljon auta.
Kävin eilen vaa'alla heti treenin jälkeen ja se tuntu pahalta, koska treenihän kerryttää nesteitä kehoon niin luku näytti jotain ihan kauheeta.
Sitten mä söin kaikkee ihan ihmeellistä illalla (kun ei ollu mitään suklaata yms kotona) esim juustoo suoraan paketista ja kuinkakohan monta leipää ja sellaisia salmiakkikarkkeja joista en ees kauheesti välitä.
Oli vaan "pakko" syödä.
Mulla on joku toive siitä että löytäisin sen saman innon kuin viime vuonna ja alkaisin taas oikeesti ottaan tän homman tosissani, mutta todellisuudessa on taas vaihteeks niin tyytyväinen tähän mässy-olotilaani etten saa minkäänlaista otetta syömisistäni.
Sipsiä oon sentäs vältellyt hienosti jo monta viikoa!

välipäivitys

Kävin tänään vaa'alla ja se kertoi että oon taas lihonut.
Mittanauhaa käyttäessäni, se kertoi että olen kaventunut.
1+1=?
Pistän nyt jotain kuitenkin menkkojen piikkiin.
Ja jotain lisääntyneen treenin.
Oon käynyt ahkeraan Elixialla.
Ja pyöräillyt hiki hatussa.
Tai kainaloissa.
Joo.
Mittanauha kertoi että reisien turvotus on taas laskenut, siitä olen iloinen.
Pershe vaan on sen verran isohko, etten tiiä miten mahdun viikonloppuna tiettyyn mekkoon, mutta se ei selviä kuin sitten vasta.

lomalta paluu

Loman aikana kävi niin että turposin sellaisiin mittoihin ja lukuihin, joita en ole nähny muutamaan VUOTEEN.
Eli ultimate low saavutettu.
Nyt oon ollut viikon herkkulakossa ja tarkoitukseni jatkaa samaa seuraavat kaksi viikkoa, koska nyt lähen siitä uskomuksesta että ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen kolmessa viikossa.
Nyt myös yritän tän viikon paastota jotta mahdun mekkoon juhlia varten viikonloppuna.
Eilen mittailin, yms. ja totesin että tuo kamala turvotus on laskenut.
Mutta jostain minulle käsittämättömästä syystä reiteni ovat levinneet taas toisen sentin.

Jokatapauksessa nyt on taas paluu arkeen ja tarkoitus siis mennä suht vähäisillä ruuilla tällä viikolla jotta vaan mahd paljon laihdun viikonlopuksi ja sitten sen jälkeen kattellaan sota suunnitelmia.

Liikunnassa tiedossa ainakin sitä Elixiaa, johon liityin ennen lomaani.

uuh, ku sattuuh

Oon lihonut.
Joka tarkoittaa että oon tällä viikolla treenannut liikaa.
On nimittäin kivasti koko kroppa nyt jumissa ku ti ja ke tein ne jumpat Elixialla joista kirjoitin aiemmin ja nyt eilen olin kahvakuulatunnilla ja sitten tänäaamuna työporukan kanssa aamulenkki.
Niin ja toi työmatkapyöräily kanssa.
Luinpa sitten heti tänä aamuna artikkelin siitä kuinka pitäisi niitä lepopäiviä olla välissä varsinkin kun on cardiopainotteista pitkäkestoista liikuntaa tehnyt paljon. Keho tuottaa kortisolia ylimääräistä, joka sitten aiheuttaa painon nousua.
No, nyt tulee sitten viikonloppu lepoa ainakin!
Siinä artikkelissa vaan huomautettiin, että pitäisi pysyä kaukana sokerista ja alkoholista kun on tällainen kausi menossa, koska ne ei todellakaan auta asiaa, mutta nyt ei siitä alkoholista ainakaan pysytä kaukana kun on kerran menoa viikonlopulle ja muutenkin loma!
Eli aion kyllä jatka samaan tahtiin, en anna tuon painon nyt häiritä, tietty ärsyttää kun vaatteet kiristää mutta tällä mennään nyt ja kattellaan taas ens viikolla uudet kujeet.
Ainakin olen siis innostuksen urheiluun taas kerran löytänyt :) Ja ens viikoksi luvattu sadetta, eikä tule ainakaan työmatkapyöräiltyä ;), niin enköhän ota vähän rennommin ens viikolla...

No niin ystävät hyvät!

Olen liittynyt Elixiaan.

Eilen jäin tutustumiskäynnin jälkeen rennosti polkemaan noin puoleksi tunniksi ja sitten menin tappojumppiin :D Tämä kaikki siis työmatkapyöräilyn jälkeen :)
Ensin oli 30min cardioo, jossa hiki lensi ja tein oikein tunteella ja antaumuksella.
Sitten oli joku Shape, myöskin 30min, joka on keskivartalopainotteinen ja voi pojat, kyllä tuntu! Mutta tein senkin niin kunnolla kuin vain pystyin.

Sopimukseni on kahdeksi vuodeksi, joten on paikka jonne mennä treenaan/juokseen/jumppaan/ihan mitä vaan jos vaikka ulkona sataa/tulee/aurinko paistaa tai joku muu syy, mikä.
Ajattelin näin ensialkuun noita ryhmätunteja käyttää hyväkseni, koska innostuin tuosta eilisestä aikalailla.
Tähän liittymiseen kuuluu kaksi personal trainer kertaa, joten aion myös tsekata ne salilaitteet.
Lisäksi siis tarkoituksena käyttää tiloja juoksemiseen esim. talvella.

Yleistä löpinää:

Olo on kevyempi kuin viime viikolla ja mieli on korkealla.
Tuntuu että olen taas saanut jonkinlaisen innostuksenkipinästä kiinni.

Työmatkapyöräilyt jatkuu ja ensi viikolla loma!
Ensi viikolla ajatuksissa käydä tuolla Elixialla aamulla tai illalla tunneilla, ihan miten tekee mieli ja sopii kalenteriin.

Sitten mökille!
Siellä toivottavasti käyn lenkillä ja uin, saa nyt nähdä miten laiskaksi alan...
Tatuointiajan siirsin eteenpäin, koska tajusin että mullahan on tuo mökkeily edessä ja uuden tatuoinnin kanssa ei kannata uida tai saunoo, ainakin jos haluaa säilyttää siinä ne värit jollain tasolla :D

Ah, ja miten ihanaa onkaan kun aurinko paistaa ja on lämmin ja kesä :)

Syömisestä vielä:

Oon ollut tosi kiltisti enkä ole herkutellut.
Olen keksinyt uuden ihan hurjan herkun eväs-/lounas-/päivällissalaatin.

Vinkkinä siis kaikille naminamisalaatti:

Salaattia
tomaatteja (esim. kirsikka- tai luumu- oman maun mukaan)
kurkkua
kidneypapuja (ilman sitä lientä)
melonia (ihan ehdotonta olla melonia! Kumpikin toimii: hunaja- tai vesi-)
Pirkka fetajuustokuutioita (Oltava näitä Pirkan, jotta on mahd. rasvaisia ja tulee sitä öljyäkin sieltä lasipurkista mukaan.)
Lisäksi oliiviöljyä jos siltä tuntuu.

Huomenna sitten rakkaat ystäväni on luvassa:

Paino!

Viime viikolla taas lihosin vaihteeksi oikein kunnolla.

Tuli hirvee stressi koska n. 3 viikkoa sitten ostin mekon, joka oli just sopiva ja jonka aattelin laittaa viikonloppuna olleeseen tapahtumaan.
No sittenpä tosiaan lihosin niin, että torstaina kyseinen mekko meni änkeemällä päälle, ja koska siinä on napit, ne napit pingotti ihanasti niin että alta näkyi tissit yms.
Jep, sitten ei tarvinnut mittailla kun mekosta tiesi lihoneensa mutta mittailin silti ja melkein itku tuli kun vaa'allekin lopuksi menin.

Tämä kaikki siis vaikka viime viikolla söin pääasiallisesti salaattia, leipää ja keittoa. Olin siis mielestäni tosi kilttinä.
Sitten aloin miettimään että josko tämä on sitä nesteiden kertymistä mistä aina puhutaan.

Googlettelin ja havaitsin ainakin sellaisen asian, joka pätee minuun:
Ilmeisesti pyöräily on tosi nesteitä kerryttävää. Etenkin reisiä turvottavaa, jota olen ihmetellyt koska olen aina ollut omenavartaloinen ja reidet ollut ihan ok.
Lisäksi päätin viime viikona ma-ke vetää nuo pyörämatkat niin täysillä kuin vain liikenteen ja valojen puolesta pääsen. Eli tein työmatkastani kunnon treenin.
No, sittenpä lueskelinkin netistä että niin, tuollainen äkillinen liikunnan lisääminen kerryttää nestettä, kun kroppa ei ole tottunut, varsinkin nyt kun oon ollut vähäisellä liikunnalla muutaman kuukauden.
Eli kyseinen spurtti olisi kannattanut tehdä vaikka tällä viikolla.

No, jollain ihmeen kaupalla sain kuitenkin lauantaina itseni mekkoon ja söin maltillisesti viikonlopun ajan.
Ja nyt on erittäin epätavallinen maanantai. Ei nimittäin turvota samanlailla kuin normaalisti.
Voinee johtua siitä, että eilen otin kahden tunnin päikkärit ja sitten nukuin noin kymmenen tuntia yöllä.

