Vuodessa -5kg :)

Tammikuussa 2011 paino oli 65kg ja nyt se on 60,0kg.

Olen sen verran nörtti että tekaisin tuollaisen excelin tän vuoden mitoistani.
Siitä näkee helpoiten ja selkeimmin kehitykseni vuoden aikana.

Tulokset ja tyytyväisyysaste:

Näyttää ihan hyvältä tuo kehitykseni.
Reisi heittikin sitten tässä loppumetreillä yllätys-tuloksen kehiin joka hämmentää hieman mutta reisi ei ole silleen "tavoitelistallani" että sillä niin kovin mitään merkitystä olisi että olkoot mitä on.
Pohkeeseen olen erittäin tyytyväinen ja painonkehitykseen vuoden aikana noin niin kun yleisesti.
Alkuperäinen tavoite kun oli se 62 niin nyt kun tuota exceliä katselee tuntuu vaan hassulta että joskus pyrin siihen lukuun ja nyt en halua nähdäkään sellaista lukua. Kun paino on käynyt tässä muutaman viime viikon aikana yli 61 - sekin on tehnyt pahaa :S
Käsivarsi olisi saanut kehittyä enemmän mutta tosiaan sen pitäisi käsitykseni mukaan ollakin vaikeimmasta päästä laihduttaa, että taitaa tulla ens vuonna tappeluja sen kanssa :D

Muuta:

Ens vuoden tavoitteet "julkaisen" ensi viikolla. Lol. Ihan niin kuin olisi joku PR-tilaisuus tulossa ja pimitän tietoja viimeiseen asti.
Tämä vuosi on kaiken kaikkiaan onnistunut hyvin!

Ja mikä parasta:
Muutama kuukausi sitten huutonetistä huutamani koon 36 kauluspaita on tällä hetkellä päällä :D !!!
Tilasin sen tavoite-paidaksi ja olen säilytellyt sitä kaapissa kun napit meni just ja just väkisin kiinni ostohetkellä.
Nyt se on ihan täysin sopiva.
Eli "tavoite: Vaatekoko 36" myöskin saavutettu!

Näihin tunnelmiin ja leijailuihin on hyvä lopettaa tämä vuosi.
Kiitos teille kaikille yhteisestä bloggailuvuodesta :)
Olkoon uuden vuoden viettonne juuri sellainen kuin haluatte ja vuosi 2012 laihduttava! ;)

Tervetuloa myös uudelle lukijalle, ensi vuonna jatketaan juttuja.
Onnellista uutta vuotta murmelit <3

Töitä, treeniä, smoothieita, hiustenvärjäystä

Joulu meni ylensyönnissä ja alinliikkumisessa.
Onneksi ei herkkuja ollutkaan tarjolla niin paljon kuin pelkäsin mutta yleensäkin tuli syötyä määrällisesti enemmän ruokaa mitä normaalisti.
Lisäksi suklaata ei ollut tarjolla ollenkaan, vaikka miehen kanssa kummatkin saatiin Pandan konvehtirasiat - ei olla vieläkään avattu niitä.
Lauantaina ja sunnuntaina ei ollut mahdollisuutta mihinkään liikuntaan. Tietysti olisin voinut lähteä yksin kävelylle mutta eipä se siellä päin huvita, missä oltiin kylässä.
Heti maanantaina sitten kotiin päästyämme treenasin MAXin nelostason ensimmäisen päivätreenin. Se oli piristävää!
Nyt sitten tää viikko onkin mennyt yllättäen tehdessä töitä ihan kamalasti, treenatessa ja hiusten värjäämisessä.