Tällä viikolla jatkuu kevyt ruokavalio.
Ensi viikolla alkaakin kahden viikon loma!!
Silloin on tietysti tarkoituksena myöskin liikkua ja syödä kevyesti.
Niin ja viime vuonna jäi ottamatta se tatuointi, niin nyt meen sitten maanantaina ottamaan kuvaa!

62,7 + mitat

Paino 62,7
Mitat alla ja lisätty Mitat-välilehdelle.
Joo, tiedän, ei mene Bloggerissa oikeen hyvin toi kuva, mutta nyt ei mahda sille mitään.

Paino on ihan kamala -> pitää tehdä jotain.

Mitat on "huijausta", siksi koska:
- Helmikuun jälkeen oon ollut pallomahaisena ja tursakkeena pidempiä aikoja ja useaan otteeseen, joten todellisuudessa on huijausta etten ole ottanut niitä ylös ja nyt tuleekin tällaiset "kevyet" mitat (kevyet siihen nähden mitä on ollut).
- Nyt olen ollut kiltisti muutaman päivän ja varta vasten oikein seurannut syömisiäni jne, joten mitat eivät kuvasta todellakaan sellaista tilannetta, missä olen elänyt tässä viimeiset muutamat kuukaudet välittämättä täysin mitoistani.

Pitää muuten erikseen mainita sellainen asia, että joskus (en muista kuukausia tarkkaan kun en tosiaan ole kirjannut mitään ylös) maaliskuussa ehkä mittailin sillain huvikseni hutaisten ja vannon kautta kiven ja kannon että mun reidet oli kummatkin joku 51,5cm. Mä muistan koska olin niin yllättynyt etten saanut sinä päivänä hymyä pois naamaltani.
No, nyt sitten ärsyttää että menin ikinä näkemään tuollaisen luvun ja muistan vielä sen olonkin kun ihmettelin että "Kylläpäs nyt on kevyt olo ja jotenkin reidetkin tuntuu ettei hinkkaa toisiinsa", koska siihen verrattuna pienikin painon nousu tuntuu heti kauheena ahdistuspuristuksena "Argh mä tukehdun mun läskeihini" jne.

Nyt mulla ei oikeestaan ole tällä hetkellä mitään sen suurempaa suunnitelmaa, kuin että seurailen mitä suuhuni laitan ja yritän taas palata liikunnan pariin.
Jotenkin ihan hirveet määrät menoja tiedossa tälle kesälle, verrattuna ainakin viime kesään, joten en tiedä kuinka käy, mutta yritän nyt kuitenkin taas tsempata.

väliaika infoa juhannuksen alla

Tällainen nopea, yleinen yhteenveto:

Olen paisunut niin paljon että ällötän jopa itseänikin.
Tässä viimeisen n. 4kk aikana on ollut useaan otteeseen sellaisia päiviä että maha on saattanut paisua ilmapalloksi niin, että näytän siltä että olen raskaana, normaalit vaatteet ei mahdu päälle ja ahdistaa.
Käsivarsista näkee että olen turvonnut, samoin reidet hankaa yhteen aina silloin tällöin.
Pahin alue silti maha.

Niin ja sellainen pointti tähän väliin että olen viimeiset pari viikkoa (oksutaudin jälkeisen ajan) mättänyt ruokaa naamaan niin kuin en ruokaa tulisi muka saamaan enää koskaan.
Joka päivä jotain herkkua, perusruoka mahdollisimman rasvaista, ja liikunta ei muuten kiinnosta (ompa yllätys! jos ensin syö ittensä melkein hengiltä ettei sitten jaksa liikkua, voi jee!)

Pitää muuten tähän väliin huomauttaa, että:
Olen tuota herkkupäivien määrää edelleenkin seurannut.
Mullahan on siinä ihanne 8 herkkupäivää per kk, tai sellainen ok on 10 päivää kuussa.
Viime kuussa oli 9 päivää yhteensä, mutta tässä kuussa on ollut JO 13. Elikkä ihan hirveesti heittoa kuukausien välillä.

Nyt yritän tässä juhannuksen alla syödä mahdollisimman kevyesti ilman herkkuja.
Vähän liikuntaakin koitan saada sisällytettyä elämääni.
Lauantaina kävin lenkillä (joka muuten tauon jälkeen meni yllättävän hyvin!) ja eilen tein muutamia treeniliikkeitä, esim kyykkyjä, punnerrus, vatsat jne. Aika perus.

Seuraavat askeleet:

Nyt otan joko ke tai to aamuna mitat ja laitan ne sitten tänne.
Niistä sitten kuudessa kuukaudessa toiveena pari (?) senttiä pois.
Katsotaan mitä arvot nyt edes ovat.
Sitten yritän vieroittaa itseni taas herkuista ja saada lisää liikuntaa elämään.
Näin.

Rakkaat lukijat

Kävi kerran niin että tyttönen sai taas vatsataudin, kävi otattamassa lääkärillä verikokeita hirveän määrän ja jätti virtsanäytteen.
Jäi odottamaan tuloksia.
Oksu-ripulitauti ollut tyttösellä kahden kuukauden sisään nyt kolme kertaa, joista viimeisin kesti neljä päivää.
Tuloksista ei selvinnyt mitään joten jää mysteeriksi vatsataudit.
Vaan heittivätpä tytön maailman päälaelleen silti joka kerta.

Nyt sitten yrittää palautua normaaliin elämään ja unohtaa vatsataudit.
Laihduttaminen ei heti ensimmäisenä mielessä kun pitäisi jotenkin miettiä että mites tästä nyt ehkä lenkille tai mitä sitä tekis.
Tiedossa moni meno, jossa alkoholia tulee nautittua.
Pienehkö epätoivo leijuu ilmassa.

Oli tyttönen laittanut kaiken toivon verikokeiden tuloksiin.
Mutta!
Selvisipä moneen mieltä askarruttaneeseen vastaus.
Esim että tyttönen on 100% terve.
Kaikki arvot kohdallaan.
Kun joskus kävi mielessä että saako esim tarpeeksi rautaa.
Niin kyllä, kyllä saa.

Mutta lopputulos kammottavan taudin syyksi on vain itseään toistava vatsatauti.
Semmosta se on.

Ymmärtänette jos ei heti ekana tee mieli laihtua.
Mittoja ja painoakaan ei ole tiedossa koska nyt on myöskin kuukautiset.
Ja turvotus.
Ja nestekertymä.
Ultimate suklaa angst angst aaangst.
Ja moni muu syy, mikä.

Täällä silti olen.
Läsnä!

Maanantait takaisin

Otsikko on tarkoituksella ajateltavissa kahdella tapaa.
Voih, maanantai, ja oon takaisin..
Tai että on saatava maanantait takaisin..

No niin. Tossa torstaina tai jonain muuna sopivana päivänä otan mitat ja lähden niistä (taas) työstämään matkaa kohti 60kg.
Tuo haaveilemani 58 tai 56 jää siis edelleen haaveeksi tulevaisuuteen.
Nyt ensin haluan sinne 62 alapuolelle ja siitä sitten 60kg:hen.

Hyviä puolia:
Oon onnistunut tässä jo aiemmin, joten tiedän että se on mahdollista.
Motivaatio löytyy hiljalleen. Olen sitä mieltä nyt, että koska kyse on pikemminkin pidempiaikaisesta tavoitteesta (saavuttaa 60 ja pysyä siinä) niin yritän välttää kaikenmaailman "kuureja" yms.
Olen jo nyt päässyt viime viikkoisesta turvotuksestani, eikä vaatteet purista yhtä pahasti kuin eilen.

Huonoja puolia:
Joudun aloittamaan alusta.
Oon aikalailla unohtanut sen tunteen mitä treenaamisesta saa ja joudun "opettelemaan" sen henkisesti uudelleen.

Voi siis kuvailla tilannettani näin:
Tiedän että tavoitteeni on mahdollinen, koska olen ollut siellä ennenkin. En siis luo mitään mahdottomia haavekuvia, jotka asuvat vain päässäni.
Kuitenkin jotain käsittämätöntä tapahtui alkuvuonna, joka jatkui monta kuukautta. Kiinnostus omaan hyvään oloon ja hyvinvointiin katosi niin että jopa hylkäsin kaikki hyvät elämäntapamuutokset yhdessä vaiheessa.
On kuitenkin totta, että keho tottuu uuteen asiaan 21ssä päivässä. Joten minun on mahdollista päästä takaisin sinne missä olo oli parhaimmillaan.
Tarkoitus on nyt kuitenkin ottaa hitaasti.

En tiedä miten alan nyt seuraamaan edistymistäni..
Kuukausitasolla ehkä?
Herkuttelussa olen kutakuinkin pysynyt siinä 10 herkkupäivää kuussa, voin laittaa lukuja joku päivä tänne. Eli se on menny oikeestaan paremmin kuin odotin!
Tiukkaa tekee kyllä välillä.
Liikunta vaan jäi yhdessä välissä ihan kokonaan ja söin muuten ihan hirveen epäterveellisesti ja sitten rupesin vielä syömään ihan hirveitä määriä, joka venyttää vatsalaukkua ja herättää nälkää sitten helpommin, niin että pienempiin annoskokoihin kestää taas hetki tottua.
Kuitenkin hyvä asia on se, että voin pitää tätä muutamaa kuukautta jonkinnäköisenä vaiheena. Joka nyt meni ohi ja voin taas jatkaa uudella puhdilla.

Yksi havaittu ongelma:
En ehtinyt mielestäni henkisesti tottumaan tarpeeksi pitkän aikaa siihen että olin esim painossa 60,x. Odotin jo heti silloin painoa 59,x enkä asennoitunut: "Hei, olen laihtunut x kiloa ja saavuttanut näin hienon painon. Ehkä nautin tästä hetkestä nyt muutaman kuukauden niin että kehonikin ehtii tottumaan tähän ja lähden sitten taas pudottamaan painoani jos siltä tuntuu."
Asenne on aina "kaikki mulle tänne heti nyt" ja silloin se myös kaikki katoaa heti nyt.
Nyt siis haluan sinne 60,x:ään ja toiveena olisi pysyä siellä edes se vaikka 2kk niin että siihen ehtisi edes tottumaan. Siitä tulisi...tavallista. Arki.

Kokeillaan siis itseä vähemmän soimaavalla asennoitumisella matkaan.

Painoa en tiedä nyt.
Enkä muutakaan.
Sen tiedän siis että viime viikon turvotus on pois.
Lisäinfoa siis seuraa myöhemmin.

Toivottavasti osa teistä lukijoista on vielä kuulolla.

Kiitokset Äs kun herätit taas minutkin muistamaan että blogi on jäänyt unholaan!
Tässä vastaukset kyselyysi, mutten nyt keksi uusia kun vasta palailen takaisin blogimaailmaan...

1. Jos rakkaus olisi maku, miltä se maistuisi? Mansikat tai aprikoosi. Ei siksi et ne ois erityisen ah-ihania (vaikka onkin) mut mun mielestä rakkaudesta on jotain marjaista  tai hedelmäistä...
2. Mitä haluaisit vuodelta 2012, mikä ei onnistunut vuonna 2011? Haluaisin olla pienempi ja pysyä pienempänä, se onnistui kyllä 2011 muttei pysynyt. Tavoitteena tänä vuonna pysyä jossain 60 kilossa kun sinne pääsen.
3. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Miksi? Oon ehkä onnellisempi koska on vaan paljon mukavampaa elämässä noin muuten, paino/laihtuminen ei liity tähän.
4. Liukastut julkisella paikalla, miten selviydyt nolosta tilanteesta? Nauran.
5. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Valitse 3 asiaa ja perustele valintasi. Mieheni, koska se on mun mies. Musiikkia (nyt jos pitää joku yks levy valita niin sitten en ala.) Todennäköisesti kolmas asia ois aurinkovoide, koska palan helposti.
6. Kumpi on tärkeämpää tällä hetkellä, vaa'an luku vai se mitä peilistä näät? Mitä peilistä nään, ehdottomasti, koska se tuntuu myös kehossa. Vaa'an luku on jotenkin irrallinen numero tällä hetkellä, joka ei ole suoraan verrannollinen olooni.
7. Menet kirurgille, mikä vartalosi kohta kaipaa eniten muutosta? Valitse yksi. Maha.
8. Tulevaisuuden haave, minkä tiedät toteuttavasi? Jaa, olipa vaikeeta. Tulen vaihtamaan työpaikkaa joku kaunis päivä mutten valitettavasti ole tehnyt asian eteen mitään :)
9. Kerro mieleenpainuvin muistosi viime kesältä. No ompa vaikee keksiä mitään mieleenpainuvaa. Taidettiin käydä Lontoossa ja Wienissä, kummassakin kivaa. Wien kyllä painui paremmin mieleen ku se oli niin ihana kaupunki ja siellä en ole käynyt aiemmin...
10. Miten viettäisit täydellisimmän kesäpäivän Suomessa (& raha ei tietenkään olisi ongelma)? Istuskelisin puistossa, kävisin uimassa, lukisin kirjaa. Kävisin ehkä yksillä terdellä. Sitten vaan nauttisin auringosta. Mun täydellisessä maailmassa ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä.
11.Täydellinen grillilautanen sisältäisi, mitä? Kasvisvartaat joissa on ainakin kevätsipulia ja herkkusieniä. Halloumi grillattuna on myös hyvää.

Otsikoton

En tiedä olenko virallisesti takaisin blogimaailmassa.
Tämä vuosi on ollut minulle aika julma siinä mielessä että olen kadottanut laihduttamisen ja terveellisen elämän kauniin punaisen langan pään.
Tällä hetkellä olen lihonut juu, mutta myöskin jostain syystä (kuumuus?) turvonnut ihan hervottomaksi.
Sitä turvotusta olen tässä pari päivää ihmetellyt.
Mulla on ollut myös poikkeuksellisesti tänä vuonna jo kahdesti vatsatauti. Vaikkei aiemmassa elämässä ole tyyliin ikinä ollut.
Olen yrittänyt kovasti päästä takaisin urheilun pariin, mutta huonosti se on mennyt ja motivaatio on kadoksissa. Treenausta en ole tehnyt tyyliin yhtään tänä vuonna.
Lenkillä olen käynyt, mutta jostain syystä se turvottaa? Kuumuus? Nestehukka? Mikä...
Työmatkoja olen satunnaisesti pyöräillyt kun on ollut vaikka mitä tekosyytä tässä ja loma ja kaikkee joka on saanut sekoitettua otteen liikunnan iloon...
Eli tällä hetkellä tuuliajoa.
Tulin tekemään tämän päivityksen tänne kun Äs merkkas mut haasteeseen johon kyllä vastaan heti kun...vaan...
Eli en tiedä onko tämä nyt sitten joku välivuosi" vai mitä aion tehdä.
Mutta olen aikalailla samoissa mitoissa ja painossa kuin viime vuonna koko homman alottaessani...

tauko

Muutoksia ei tapahdu muuta kuin ei toivottuun suuntaan joten olen jonkin aikaa tauolla. Ei jaksa just nyt pinnistää itsestään sen enempään kuin on "pakko" joten tuloksiakaan ei tule.
Toiveena on että sitten kun aloitan tässä keväällä työmatkapyöräilyn taas niin laihtuisin sen lisäliikunnan ansiosta, mutta katsotaan.

En ole käynyt puntarilla vähään aikaan, koska tiedän että paino on jumittunut yli 60kg.
Treeniä olen jatkanut ja koko viime viikko meni hienosti herkuttelematta.
Viime viikon treenitkin onnistui oikein hienosti.
Nyt vaan on tällainen tauko taas vaihteeks kun ei oikein innosta puskea sen enempää. Jos paino tippuis niin tietysti siitä saisi lisäpontta.

Helmikuusta jupinaa

Tänään vältyin ilmaiselta jälkkäriltä töissä kun kaveri otti altaasta viimeisen jätskin. Oli nimittäin ihan hilkulla että oisin ottanut :)
Eli nyt jos tänään menee hyvin niin helmikuulle tulee 8 herkkupäivää, vaan! :)

Eilen jäi liikunta välistä sen pään värjäyksen takia. Pitää yrittää muistaa jatkossa alkaa värjään sunnuntaisin, kun sillon en muutenkaan yleensä tee mitään niin aikaa on koko päivä.

Nyt huomenna sitten uuteen kuukauteen.
Painotavoitteeseeni en päässyt, paino oli tänään 61,2 eikä 59,9 niin kuin piti. Eli sillä saralla taidan olla lost cause.
Mutta ainakin tuo herkkuseuranta jatkuu nyt loppuvuoden.
Ja on toiminut tähän mennessä, ainakin tää kuukausi mennyt hyvin!!

Ja eilinen tais olla ainoo päivä koko kuusta kun en tehnyt mitään liikuntaa (paitsi sunnuntain lepopäivät), mutta täytyy tsekata se vielä kalenterista.
Mut jos näin on niin tää on niiltä osin ollut aika täydellinen kuukausi.

Vielä kun jonain kauniina päivänä tuo paino putois niin olis hienoo.
Mut lohduttelen itteeni sillä että se on lihasta, koska muu selitys ei just nyt kelpaa ;)

Saavutuksia ja muuta mukavaa

Olen totaalisesti unohtanut että perustin tämän blogin viime vuonna helmikuun alussa, en lopussa!
Eli blogin perustamisesta on mennyt jo yli vuosi, vaikka luulin että tänään olisi vuosipäivä XD
Pitää joku päivä tehdä joku kirjoitus mitä olen saavuttanut vuodessa ja miltä nyt tuntuu jne.
Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa että kyllä tämä blogin pitäminen vaan on auttanut laihtumisessa vaikkei sitä ehkä kokoajan muistaisikaan tai välillä uskoisikaan.