Töihin olen tullut kuudeksi nyt kahtena aamuna, joten illalla olen tehnyt vain kaiken pakollisen ja sitten äkkiä nukkumaan. Nyt on todella nuutunut olo, mutta huomenna sitten teen normaalin päivän ja tuun kahdeksaan.
Olen syönyt sekä toissapäivänä että eilen päivällisen sijaan vihersmoothien, eli blenderi on käytössä ja smoothie-kokeilut alkanut jo! Oikein hyviä ovat olleet ja tuntuu ihan hyvältä idealta tämä smootheilu. Yleensäkin oon jotenkin sitä mieltä että tämä blenderin saaminen lahjaksi - ilman erillistä toivomusta - on jonkinlainen merkki siitä että mun tulisi syödä smoothieita. Että näin on "tarkoitettu".
Guuglettelemalla löysin erilaisia reseptejä, mutta päädyin sitten heittelemään vähän sitä sun tätä blenderiin kuitenkin.
On ollut sen verran tuota työkiirettä että varsinaista nälkää ei ole tullut illalla edes treenin jälkeen nyt kahtena päivänä ja nuo smoothiet on toimineet hyvin sellaisina "tiedän että minun tulee nyt syödä ja saada kaikki ravinteet vaikkei ole nälkä"-ruokana. Ei tule sellaista samanlaista täyteyden tunnetta niin kuin tulee lämpimästä ruuasta, mutta tuopillinen riittää silti hyvin mulle.
Eikä tarvitse erikseen "laittaa" ruokaa kun vaan heittelee blenderiin, kyllä ne siellä pilkkoontuu ja sekoittuu.
Ah, voi minua, miksen tätä ennen ole hoksannut. Paras tapa "laittaa" ruokaa ehdottomasti silloin kun sitä ei juurikaan jaksa vaivautua laittamaan :D

Hiusten värjäämisestä muuten sellainen kommentti että mulla on itsellä blondit hiukset luonnostaan joita värjään mustiksi. Kävin Ekokampaamo Oranssissa Tampereella tuossa muutama viikko sitten ja kampaaja neuvoi että jos alan värjäilemään kasviväreillä niin kannattaa ensin värjätä vaikka punaisella ja sitten mustalla päälle. Musta kun ei kasvivärinä tartu bloandiin mustana vaan parhaimmassa tapauksessa saa vihreän lopputuloksen aikaan.
Ryhdyin tuumasta toimeen ja tiistaina värjäsin punaisella ja eilen värjäsin mustalla. Ruohonjuuresta ostin Herbatint merkkiä. Tiistaina oli hirveä härdelli kun kävin lenkillä, sitten en käynyt suihkussa mutta kuivattelin hiuksia hetken hiestä ja värjäsin ne ja sitten melkein suoraan suihkun jälkeen menin nukkumaan. Oli hauska kun oli punaiset juuret koko päivän töissä eilen mutta ei kukaan huomautellut mitään - kohteliaita ovat kollegani.
Sitä punaista väriä olisi kannattanut pitää 2h päässä mutta pidin vaan ohjeen mukaisen 40min, koska en tosiaan ehtinyt sen enempää, eikä se tarttunut tasaisesti jokapaikkaan kovin hyvin. Mutta pidin sitten mustaa 2h eilen niin se kyllä tarttui ihan mukiinmenevästi. Eilen sitten värjäsin heti kotiin päästyä mustalla ja odottelin sen 2h, sitten pesin värin ja treenasin heti päälle märillä hiuksilla, jonka jälkeen kävin taas suihkussa :D
Nyt lopputulos on puna/violetti vivahteikas musta. Eli ihan nätti ja onnistuneempi kuin odotin! Ensi kerralla sitten pidän punaistakin sen 2h.
Herkuttelun suhteen on mennyt sitten niin että taisin yhden piparin ja yhden joulutortun syödä vielä tapanina mutta muuten on mennyt ilman herkkuja. Uusi vuosi tulee taas olemaan osittain herkuttelua mutta enempi varmaan tuon alkoholin saralla ;)
Tällä erää ei mulla muuta, huomenna tai lauantaina luvassa vuoden viimeinen punnitus ja mitat. Toiveissa olisi että  pirtelöiden ansiosta olisi tapahtunut muutosta...

Joulumielellä

Mitat ja paino kirjattu tänään ylös.
Teen samoin ensi perjantaina ja se kumpi on pienempi jää sitten vuoden lopun viralliseksi ja kirjaan ne tännekin.
60,7 näytti vaaka että ei mitään ihan kamalaa mutta kuitenkin näyttää se 59 taas jälleen kerran jääneen unholaan.
Ensi vuodelle töitä töitä töitä.

Mutta tänään joulutorttuja kaksi pellillistä pitää leipasta ja joulupöydät ja -suklaat odottaa huomenna meitä.
Aamulla aikaisin pitää lähteä ajamaan joulunviettoon joten ei muuta kuin hyvää joulua teille kaikille :)

raakaruokaa ja sen sellaista

Päätin että yksi tavoite lisää ensi vuodelle on enemmän raakaruoka-kokeiluja / smoothieita.
Tämä oli jo ajatuksissa aiemminkin mutta nyt sain suoranaisen merkin että tämä on se suunta mihin on mentävä sillä ihan täytenä yllätyksenä saatiin äidiltä joululahjaksi blenderi.
Aattelin tänään/huomenaamulla kokeilla ihan perus appelsiinimehua. (Kun sattuu oleen appelsiineja niin katotaan mitä tulee...)
Sitten mahdollisesti ensi viikolla kokeilen jotain vihreitä sekoituksia. Tai ensi vuoden puolella.
Mutta tämä nyt tuli kuitenkin tavoitteisiin lisäksi.

Olen paisunut taas kun eilen tuli iloisin mielin syötyä kaksi pullaa.
Pullaa en saisi koskaan syödä ihan vaan sen takia että se vetää mun ruuansulatuksen täysin jumiin tai sekottaa vatsan.
En saisi ja en saisi.
Näin mennään.
Jos tää vuosi jo kohta loppuisi niin voisi aloittaa "alusta"...

Ei nyt muuta, kohta tulee joulu ja sitten onkin uuden vuoden kujeet :)
Mä lähinnä odotan että vuosi jo vaihtuisi, olen jotenkin tylsistynyt jo nyt tähän touhuun...

Viikko elämästäni...

Tuntuu niin kuin olisin menettänyt viikon elämästäni.
Mitäköhän ihmettä viime viikolla edes tapahtui?!

Pieni päivitys: en siis liikkunut yhtään koko viikkona (sunnuntaista lauantaihin) ja söin niin kuin olisin ollut nälässä vuoden tai jotain.
Ainoa selitys on se, että hormonit meni sekaisin ja siinä samalla minäkin. Laskentojeni mukaan kuukautisten olisi pitänyt alkaa maanantaina mutta alkoivatkin perjantaina.

Itseni kontrolloiminen ei ollut millään tasolla mahdollista.

Söin suklaata jopa töissä, en pystynyt millään vastustamaan tai estämään itseäni.
Periaatetasolla olisin voinut harrastaa edes jonkin tason liikuntaa kaikkina muina päivinä kuin keskiviikkona. Mutta ajatus ei edes käynyt mielessä. Olisiko ollut tiistai ilta kun tuotti hirveitä vaikeuksia edes pakata työmatkaa varten.
Ruokaa en laittanut varsinaisesti minään päivänä, kaiken maailman buffeteissa tuli syötyä ja kun olin kotona niin söin tyyliin sipsiä, joulutorttuja ja suklaata. Tummaa suklaatakin vedin sillain puoli levyä...
Söin maitosuklaata lauantai-iltana niin paljon, että sunnuntaiaamuna herätessä oli sellainen järkyttävä limakerrostuma kurkussa joka tulee maitosuklaan syömisestä.
Mulla ei oikeastaan ole muuta selitystä koko viime viikolle kuin kuukautisten vallankaappaus.

Ei oikein ole edes muistikuvia viime viikosta.
Ai niin ja joulutorttuja tuli syötyä ehkä kolmen joulun edestä.

Ihan järjetöntä!!