Punnerrushaaste onnistui eilen itseasiassa ihan hyvin. Luulen että tää uusi järjestely on ihan fiksu niin tulee noita lepopäiviä väliin ja lihas kasvaa. Punnertamisen jälkeen tein uuden oman treenini. Siinä sitten kyykkäilen ja askelkyykkäilen yms muita liikkeitä teen vaan niin paljon ku jaksaa. Viimeisiä burpeeseja en jaksanut kuin 20 mutta siitä oli osaksi luovuttamistakin, oisin ehkä pystynyt pinnistään 30 jos oisin oikeesti vaan pusertanut itsestäni sen irti.
Tää on myös hyvää "esilämmittelyä" siihen jos sitten punnertamisen saatuani finaaliin aloitan jonkun bodyrock haasteen. Toivottavasti ne löytyy netistä vielä silloin, voi nimittäin olla että ton punnertamisen kanssa menee vielä vuosikymmeniä XD
Täytyy katsoa nyt miten tää viikko menee, mutta jos on ongelmia niin taidan joutua tänkin viikon tekeen uudestaan. En tehnyt välihaastetta tossa välissä joten ei ole tietoakaan kuinka monta pystyn putkeen tekeen, muttei se paljon kymmenestä kumpaankaan suuntaan heitä.
Hieno ideani "jokatoinen päivä cardioo ja jokatoinen treeniä ja punnerrusta" taitaa mennä mönkään tänään kun pitää värjätä taas hiukset ja se on aina yhtä säätämistä ja kasviväreillä kestää tosi kauan. Eli en tiedä miten käy liikunnan tänään vai teenkö taas pää märkänä niin kuin viimekskin XD

Eilen kävin shoppaileen UFFilla. (Seuraa mainos) Siellä on nyt tasarahapäivät ja eilen kaikki yli 7 euron vaatteet oli 7 euroo. Tänään 6 jne kunnes lauantaina on 1e. Ostin sitten kolmet housut :) (3!) Heitin vanhat meneen. Niissä on pussia persuuksissa ja yhdet on polvistakin ihan pussilla jne muutenkin oli aika nyt vaihtaa uuteen. Taisin tästä mainitakin viime viikolla koskien yksiä housuja, mutta heitinkin nyt sitten samalla kolmet housut meneen. Olivat aika kamalassa kunnossa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin housujen sovittamisesta ja ostamisesta! Siihen vaikuttaa eniten kaksi tekijää:
1. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen housuissa kokoa 38 :) Ja vielä niinkin varmasti ettei ole epäilystäkään koosta eikä tarvinnut ottaa eri kokoja.
2. UFFilla on niin paljon erilaisia housuja että ei tartte kokeilla esim kahtaa eri kokoa kaksista eri housuista jotka sattuu oleen muodissa ja jos ne ei mahdu niin sitten ei osteta mitään.
Nyt mä odotan ihan innolla että jonain päivänä mahdun koon 36 housuihin. Periaatteessa jos pääsen noihin mun tavoite mittoihini, niin sen pitäis kai olla koko 36...

Ja ainiin!!
Mulla on ollut joku 5 vuotta sellainen jakkutakki, jota käytän edelleenkin. Kokomerkintä XL. Kun ostin sen, se ei mennyt kunnolla kiinni, mutta oli niin kiva, että päätin vaan pitää sitä aina auki. Niin kuin olen nyt aina sitten tehnytkin. Nyt, ta-daa! Se menee kiinni! Ja ihan helposti ja tilaakin jää. Eli periaatteessa se on nyt mun kokooni ja ennen oli mulle liaan pieni. Itseasiassa jos ihan ihan ihan tarkkoja ollaan niin se taitaa nyt olla mulle hitusen iso.
Huippua :)

Eilen mies yritti tyrkyttää mulle tummaa suklaata muttei tehnyt yhtään mieli! Ehkä mä tosiaan oon kasvanut eroon siitä. En tiiä kyllä, koska sit mies meni toiseen huoneeseen ja suklaan haju tuli pöydältä mun nenään ja mä olin heti kärppänä et "Mikä tuoksuu noin ihanalle?! Mikä se on ja mistä se tulee?! Mikä se on??!!"
Kun tajusin et se oli suklaa niin rauhotuin mutta vilkuilin sitä välillä kulmieni alta "Siinä sinä olet. Nään sinut."

En ole muuten ajatellut vaakaa pariin päivään. Tää on todella omituista mutta ihan hyvä juttu varmaan noin niin kun henkisesti.

tekosyitä

On tää blogi unohtunut hetkeksi, mutta ei muuten laihduttaminen ole!
Kävi meinaan niin että alkoi onnellisesti perjantaina kuukautiset ja autuaasti unohdin illalla että piti lauantaina punnita ja ottaa mitat ja päätin pitää herkkupäivän :D
Sitten lauantaina olinkin et joo öö ainii...
No, nyt sitten päätin että joko ensi perjantaina tai sitä seuraavana otan mitat.
Nyt aion tän ja ens viikon olla megatsemppinä: Treenin ja punnerrushaasteen lisäksi vähintään tiistaisin ja torstaisin joko käyn lenkillä tai sitten teen sisällä cardioo. Oli kuinka tylsää tahansa niin nyt kyllä pulinat pois!
Mietin lauantaina (sitten ku tajusin että ois pitänyt punnita ittensä ja edellisenä iltana tuli mussutettua popkornia ja muuta) että "voisinhan mä mennä pitkästä aikaa lenkille ja muutenkin aloittaa taas lenkkeilyn pitkästä aikaa, kun tuo lämpötilakin on ollut jo jonkin aikaa siellä -2 paikkeilla niin eihän se niin paha oo".
Ja joojoo, en mennyt lenkille :D
Tein punnerrushaasteen ja masennuin ku se meni niin huonosti...

Punnerrushaasteessa aloitan kolmosviikon, mutten ole siitä yhtään innoissani. Se on jotenkin niin raskasta nykyään etten tiedä mikä vaivaa. Tänään pitäisi joku 10 muka jaksaa punnertaa, enkä ymmärrä miten muka.
Aattelin että muutan rutiiniani ja teen punnerrushaasteen treenipäivinä niin tulee sitä pelkkää cardioo tiistaisin ja torstaisin...
Ehkä sais noi kädet lepoa sitten..

Katsotaan nyt kaksi viikkoa miten menee tällä järjestelyllä.

Herkkupäivät onnistui hyvin viime viikolla: Muuten en herkutellut paitsi perjantaina ja sunnuntaina.
Lauantai meni aika hyvin ku mies ei edes yrittänyt tarjota mitään houkutuksia :)

herkuttomuudesta ja vaa'an kirous

Meillä on kotona olohuoneen pöydällä sipsipussi.
Mies nappasi sen lauantaina kaupassa käynnin yhteydessä mukaan jollain yleisellä kommentilla "Otetaan nyt vaikka tollanen". Minä siitä sitten sipsisyöppönä söin sunnuntaina enemmän mitä mieheni.
Mutta siellä pöydällä se pussin loppu edelleen on.
Sunnuntaina oli lupa syödä siitä mutta nyt ollaan taas arkipäivissä eikä ole mitään syytä herkutella. Toisaalta myöskään ei tee mieli. Se on hieno asia koska kuten moni lukija on varmasti huomannut niin herkuttomuus taitaa olla tälle tytölle aikalailla kausittaista.
Voi olla että hetken päästä tekeekin jo niin kovasti mieli ettei pysty ajatteleen mitään muuta. Sinne asti panttaan herkkuhimojani.
Niin kauan kuin voin tapella vastaan niin tapellaan.
Antaa tulla!

Katselin muuten taas viime vuoden kalenteriani, josta laskin vähän aikaa sitten joka kuun herkku-, liikunta-, ja alkoholipäivät. Tosiaan paras saavutukseni herkkurintamalla oli viime vuoden helmikuu jolloin tulos oli 14 päivää!
Järkyttävää.
Nyt todellakin tän vuoden ehdoton haaste on tämä herkkupäivien aisoissa pitäminen.
Ensi viikonlopusta riippuen tälle kuulle tulee joko 7 tai 8 herkkupäivää, mikä on siis ehdoton enkkani tähän mennessä kokonaiseen vuoteen!
Sitten tuleekin loppuvuodelle haastetta pitää sama taso.

Tarkoitus oli laittaa tänne blogiin kuvia tän kuun lopun mittojen yhteydessä.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että muutosta ei omasta mielestäni näe vielä tarpeeksi hyvin joten en laitakaan kuvia. Mieleni voi tietysti muuttua tässä kevään aikana mutta tarkoitus olisi tosiaan että niistä kuvista näkisi muutosta niin en vielä laita mitään.

Maalis- ja huhtikuu aion vetää samalla herkuttomuus -linjalla. Eli vain 2pv herkuttelua per viikko.

Oli ajatuksena myöskin keksiä uusi haaste ja aattelinkin pitää vaa'aton maaliskuu mutten tiedä kuinka fiksua se on henkisesti.
Siis olen kuitenkin välillä niin kuin aavalla merellä ilman airoja jossen vaa'alle pääse. Ihan niin kuin se olisi lähiaikoina kertonut mulle mitään sen enempää kuin kuinka paljon mussa on jotain nesteitä ja kuinka paljon oon turvonnut!
PAH!
Mutta silti välillä on vaan noustava vaa'alle ja saatava vahvistus niille pään sopukoissa piileville aavistuksille ja sille ololle mikä on. Joskus kuitenkin tuntee itsensä paljon kevyemmäksi kuin vaaka väittää ja silloin en kyllä yhtään tiedä mistä on kyse.
Ihmettelen toisaalta myös sitä, miksi vaaka (taas tai edelleen) on jotenkin tosi tärkeä väline mulle kun tossa ehti jo oleen hetki kun en oikeastaan kaivannut vaakaa laisinkaan. Ja silloin taisi mennäkin ihan hyvin.
Että toisaalta vaa'aton kuukausi voisi olla paikallaan. Sitäpaitsi ei se vaaka tosiaan kerro siitä kehittymisestä yhtään niin paljon kuin oma olo tai mittanauha.