Nyt sitten yritän jollain tapaa päästä takaisin tähän maailmaan.
Tänään treenaan - ekaa kertaa viikkoon.
Ei mulla ole edes mitään muistikuvaa millaista treenaaminen on! Tai mitä mun ohjelmassa on maanantaille. Tai että hei, mun pitäisi tehdä täysillä tehoilla ja mahdollisimman isoilla painoilla, kuinkakohan muka jaksan...
Ihan niin kuin olisin ollut jossain scifi-leffassa ja mun muisti on pyyhitty pois.
Aion taistella tän viikon herkuttomana.
Ja taistelu siitä tuleekin.

En todellakaan tiedä miten pystyn siihen mutta pakko pakko pakko.
Ei vaan ulkonäönkään takia enää vaan sen hirveän olon takia mikä siitä tulee.
Ja kuinka se kertyy tonne sisäelimiin ja niiden ympärille.
Kuinka pahoin voin ja puhti on pois.

Mulla oli ihan hirveä pallean kipu lauantaista eiliseen.
Eilen käytiin joulupäivällisellä äidin luona ja mua vaan sattui palleaan ihan hirveesti.
Nyt se on mennyt ohi, ainakin hetkellisesti.
Eilen oli ensimmäinen päivä viikkoon kun menin aamulla lenkille (liikuin jopa!) ja ainoa herkku mitä söin oli yksi joulutorttu (vain yksi!).
Tais olla eilen paino 60,4 (eli ei mikään mieletön nousu) ja mitat oli ok, ei mitään ihan kamalia.

Aattelin että jos mulla oikeesti on perjantaina ihan kamala turvotus yms, niin otan "vuoden viimeiset mitat" sitten ensi viikolla.
Mutta toisaalta mietin että fiksuinta olisi ennen joulua kun ensi viikonloppuna kuitenkin repee tää meininki ihan holtittomaksi.

En ole edes kenenkään blogeja lukenut viikkoon enkä tiedä mitä kenellekään kuuluu.
Oon ollut jossain pohjilla ja sieltähän nyt pitäisi sitten taas nousta.

Wish me luck ;)

Joulurauhaa...

Työmatkan yms muiden häiriötekijöiden takia pidän pienimuotoisen tauon blogista, eli palaan asiaan joko viikonloppuna tai ensi viikolla!
Tää viikko mennyt ja tulee meneen harakoille kaikin puolin.

huh

Eli lyhyt katsaus viikonloppuun:
Runsaasti alkoholia
Tuplasti makeita herkkuja mitä suunnittelin
Krapulapitsa

Yllättävää kyllä, ei ole niin turvonnut olo kuin voisi luulla.
Huonosti nukuttu yö tietysti takana, kuuluu maanantaiaamuihin tällainen pieni "voi voi" -olo.

Nyt tää viikko tulee suoraan sanottuna meneen päin honkia koska TÖIDEN takia missaan keskiviikkona täysin treenini! ARGH! Tajusin tän vasta eilen ja ketuttaa jo nyt ihan hirveesti.
Kyseessä työpaikan meno, johon en alunperinkään halunnut osallistua mutta on vähän niin kuin pakko. Toisin sanoen on pakko.
Torstainakin mahdollisesti missaan treenin mikäli oon kotona kovin myöhään, mutta toivon kovasti että en olisi.

Mun on siis pakko tehdä niin, että ensi viikolla teen MAxin kolmostason vikan viikon uudestaan. Teen tällä viikolla siis mitä pystyn, mutta ensi viikko on sitten virallinen vika viikko.
Sitten on vielä nelostaso, joka menee siis ensi vuoden puolelle ja sen jälkeen pitää alkaa miettiin liikkumiskuviot uudelleen kun joutuu ihan itse miettimään mitä tekee eikä ole valmista treeniohjelmaa.
Se toisaalta sopii vuoden alkuun koska voin suunnitella siis samalla koko ensi vuottani.

Kaiken lisäksi vielä ensi viikonloppu tulee sotkemaan kuvioita koska on sekä lauantaina että sunnuntaina jouluisia menoja. En ole kovastikaan jouluihminen ja ärsyttää tämä sukulaisissa yms juokseminen kun pitää nähdä eri kaupungeissa asuvia ihmisiä ja joka paikassa kuluu ihan tuhottomasti aikaa...

No, mutta ensi viikonloppuna yritän kuitenkin jossain välissä päästä lenkille kaikesta huolimatta.
Mutta jouluviikonloppuna lenkkeily ei sitten onnistukaan kun lähetään ihan eri kaupunkiin koko viikonlopuksi. Mutta ehkäpä sallin sen sitten itselleni että yksi viikonloppu "pyhitetään" joululle.

Tänään on harvinaisen huono päivä pitkästä aikaa, joten siirryn nyt murisemaan töiden ääreen.

59,7

Oli pakko tulla hehkuttaan ku oli hetki aikaa että eipä näytä palkintopurilainen vaikuttaneen painoon :)
Vaaka näytti ensin 56,7 ja meinasin saada kohtauksen, mutta johtuikin siitä että meidän vessan lattia on todella epätasainen ja vaaka oli just sellaisella epätasaisella kohdalla :D

Kävin aamulla erittäin sakeassa räntäsateessa lenkillä :) Keli oli miellyttävä siinä mielessä että ei ollut ketään liikkeellä eikä ollut liukasta, mutta epämiellyttävä siksi ku olin ihan litimärkä ku pääsin kotiin :D

Mulla on fiilis ihan katossa.
Kävin just ostamassa kaverilta yhden paidan, joka on kokoa S ja mulle tiukka mutta oon täysin vakuuttunut että se mahtuu mulle ensi vuonna ihan ok.
Lisäksi, just viikko sitten yhdelle kirpikselle viemäni takki on samoin tein mennyt kaupaksi :D (Sellainen kirppis, jossa ei tartte varata pöytää, sinne voi viedä vanhat vaatteensa ja ne ottaa siitä rahaa välistä.) Takki, jota yritin epätoivoisesti myydä huutonetissä joku 1,5 vuotta!!

Hymyillään koko viikonloppu eiks niin! :)

Palkinnot

Eilen tuli käytettyä vegehamppari-palkinto. Kävin kunnon hampurilaisaterialla ja join vielä colankin :O
Ateria oli tosi hyvä, oli hassu huomata että noin puolen vuoden tauon jälkeenkään ei tullut sellaista "yök minkä makuista, hyi!" -reaktiota, josta ihmiset usein puhuvat syödessään hampurilaisaterian pitkän tauon jälkeen.
MUTTA heti noin 10min aterian jälkeen alkoivat sellaiset todella ällöt röyhtäilyt ja kurkussa oli kamala jälkimaku, jonka päättelen johtuvan rasvasta.
Maha oli lisäksi pallo koko illan ja nukuin yöni erittäin, erittäin huonosti. Heräilin jatkuvasti ja sitten aamuyöstä heräsin pari kertaa niin että olin ihan täysin hereillä joskus neljältä aamulla. Sitten kesti joku tunti että sain itseni taas uneen.
Mulla on sellainen hatara muistikuva että samoin kävi viimeksikin (joskus kesällä/keväällä?) kun kävin hamppariaterialla. Että sitten pyörin koko yön sängyssä.
No, tämä on nyt viimeinen kerta kun käytän tällaista palkintomenetelmää. Jatkossa syön hampparia vaan tilanteissa kun oikeesti ei ole muuta ruokaa.

Ensimmäinen palkintoni, tatuointi, on niinkin paljon työn alla että kaivoin esiin haluamani tatskapaikan numeron.
Soitin ja kyselin koska sais aikaa.
Yli vuoden päähän.
Siis vuoden.
Olin varautunut johonkin puoleen vuoteen mutta terve!
Ja kun ei 2013 vuoden kalentereja ole vielä niin ei voinut sitten sitä yli vuoden aikaa ees sen tarkemmin miettiä.
Eli nyt en tiä mitä teen. Tottakai edelleen haluan tatskani mutta pitäisikö sitten soittaa jonnekin toisaalle on taas toinen kysymys.
Voi ärsytys.