Ehdin kuitenkin miettimään tätä vaaka-aihetta vielä noin viikon, koska kuu vaihtuu vasta ensi viikon torstaina.
Ja miettiä tätä ilmeisesti täytyykin kun näyttäisi nuo fiilikset vaakaa kohtaan oleen vähän fifty-fifty.

punnerrushaasteesta

Jostain syystä punnerrushaasteen kanssa on haasteita.
On niin kuin olisin taantunut enkä pääse sitä neljääkään enää.
Tänään aloitan kakkosviikon uudestaan alusta.
Ei voi muuta kuin toivoo että sinnikäs jatkaminen tuottaisi tulosta nimittäin jos niin ei käy niin sitten en kyllä tiedä mikä auttaa.
Eilen kuitenkin tein erittäin onnistuneesti n. 20-30 punnerrusta polvillani.
Mutta lankkupunnerruksissa ei vaan käsivoima riitä.

No niin ja sitten noin niin kun muuten niin olen kovasti vakuuttunut että ainakin herkkurintamalla tämä viikko tulee menemään hyvin, eli ei yhtään herkkuja.
Ja piste.

Vahva tavoitteeni on olla lauantaina laihtunut tästä turvotuksesta vähintään siihen mitä pari kuukautta sitten olin, mutta viikossa sen saavuttaminen voi olla haaste sekin :D

Pinnistysviikko

Päätin pinnistää tällä viikolla ja syön niin mahdollisimman terveellisesti kuin vaan kykenen.
Joka päivä myös liikuntaa, niin kuin aiemmillakin viikoilla.
Lauantaina nimittäin on punnitus ja mitat.
Ja oon turvonnut ja paisunut.

Näin unta että piti lähteä aamuyöstä pyöräilemään töihin ja mietin vaan että kuinka paljon pitää laittaa vaatetta päälle kun ulkona on vielä luntakin.
Pyöräily selkeesti kutsuu mua siis.

Viime viikko oli ihan jees, mutta ei kyllä mikään mahtava saavutus.
Treenasin, joo, mutta puhti oli suurimmaks osaks pois ja tein treenit vaan koska oli "pakko". Eli en tehnyt täysillä.
Sitten pidin yhteensä kolme herkkupäivää koska tiistaina mässäilin ja sitten viikonloppuna la ja su. Mutta aattelin antaa sen tällä kertaa itselleni anteeksi, koska silloin toissa viikolla pidin vain yhden herkkupäivän niin jäi tavallaan yksi päivä varastoon.
Toisaalta on väärin ajatella näin, koska huijaan itseäni, mutta en nyt ole liian ankara itselleni. Jos kaikki menee tällä viikolla niin kuin kuuluukin niin herkkupäiviä tulee koko kuulle se tavoittelemani 8.
Ja sekös vasta hienoa onkin.

Mulle kävi niin että innostuin deletoimaan kuvia facebookissa. Siis itsestäni. Menin sitten pitkästä aikaa ihan sinne omiin kuviini ja kattelin että mihins kaikkiin kuviin mut on kaverit merkinneet.
Ja siinäkös vasta tuli järkytys!
Vuonna 2007 oon ollut niin hervottoman kokoinen etten edes muista tuolta näyttäneeni. Niin se vaan oma silmä on mua huijannut.
Sit mulla on vielä yhdessä kuvassa sellaiset oikeen piukeet pillifarkut ja oon jotain 42-44 kokoa ja tursuan niistä farkuista yli!
Mulla on tällä hetkellä jalassa housut jotka ostin tuolloin 2006-2007 paikkeilla. Nää meni mulla silloin ihan väkisin tunkemalla päälle. Väkisin näitä käytin aina kun nää on niin hienot, mutta ahdistivat ja puristivat ja painautuivat vatsaan.
Nyt nää on hitusen löysät ja roikkuu (selkeä pussi) pyllystä. Aattelin että pesen nää koneessa ja katson auttaako se tuohon pussiin. Jos ei auta niin lopetan näiden käyttämisen, koska nää vaan näyttää jo kaukaa siltä että ovat mulle liian isot.

Huoh.

Eilen illalla kattelin itteeni peilistä ja täytyy sanoa että ekaan kertaan pitkään aikaan olin jopa suht tyytyväinen näkemääni.
Mulla erottaa esim pyllystä ja vatsasta lihaksia vaikka läskiä tietty on päällä. Mutta esim mun vatsa ei ole vain yksi iso rasvamöykky, vaan siitä erottuu sellaisia erillisiä möykkyjä :D
Jos ymmärrätte.
Eli treenistä on hyötyä :)

Tänään on vuorossa punnerrushaasteen toisen viikon jälkeinen välitesti.
Pitäisi pystyä 16 puhdasta punnerrusta punnertamaan putkeen jotta voi aloittaa kolmannen viikon.
Lauantaina meni punnerrukset niin huonosti että mä luulen että mä joudun tekemään toisen viikon uudestaan.
Mutta meinaan nyt silti tehdä sen testin tänään nähdäkseni että mikä mun tulos on.
Sitten vaan toista viikkoa uudestaan jossei onnistu.

Aattelin että sitten kun oon saanut tän punnerrushaasteen joskus kuukauden tai kahen päästä tehtyä niin alkaisin vilkuilemaan jos tekisin jonkin bodyrock challengen.
Oon lukenut siitä niin paljon että tekisi mieli vähän kokeilla mutten halua tehdä liian montaa haastetta samanaikaisesti.
Katsotaan nyt miten tän punnerrushaasteen kans ees käy...

Mitä sanoinkaan eilen siitä mielen heittelystä...

Eilen illalla vatsa turposi kuin ilmapallo.
Ja ilmaa tosiaan olikin vatsassa.

Tänä aamuna tarkistin ja kiloja on tullut 1,5 lisää ja senttejä n.1-2 koko kehoon.

Ymmärtäisin, jos kyse olisi pelkästä vatsan turpoamisesta, että aiheuttaja olisi se paljon puhuttu ruuansulatusvaiva tai jotkut "nesteet" mistä monessa blogissa naiset valittelee, mutta kun kyse on koko kropan turpoamisesta en pysty käsittämään mistä voi johtua. (reidet ja käsivarret keskivartalo mukaan lukien)

Ja just eilen aamulla oli ihanat mitat ja kevyt olo.

Ainoa mitä keksin syyksi on se, että söin eilen illalla päivälliseksi nuudeli, kasvis, papu sekoitusta, jossa oli tosi paljon chiliä. Tod näk tuo nuudeli ja papu on nämä ilmaa kerryttävät elementit ja sitten tuo chili niitä nesteitä janottamisen muodossa kerryttänyt...
En vaan voi käsittää kun olen samanmoisia ruokia syönyt ennenkin ja mitään vastaavaa ei ole sattunut.
Muutama viikko (vai kuukausi?) sitten muistan syöneeni töissä päivällä klo 11 aikaan valkoista riisiä lounaalla ja illalla vatsani turpoavan vastaavasti. Silloin päättelin itse tämän (kuitenkin monta tuntia syömisen jälkeen tapahtuneen) turpoamisen johtuneen tuosta riisistä, asiasta enempää tietämättä.

Mutta ota nyt sitten selvää kun et biologi tai fyysikko ole ja muutenkin huono päivä.
En voi muuta kuin toivoa että ensi viikolla ei samanlaista satu kohdalle kun toiveena olisi että mitat ja paino olisi ihan julkaisukelpoisia, mutta katsotaan nyt sitten.

Hiukkasen pistää nyt ärsyttämään että olen ollut ahkera ja treenannut ja pitänyt herkkupäivät kurissa ja silti sattuu tällaisia itselle käsittämättömiä oikkuja.

Takista

Hehkun hehkun.
Se vähän aika sitten tilaamani takki on meikäläiselle just ja aivan täysin sopiva!
(Tilasin takin pari viikkoa sitten, mutten löydä sitä tekstiä jossa siitä mainitsin. Takki tuli eilen)
Sitä sai myös soljilla kiristeltyä vieläkin sopivammaksi!

Väittävät kiven kovaan kaikissa tilaus- ja muissa tiedoissa että uk 10 = S.
Mutta jos uk 10 = 38 niin ei se kyllä mun mielestä ole S!
Mun mielestä se on M ja siinä on suurikin ero!
Mut jos se ois 36, niin se on mun mielestä S.
Nimittäin jos kyseisillä nettisivuilla olisi uk 10:n sijaan ollut S niin oisin automaattisesti tilannut M -koon, jos olisi ollut vaihtoehtoja. Mutta koska kokomerkinnässä nettisivuilla oli pelkkä uk 10 niin googlasin ja sain 38. S-merkintä ilmeni vasta jälkikäteen tilauksesta ja on myös kokomerkintänä itse takissa.
Toisaalta joo, ihan sama, mahtuupahan päälle. Mutta toisaalta tolla on kyllä nykyisessä nettikaupanteossa suurikin merkitys. Itse nimittäin olen sitä mieltä että
36 = S
38 = M
40 = L
Ja näillä perusteilla tilaan vaatteita.
Jos ei olekaan näin niin saan väärää kokoa.