Ajatuksena oli että nyt käytetään nää palkinnot ennen kuin "uusi jakso" mun projektissa alkaa.
Hieno ajatus oli se.

Ainiin ja kävin ostamassa uudet housut eilen. (Kyl mä periaatteessa saan jo ostaa uusia vaatteita kun oon kuitenkin laihtunut sen verran että vanhat näyttää tosi rumilta päällä vaikkei vielä ihan valahtaisikaan päältä. Mutten tässä kuitenkaan aio vielä hullaantua, koska ajatus on pienentyä vielä lisää niin on jotenkin turhaa ostaa vaatteita paljoa...)
Kävi tuuria kun olen viimeiset pari vuotta ostanut housuni UFFilta mutta nyt päätin repäistä ja menin Hennesiin niin sain alennusta kun housuissa oli reikä! :D Vitsi, että oon Hannu Hanhi.
Se reikä oli saumassa ja oli helppo eilen ommella se kiinni :)
Ja nyt on uudet housut jalassa.
Nää on tällaiset pillit, jotta saan nää helposti saappaisiin näin loska-/talvi-aikaan. Eli käyttöä tulee paljon, ostos ei siis ollut turha todellakaan.

Eilen jäi myös liikunnat välistä koska olin vasta myöhään illalla kotona. Hassu juttu sekin, että mulla ei ole siitä yhtään huono omatunto :O Olisi luullut että olisi...
Ehkä johtuu siitä, että eilen tuli muutama tunti kävelyä ja olisi kuitenkin ollut "vaan" cardio-päivä niin en jostain syystä rinnasta sitä nykyään lihastreenipäiviin.

Toivotan kaikille teille rakkaille murmeli-lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua :) Mullon huomenna kaverin kihlajaisjuhlat, joissa aion antaa itseni nauttia hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta, joten me tapaamme näissä merkeissä ensi viikolla <3

Think about it

If you dream about it

Work for it

59,9

Ollaan taas iloisia :)
Ollaan taas takaisin.
Ollaan omia itsejämme :)
Noustu pohjamudista.

Viikonloppu meni huippuhyvin, tässä lyhyt yhteenveto:
En herkutellut muuten kuin eilen sallin itselleni 6 palaa tummaa suklaata ja tänkin oisin voinut itseasiassa ilman ongelmia jättää välistä mutta aattelin että sellainen mahdollisuus kun oli käsillä niin hyödynnän sen :)
Lauantaina kävin lenkillä joka oli yllättävän onnistunut eikä ees puhti lähtenyt. Mietin että jotenkin keksisin miten pidentäisin lenkkiäni hieman kun tuo tunti vaikuttaa hieman liian lyhyeltä mutten oikein keksi mitä kautta koukkaisin maastossa...
Olisi ollut mahdollisuus juoda alkoholia muttei kiinnostanut pätkän vertaa. Ensi viikonloppuna on kuitenkin isot juhlat kun on kaverin vihkiäiset, niin silloin sitten seuraavan kerran.
Koko viikonlopun on ollut ihana fiilis, laiha ja littana vatsainen.
Uskon että tämä olo ja tuo paino on tulos alkoholittomuudesta, koska se aina turvottaa mua ja aiheuttaa mässäilyhimoa ja muutenkin tosi huonon fiiliksen.

Mulla on lievä sisäinen kamppailu käynkö huomenna tunnin lenkillä vai teenkö intervallia. Aattelin että ehkä käyn lenkillä kun kerran on vapaa päiväkin ja sen lenkin jälkeen vaan on aina ihan mahtifiilis.

Ja ihan btw, olin lievästi sekaisin viime viikolla kun tajusin tässä yks päivä että oonhan mä jo aiemmin mitannut sen mun tavoitehameeni ja laittanut sen jopa tonne tavoite-välilehdelle. Että mitä mä sitä nyt taas mittailin viime viikolla...
Lisäksi oon tehnyt ne samat johtopäätökset niistä mun samoista vanhoista kuvista jo joskus aiemmin, mitä sitten tein muka "uusina" viime viikolla.
Niin se mieli vaan kaappaa mukaansa.
Ja mä näytän olevan ihan vietävissä.
Mutta ehkä nää oli sellaisia...muistuttamisharjoituksia. Sillain että oon alitajuntaisesti painanut mieleni sopukoihin näitä asioita ja nyt taas herättelin itseäni "henkiin" että hei!

Järki käteen!

Ja sitten jotain ihan muuta:
Näin äidin viikonloppuna. Jolle sitten iloisesti valehtelin päin naamaa että hänestä näkee että hän on laihtunut.
Tää ei oikeasti ole millään pahalla kellekään mutta mä vaan en erota erittäin ylipainoisista ihmisistä onko ne laihtunut 5kg vai ei. Ja kun mun äitini on jojoilija niin välillä se on turvonneempi ja välillä ei niin ei siitä oikeen tiä koska se on mitäkin ja olen lopettanut huomionkiinnittämisen hänen kokoonsa jo n. vuosi sitten.
Nyt hän sitten puhui laihtuneensa ja harrastavansa juoksemista yms joka on tietysti mielestäni hienoa! Mutta kun puheeksi tuli että kuka kommentoi ääneen asiaa ja kuka ei niin tokaisin vaan luonnostani että huomaahan sen...Vaikka en siis itse huomaa mitään :(
En tiedä, yritin kai miellyttää tai jotain. Mutta voisin opetella sitä kuuluisaa päänsä kiinni pitämistä.
Äiti kuitenkin on sellainen ihminen joka puhuu ihan tarpeeksi niin miksen vaan voi hymyillä ja nyökkäillä...

Sitten vielä miljoonanteen eri asiaan:
Mulla on parit housut, siis ihan normihousuja joita käytän päivittäin, jotka on todella isot mulle nyt kun ly on kaventunut, mutta silti pysyvät vielä ylhäällä. Ne on aika törkeen näköset kun roikkuu ihan hirveesti pyllystä ja reisistä, mutta minähän käytän niitä siihen asti kunnes tippuvat päältäni!
Eli sitä tässä odottelen koko ajan kun laitan ne jalkaani, että jospa eivät pysyisi ylhäällä, mutta vielä ne vaan pysyy.
Mä haluun sen voittajafiiliksen kun laitan ne jalkaan ja ne valahtaa alas! Sitten saan ostaa uusia housuja. Ja ne lähtee roskiin kun oon muutenkin niitä lyhentänyt ja ovat hiukan kuluneet niin en saisi niitä myytyä edes halvalla eteenpäin.
Voi sitä iloa kun saan ostaa uusia vaatteita :)

Oman elämäni thinspis

Paino oli tänä aamuna 60,7. Olen ihan ok-mielellä tästä, mutta en mitenkään yli-innoissani tai kovinkaan allapäin.

Kaiken tämän viikon ylä-/alamäen huipuksi kaivoin eilen ne vanhat kuvani esiin, joita tutkiskelin jo joskus aiemmin, ja tein aika paljonkin havaintoja:

Joskus n. 11-12 vuotiaana olen yhtäkkiä lihonut ihan hirveesti niin, että se näkyy oikein kasvoistakin.
Kaiken lisäksi tuolloin mulla on ollut: Permanentti ja otsatukka (Jep!) ja todella pyöreät silmälasit että olen oikein korostanut täysin pyöreitä kasvojani!! XD
Vielä kun mulla on pyöreä nenä niin mun kasvot vaan yksinkertaisesti näyttää possulta!

Nyt tällä hetkellä mulla ei todellakaan näy kasvoista mitään pyöreyttä.