Eli kuka nyt on mun kans samaa mieltä, häh??!! :D

Joo, muuten ei kai sitten muuta kuin että eilen oli ihan pirun hyvä treeni, tein kuuden kilon painoilla :O omg
Tänään punnerrushaastetta, yök!
En tiä viitsinkö tehdä vatsoja mutta katsotaan onko energiaa punnertamisen jälkeen.
No stress.

Iso hattu tytöllä...

Tuuliviirin tarinoita

Mulla ailahtelee mieli olan takaa.
Pistää miettiin kaikkia hormoonijuttuja ja muita että mistä mahtaa johtua.
Mutta eilinen huono päivä ja paha mieli ja maailman pahuus ja kaikki vastoinkäymiset melkein 100% johtuivat siitä että olin aivan poikki koko päivän.
Tiedän ja tunnistan tän jo aika hyvin itsestäni, joten olen aika varma että tuo oli syynä.

Tästä kaikesta johtuen mässäilin eilen sitten seuraavasti:

2 kakkupalaa (SIIS KAKSI!)
4 keksiä
n.9 palaa tummaa suklaata
Nalle suklaatikkari

Selitykset:
Kakkupalat tuli siitä kun toisen tarjosi lounasruokala ja toisen työpaikka erinäisistä ystävänpäivään liittyvistä yms syistä. (Miksi piti syödä ylipäänsä tai jopa tuo kaksi palaa, siihen ei ole vastausta.)
4 keksiä tulee siitä että makeanhimo noiden kakkupalojen jälkeen jäi päälle.
Tummat suklaat vedin kun miekkonen kotona sohvalla heitti levyn lopun mulle ja totesi ettei välitä kyseisestä merkistä. (Tässä vaiheessa oikeesti jopa ajattelin että peli tältä päivältä on menetetty, joten antaa mennä kun mieli tekee kuitenkin.)
Nalletikkarin sain mieheltä kera parin muun pikkulahjan koska oli se ystis. Me ei ikinä juhlita mitään tollasia enkä itse edes muista että mikä on meidän virallinen vuosipäivä mutta sen verran mies selvensi tilannetta että se meni jo, se on joskus tammikuussa. Jokatapauksessa vähän "irroteltiin" ja päätettiin juhlistaa ystistä tänä vuonna ja annettiin pikkuset lahjat toisillemme, joten vetäisin ton tikkarin noin niin kuin "juhlistaen" meitä :D

Ja mikä pahinta tai parasta, riippuen miltä kantilta katsotaan asiaa:
Mulla ei ole laisinkaan morkkista koko eilisestä.
Ei siis minkäänasteista.
Joko tässä on nyt jotain hormooniheittelyä pelissä tai oikeesti on tapahtunut ihme ja olen osittain kasvanut ihmisenä, mutta ei tunnu siis missään!

Eilen huonosta tuulesta huolimatta tein punnerrushaasteen mutten tehnyt siihen sitten päälle vatsalihastreeniä. Päätin että se punnerrus oli eiliseen mielentilaan nähden aika hyvä saavutus jo itsessään.
Jos huomenna on paremmat fiilikset niin teen ne vatsat sitten huomenna.
Punnerrus meni ihan ok. 4 onnistuu ihan hyvin mutta 6 punnerrusta putkeen oli kyllä aika haasteellista.

Ja hei, kaiken tän jälkeen:
Mulla on tänään jostain käsittämättömästä syystä tosi hyvä päivä ja mahtifiilis!
Mä hymyilen ja oon hyvällä tuulella!
Mistä johtuu, ken tietää mutta barbie ei.

Sitten vielä jotain ihan muuta:
Olin sunnuntaina yksin kotona kutakuinkin klo 12-19 välisen ajan.
Tuli sitten katsottua telkasta mitä aivokuolettavimpia ohjelmia.
MTV:ltä (eli musakanavalta, ei maikkarilta) tuli koko päivän putkeen sarjaa "I used to be fat".
Tätähän oli mahtava katsoa siinä samalla kun mättäsin tummaa suklaata nassuun ja makasin yöpaidassa sohvalla :D

Luin myös tässä samalla kirjaa ja kanavahyppelin musakanavilla välillä, pakko tämä lisätä huomautuksena tähän selventääkseni etten ihan kyttäämällä kytännyt kyseistä sarjaa.

Mutta huomasin kyllä nyt itsestäni sen että yliannostus tuli ja jopa niin että tuli vähän äklö olo.
Siis siitä ohjelmasta, ei suklaasta. (Ei ikinä suklaasta!)

Ensinnäkin ohjelma on laadultaan mun mielestä huono. Yli- ja alitse menevät reaktiot ovat teennäisiä.
Jokaisen fattyn itku-potku-raivarit meni tasan samalla kaavalla.
Pari tyyppiä lähti iloisesti mukaan mutta sitten jossain vaiheessa treeniä luovuttivat ja kieltäytyivät tekemästä enempää jonka jälkeen purskahtivat itkuun.
Yleinen laiskuus ja muutenkin "en mä viitti ku ei huvita" asenteiden korostaminen sarjassa oli luotaan työntävää.
Jne.
Yleensäkin ohjelma on tehty niin että nämä fattyt näkyvät mahdollisimman huonossa valossa ja trainerit esiintyvät "piruina" jotka antavat vitsaa jos et rääkkää ittees henkihieveriin.
Sitten kuitenkin lopussa ollaan laihduttu joku 20kg ja elämä on muuttunut täysin ja on mahtavaa jne.
Minulla ei sinänsä ole niitä henkilöitä vastaan yhtään mitään.
Katsoin vaan joku 5 jaksoa putkeen niin näin sen kaavan heti kuudennesta jaksosta ja sitten loppui katsominen.
Sitten jäi tää jälkimaku.
Oma vikani kun oli telkka päällä ja vielä sillä kanavalla.
Nyt olen taas oppinut virheestäni.

Tiistait

Jostain syystä on tullut tavaksi että tiistait on huonoja päiviä.
Väsyttää, poikkeuksetta, jonka tuloksena ei innosta, huvita tai muutenkaan viitti.
Lisäksi sorruin lounaalla ruokalassa kakkupalaan kun tarjottiin ja masentaa että siinä meni tän viikon toinen herkkupäivä ja tiedossa on ensi viikonloppuna pitsaa joten "päiväni ovat luetut".
Ihan tarpeeksi korvensi tänä aamuna se, että vaikka en edelleenkään käynyt vaa'alla, tiedän että painoni jumittaa ja tunnen mitoistani ja vaatteistani että vatsani ei ole pienentynyt sitten yhtään.
Taitaa olla ensimmäinen punnitus/mitoitus kerta tän kuun lopussa kun olen luultavasti joko samoissa tai vyötäröön on tullut senttejä lisää.
En odota muuta kuin että tulis kevät ja pääsis jo lenkille ja pyöräileen.
Edelleenkään ei tuo kylmä ilma innosta minkään tason cardioon.

Tänään punnerrushaasteen tokan viikon eka päivä.
Tsemppiä mulle!

Mua hämää ihan hirveesti kun tuo vasemman puoleinen nainen näyttää ihan täysin sellaiselta naiselta jonka tunsin joskus vuosia sitten. Mutta sitten tuo oikean puoleinen ei mun mielestä näytä yhtään samalta vaikka tarkoitus olisi varmaan olettaa että kyseessä olisi sama henkilö...

Onnistumisia

Viime viikko meni jumittaen mutta muuten hyvin.
Mä en tiedä painoani koska päätin olla käymättä vaa'alla.
Mutta tiedän sen olevan kutakuinkin samaa kuin viime viikonloppunakin päätellen olostani.
Mitat on suurinpiirtein siinä missä viime viikollakin, joten jumissa ollaan.
Mutta toisaalta en puskenut itseäni viime viikolla mitenkään erityisesti niin en yhtään ihmettelekään jos kulutus on ollut samaa kuin ravinnon saanti ettei mitään muutosta tapahdukaan.

Tavoitteena että ensi viikolla pinnistän oikein kunnolla niin että helmikuun tulos olisi alempi kuin 59,9.
Tää viikko tarkoitus kutakuinkin mennä samanlailla kuin viime viikkokin.
Eli ei herkkuja viikolla mutta treeniä joka päivä.
Ma, ke, pe omat treenit ja ti, to, la punnerrushaasteen toka viikko.
Punnerrushaaste meni viime viikolla ihan hyvin!
Tietysti se on vähän rankkaa, koska en lankkupunnerruksia ole aiemmin kovastikaan tehnyt, paitsi aina välillä parin jos on ollut tosi energinen olo punnertaessa ja naisten punnerrukset on tuntunut "helpoilta".
Hienosti myöskin tiistaina ja lauantaina tein punnerrushaasteen jälkeen kolme settiä erilaisia vatsalihasharjoitteita, jotka treenaa koko kroppaa.
Eli treenimielessä ahkera viikko.

Herkkupuolella onnistuin myöskin!
Koko viikko herkuttelematta JA viikonloppuna vain eilen mässäilyä.
Eli koko viikon saldona vain yksi (1!!) mässypäivä :)
Tällä viikolla kokeillaan samoilla fiiliksillä.
Lauantaina join alkoholia, mutta sitäkin fiksusti ja kohtuudella.
Alkoholia en laske (vielä) herkutteluihin, koska se kuitenkin on mulla ihan suht hyvin hallinnassa.
Ehkäpä ensi vuonna, mikäli tämä vuosi onnistuu herkuttelujen suhteen kohtuullisesti, voisin harkita että alan laskemaan alkoholinkin mässyttelyksi, jolloin se toisi taas uuden haasteen.
Itseasiassa tällä hetkellä toi kuulostaakin aika hyvältä haasteelta ensi vuodelle.
Tottakai mä sanon tän nyt, kun ei ole vielä kesä ja terassit ei ole vielä auki ;) Festarit ei ole alkaneet ja kavereiden pihajuhlat on vielä varaamatta kalenteriin :D
Eilen herkuttelin tummalla suklaalla, kahdella keksillä, intialaisella (noudetulla) ruualla, munariisipasteijoilla JA söin jopa pari siivua ihan tavallista kermajuustoa :D
Juustoa en ole syönyt pitkiin aikoihin mutta nyt tuli joku ihmeellinen "pakko testata maistuuko se vielä samalta" ja kyllä vaan. Hyväähän se on.
Mutta on silti kiellettyä koska oikeasti yritän olla vegaani niin paljon kuin mahdollista.

Kauhee nälkä ja kaikesta tästä puhuminen ei helpota oloa yhtään :)
Uuteen viikkoon uudella puhdilla, katotaan kuinka mun käy!
Tässä ihanan iloinen kuva piristämään meidän kaikkien alkavaa viikkoa:

Perjantaisia ajatuksia

Mulla oli alkuperäisenä ajatuksena vähän irrotella tänään ja ehkä lähteä yhteen klubiin mutta yhtäkkiä havahduin tänä aamuna sellaiseen ajatukseen että ehkä olenkin ihan selvinpäin. Ja selvinpäin tarkoittaa mulle lähtemättömyyttä koska en viihdy baareissa tai klubeilla selvinpäin.
Selvinpäin ihan sen takia ettei ole "pakottavaa" tarvetta juoda ja onhan se laihdutuksen ja terveellisyyden takia parempi näin!
En tarvitse alkoholia just nyt mihinkään.
Muutenkin kuulostaa omaan korvaan vähän omituiselta puhua alkoholin tarvittavuudesta.
Ihan niin kuin se olisi jonkin tason välttämättömyys elämässä vaikkeihan se oikeasti ole minkään tason välttämättömyys.
On käsittämätöntä että ylipäänsä joskus tulee hetkiä että ajattelen "nyt ois kiva juoda".
No joo, eniten odotan nyt tällä hetkellä kotisohvaa.
Oon nimittäin niin väsynytkin etten varmaan jaksaiskaan lähteä yhtään minnekään.

Mietin muuten tossa eilen kauhukseni että mä tosiaan aloitin jonkin sortin, edes vähäisen tai osittaisen, liikunnan kun olin jo yli 20v.
Sitä ennen jos jotain liikuntaa harrastin, se tarkoitti pyöräilyä jonnekin jostain tietystä syystä tai kävelyä jonnekin jostain tietystä syystä.
Ja koululiikunnat, joista jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä että kuinka ahkera niissä olin :D
Ja silloinkin kun aloitin liikkumisen, lopetin sen yhtä innokkaasti kuin aloitinkin. Eli tosi vaihtelevaa oli innostus ja kestävyys 20v ensimmäisten viiden vuoden aikana.

Nyt mulla on tosiaan käytössäni viiden vuoden kalenteri.
Tavoitteeni on siis aika monivuotinen. Tavoitteena olisi että seuraavat viisi vuotta merkkaan liikuntojani ylös ja jatkan tällä samalla liikuntatasolla kuin nytkin. Eli joka päivä vaan jotain.
Tämä siis siihen nähden etten ennen 20v synttäreitäni tehnyt mitään, on todella iso muutos minulle.
Tällaisia mä välillä mietin.
Tyyliin "what was i thinking!?"
Mutta niin ei saisi ajatella, koska olin tuolloin täysin eri ihminen kuin nyt.
En voi nyt olettaa että olisin silloin tiennyt paremmin, koska en tiennyt.

Mutta hauska huomautus tähän, että muistan ihan tarkalleen ajatelleeni joskus teininä että "Ei mun tartte harrastaa mitään liikuntaa nyt kun ei kiinnosta (jne muita syitä). Mä huolehdin siitä sitten kun oon vanhempi!"
Että lol.
Niin teenkin! :D
Kokoajan huolehdin siitä nykyään.
Varmaan ois helpompaa vanhemmalle minälle elämä just nyt jos oisin nuorempana minänä vähän ottanu järkee käteen, muttei auta jossittelu.

Tänään treeniä ja huomenna punnitushaasteen ekan viikon vika päivä, ei yhtään kiinnosta kumpikaan just nyt, mutta johtunee siitä että oon väsynyt.

Utelias

Mulla on ollut fiiliksen ja tuntemusten saralla onnistunut viikko.
Housut ei kiristä ja vatsa on pienempi kuin on ollut aikoihin.
Reidetkin on tuntunut osittain kävellessä ettei hinkkaa niin paljon yhteen kuin ennen.
Olo on ollut positiivinen ja sellainen että mä onnistun jossain jopa pitkästä aikaa.
Herkuttelematta on ollut helppo olla kun on taas päässyt siinäkin vauhtiin.
Mutta sitten olen utelias pikkuhiiri.
Ja oli pakko pikasen tänä aamuna mittailla itteensä.
Tulos:
Ei näyttänyt mittanauha että mitään muutosta olisi missään osassa kroppaa tapahtunut.
Eli en tiedä sitten todellisuudesta, mutta ainakin mulla on hyvä fiilis!
En mennyt vaa'alle koska just nyt ei kiinnosta mitä sanottavaa sillä on.
En anna tän tietty haitata mua, koska tunnen edelleen kuinka masu on pienempi kuin pitkiin aikoihin.
Silti olisin odottanut että mittanauha olisi edes jotain muutosta näyttänyt...
Noooh...
Tänään taas punnerrushaastetta.
Eilen oli ihan hirveen vaikea päivä treenin suhteen siksi koska mulla alkoi taas tällä viikolla uudet treenit, jotka olin valinnut itselleni MAXin treeneistä viime viikolla. Tämä oli siis ennen kuin päätin alkaa tekemään punnerrushaastetta.
Sitten sattumoisin olin keskiviikon treeniksi valinnut sellaisen, joka oli tosi yläkroppa/punnerrus painotteinen, enkä halua että on niin paljon yläkroppaa nyt kun teen sitä haastettakin.
Niin sit mulla kesti tosi kauan että löysin sopivan treenin keskiviikoksi.
Ja kaiken sen jälkeen tein vielä liian pienillä painoilla koko treenin, kun ei tänään tunnu missään eikä tullut ees kuin pieni hiki koko kahdestakymmenestä minuutista eilen.
Eli ensi viikolla isommat painot.
Toisaalta hyvä että välillä on löysempiäkin treenejä niin ehkä se punnertaminen sitten onnistuu tänään paremmin kuin ekalla kerralla.

Haitariselkä

Punnerrushaasteen ensimmäinen päivä oli eilen.
Meni ihan hyvin ykköstasolla.
Ei ole nyt tänään mitenkään kipeenä kädet, ei vaan eilen ihan puhtaasti onnistunut, mutta harjoituksestahan se on kiinni.
Ihan ok mielellä olen tästä haasteesta, katsotaan nyt edes nämä ensimmäiset 2 viikkoa ja sitten pitää tehdä taas väliaikatesti niin näkee sitten mikä on tilanne.

Mulla muuten ihan näin asiasta kukkaruukkuun on alaselkä ihan täynnä raskausarpea!
Siis mun selkä on yks iso haitari...vaakatasossa...
Tosi rumaa, muttei sille mahda mitään.
Huomasin eilen ku pällistelin peilin edessä.
Mieluummin tietty nyt laihdun ja oon raskausarpinen kuin että oon valas.
Näin niin kun nätisti todettuna.

Eilen taas smootheilin ja oli tosiaan jännä huomata ettei ollut mikään ylitsepääsemätön nälkä.
Itseasiassa oli vaan ihan pieni nälkä kun söin sen ja sen jälkeen ei ollut yhtään nälkä.
Enkä ollut mitenkään hirveesti täynnäkään, eli ihan hyvä fiilis!

Sitten vielä sellainen sivuseikka, että tilasin toissapäivänä netistä yhden takin.
Sitä oli sitten vain kokoa uk8 tai uk10.
Oon ennenkin, ja monissakin mun nykyisissä vaatteissa on, tilannut uk kokoja mutta nyt tuon takin kohdalla hieman hämmennyin.
Googlasin ja väitti että uk 10 ois eur 38 joten tilasin.
Mut mä oon aika pississä jos se onkin 36.
Koska takit yleensä kuitenkin laitetaan muiden vaatteiden päälle (en tiedä teistä mut mulla on ollut tapana) niin voi tehdä vähän tiukkaa.
Mutta nyt ei muuta kuin odotellaan ja katotaan että mitä sieltä parin viikon päästä tulee.
Oli nimittäin puoleen hintaan niin oli vaan oikeesti pakko tilata se.

Tänään taas smootheilua ja treeniä illalla.
Ihan ok fiilis tähän mennessä.
Tervetuloa uudet lukijat :)

Haaste: 100 punnerrusta kuudessa viikossa

Työkaveri innosti aloittamaan haasteen 100 punnerrusta kuudessa viikossa.
Ensin aattelin ettei kyllä todellakaan kiinnosta mutta hetken mietiskelyn jälkeen keksin että sehän voi olla se mitä teen treenieni välipäivinä!
Nyt sitten tein eilen aloitustestin ja päin persuuksiahan se meni!
Siis tosi huono lähtötaso.
Mutta se on toisaalta ihan hyvä juttu koska voi aloittaa sitten sieltä ykköstasolta ihan rauhassa.
Jos ois saanut korkean lähtötason niin pitäis heti lähteä jostain kakkos- tai kolmostasolta.

Löytyy täältä:

100punnerrusta

Eli lähinnä tavoite meikäläisellä on tehdä ti, to, la punnerruksia tuon ohjelman mukaan seuraavat kuusi viikkoa. Lisäksi toiveena että silloin pystyy sitten tekemään 45 eikä 100.
100 punnerrusta voi olla hieman epärealistinen tavoite.

No, ompa nyt sitten tekemistä noille välipäiville.
Teen siis nuo punnerrukset lankkupunnerruksina, en polvet maassa, siksi ovat vielä vaikeampia kuin mihin olen tottunut.

Sitten aattelin että sellaisina päivinä kun on halua ja energiaa vähän enemmän niin teen lisäksi myös erilaisia vatsalihasliikkeitä MAX workoutin mukaan. Ne kun on vähän erilaisempia mitä normivatsaliikkeet ja niissä tulee vähän enemmän koko kropalle treeniä.

Mulla vaan ei heti jo alussa ole ihan motivaatio kohdillaan tän haasteen suhteen kun tiedän kuinka huono olen erilaisissa haasteissa ja kuinka huono ylipäänsä olen sitoutumaan johonkin asiaan viikoiksi.
Mutta katsotaan nyt kuinka pitkälle pääsen tällä.

Haastan jokaisen, joka luki tämän tekstin tänne asti, mukaan haasteeseen!
Ei muuta ku tekeen aloitustestiä ja siitä sitten oman tason mukaan punnertelemaan :)
Ens kesänä moikkaillaan toisiamme kadulla ku tunnistetaan toisemme habojemme koosta XD

Uusi viikko

Alkoholin nauttimisesta huolimatta viikonloppu meni hyvin.
Eilen tuli syötyä ranskiksia ja Runebergin torttu.
Oli muuten muistikuvani väärässä - ei ole torttu niin hyvää kuin muistin. Ja aivan liian makeaa!! Hyi! Pitää ensi vuonna muistaa eikä tuhlata kaloreita moiseen.
Mutta laskiaispullia odotellessa ;) Ne on hyviä.
Ajattelin tällä viikolla ainakin muutamana päivänä smootheilla.
Viime viikko meni siis suunnitellusti: Vain kaksi herkuttelupäivää. Toisena pannaria ja toisena Runebergin torttu.
Tällä viikolla samat suunnitelmat. Vain kaksi herkkupäivää.
Viikko kerrallaan niin ehkä jopa pystyn tähän.

59,9

Täällä taas.
Bäk in bisnes.
Mut kuinka helpolla?
En mä oo kuin ollut herkuttelematta koko viikon.
En ole edes syönyt iltaisin smoothieita vaan ihan tavallista ruokaa.
Treenannut olen samanlailla kuin parina edellisenä viikkonakin: ma, ke, pe ja lauantaina jotain sekavaa.
Tänään tein erilaisia vatsaliikkeitä aamulla.
Mutta mä otan tän nyt merkkinä vaa'alta:
Mä pystyn tähän eikä tämä oikeasti ole mielettömän vaikeaa.
Kovastihan mulla ois tarkoituksena yrittää joku viikko treenata joka päivä mutta on se vaan hassua ku tiistai tulee niin päässä naksahtaa joku laiskottelu vipu ylös -asentoon ja päässä alkaa joku mantra "Mun ei ole PAKKO tehdä tänään mitään".
No niin.
Mutta nyt kohti 59:iä helmikuun loppuun mennessä. Sitten voin katsoa että kuinka monta kiloa olen tämän blogin pitämisen aikana laihtunut.
Nyt oisin siis joku 4kg laihtunut, mikä on ihan hieno suoritus noin niin kun vuodessa.
Multa siis.
En puhu muista.
Ajatukset kohti mahdollisuuksia.
Ajatukset 5-lukuihin.
Ajatukset pois laiskottelusta ja mässäilystä.
Ni!

Tammikuussa yhteensä 19 herkkupäivää joista 11 herkkuseurannan aloittamisen jälkeen.
Toisin sanoen aloitin tehostetun herkkuseurannan tammikuun ekan viikon jälkeen. Huomaa kyllä ettei sillä ollut mitään vaikutusta viime kuussa :D))
Periaatteessa peli oli siis jo ensimmäisen viikon jälkeen menetetty tammikuun kannalta, mutta herätyskellojen olisi pitänyt soida ja loppukuukausi olisi pitänyt kiristää juurikin tästä syystä.
Muttei auta jossittelu ja vetoan edelleenkin siihen että oli jonkinlainen ihmeellinen kaamosmasennus tai jotain todella omituista.
Tavoitteenihan olisi se 10 herkkupäivää kuussa, mieluiten tietysti 2 per viikko eli 8.

Liinkuntapäiviä oli 19, mikä on musta tosi hyvin, voisi tietty olla yli 20kin, tammikuussa kun oli 31 päivää, mutta toi on musta silti tosi hyvä. Kuitenkin kokojan treenasin vaikka mässäilinkin, eli jonkinlainen kauhuntasapaino säilyi.

Alkoholipäiviä en laskenut koska niitä oli oikeesti tässä kuussa ehkä kaksi ja tosi hillitysti tuli nautittua, eli ei mitään huolta tässä vaiheessa vuotta vielä sen suhteen.
Ehkä suurin huoli alkaa sitten kesällä kun noita erilaisia tapahtumia on enemmänkin ja muutenkin kesällä yksillä, kaksilla tai monilla useilla suurilla määrillä käynti on kivampaa.

Vilaisin tossa viime vuoden kalenteriani ja kyllä se vaan niin on, että silloin kun näkyi vaa'alla 5-alkava luku, kävin vielä lenkillä. Nyt ei näillä pakkasilla kyllä tule kysymykseenkään. Mutta olen silti ylpeä itsestäni että treenaan edelleen. Eli en ole siihen vielä keksinyt mitään tekosyytä miksen voisi kotona treenata. Aika hyvin multa!
Nyt kun menin ton sanoon niin heti varmaan huomenna keksin jotain tosi "fiksua"..

Nyt mä seuraan tän kuun että miten menee herkku- ja liikuntapäivien kanssa. Sitten mietin jatkotoimenpiteet. Varmaan jotain ekstratreeniä pitää sitten kehitellä ainakin korvaamaan noi viimekuiset mässäilyt.

Uusi kuu

Tämä kuukausi jatkuu tehostetulla herkkuseurannalla, jonka aloitin kyllä tammikuussa mutta meni ihan päin honkia, siis totaalisesti.
Kuitenkin nyt tässä kuussa on tavoitteena siis max 2 herkkupäivää per viikko. Sillä ei ole väliä vaikka ne olis maanantai ja tiistai, mutta seitsemässä päivässä pitää aina olla 5 herkutonta päivää. Maaliskuussa sitten mietin rangaistukseni jos tässä tulee kauheita mokia tehtyä.

Viime kuu meni ihan mielettömän huonosti, en tiedä mikä ihmeellinen masennus oikeen oli/on päällä.
Niin hienosti pääsin 5-lukuihin joulukuussa ja sitten jotain naksahti päässä.
Oon miettinyt että johtuiko se ehkä siitä että olen jo niin täysin rinnoin hyväksynyt nykyisen normaalipainon tilani etten alitajuntaisesti halua/usko pystyväni/kykene laihtumaan enempää.
Mutta luulen että kyse on kuitenkin enemmän fysiikasta. Siis ihan sellaisesta perusasiasta etten ole aerobista liikuntaa harrastanut tarpeeksi.
Tänään lasken tammikuun herkkupäivät ja sitten täytyypi miettiä mitä toimenpiteitä pitää tehdä asioiden muuttamiseksi...

Ajatusmaailman muuttamista

Pikkuhiljaa alan muuttamaan tietoisesti ajatuksian positiivisemmiksi.
Ehkä siksikin on pientä sisäistä taistelua, koska en ole tähän tottunut.
Yritän kovasti kuvitella että minulla on jo tavoittelemani vartalo.
Olen jo nyt hot ja timmi. Hyvässä kunnossa ja laiha jne.
Tämä on varmaan yksi näitä asioita joista tulee tän vuoden projekti.

En millään muista miten saavutin 5-luvut ennen joulua. Taisin käydä silloin vielä lenkillä, täytyy tsekata vanha kalenteri.
Nyt on tullut vaan treenattua pakkasten takia eikä aerobista tehtyä ollenkaan.
Ja joo, syötyä "hitusen" verran yli kulutuksen...