Sitten olen ollut ehkä laihimmillani siinä n.15-16 iässä. Älkää ymmärtäkö väärin, laihimmillani tarkoitan tässä katseenkestävää normaalipainoista.
Sitten on tullut jälleen kerran yberpaisuminen siinä 17-18 iässä, joka sitten jäi forever.

Analysoin että tuo 15-16v laihuus johtui siitä, että asuttiin sen verran syrjäseudulla että kävelin tai pyöräilin joka paikkaan. Bussipysäkkikin oli sen verran kaukana että siitä tuli hyvin matkaa. Muutenkin saatoin siis kävellä kaverin luokse moneen kilometrin päähän ja sieltä takaisin useaan otteeseen viikossa.
Lisäksi alkoholin käyttö tuolloin oli erittäin vähäistä "hei mä oon kännis!" -parin siiderin juontia.
Sitten vielä muistelisin että tuohon aikaan mulla oli todella pitkä, ainakin yli puolen vuoden, herkuton kausi etten syönyt mitään makeita tai suolaisia mässyjä.

Jokatapauksessa päätin että olen itse oma inspiraationi.
Thinspiraationi.
Ja haluan painaa/näyttää samalta kuin silloin n.15v:nä.
Eli kolmikymppisenä on paluu noin puoleen mun iästä :D

Miten tän saavutan?

Ensinnäkin: Viikkomässäily lopetettava.
Päätin että yritän tähän keksiä itselleni palkinnot ja rangaistukset. Eli jos olen koko viikon mässäämättä mitään, siis YHTÄÄN MITÄÄN (ei edes tummaa suklaata), niin sitten saan jonkin palkinnon. Ja jos mässään jotain niin en saa mittää tai joudun tekeen vaikka 50 punnerrusta tms. Viikolla tarkoitan tässä tapauksessa ma-pe, joka jättää mahdollisuuden viikonlopun rientoihin.

Lisäksi herkkuhimoani alan hallitsemaan vedenjuonnilla. Jos tulee niitä ylitsepääsemättömiä mässäilypakkoja niin juon vettä. Ja pesen hampaat heti kun oon syönyt päivällisen, joka mulle tarkoittaa että enää ei mitään syödä ennen nukkumaan menoa.

Toiseksi liikunnan lisääminen olisi erittäin tärkeää.
Tähän olisi nyt näin talvella keksittävä jotain. Yksi mahdollisuus tietty olisi alkaa käymään jossain gogolla tai elixiassa tms mutta kun en vaan ole sellainen ihminen joka saa itsensä sellaisiin lähtemään. Toinen mahdollisuus ois että vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lenkkeilen näin talvellakin vaikka on kylmä. Tätä toista mahdollisuutta pitää nyt harkita vakavasti.

Mittasin sen hameeni, jonka ostin silloin lomamatkalta lokakuussa.
Vy: 70, ly 88
Eli päätin että ensi vuoden tavoitteeni on vy 69 ja ly 88. Tähän lisäksi vielä: navan yläpuolelta 79 ja pohje sinne 32.
Tavoitteet kuitenkin asetan tänne blogiin vasta tammikuussa niin tulee sellainen tarkka vuosiseuranta.
Ei näillä niin kovasti ole merkitystä, koska hame joustaa, mutta se näyttää nätimmältä kun ei ole ihan tiukka.
Lisäksi kun olen noissa mitoissa, voin ostaa UFFilta jo aiemmin kokeilemani kynähameen, jossa ei mennyt nappi kiinni.

Ensi vuodesta taitaa tulla rankka.
Koska haluan saavuttaa nuo tavoitteeni ensi vuonna.
On pakko muuttaa päänsisäinen maailma uudenlaiseksi.
Ei voi antaa enää periksi epämääräisille mieliteoille.
On puhdistettava elämä ylimääräisistä herkuista jotka on tarpeettomia ja turhia.
Who needs them.
Tämä on niin helppoa sanoa - just ennen joulua ;)
Mutta todellakin tämä alkaa nyt, eikä vasta tammikuussa. Paljon helmpompaa se on kun aikaisin alottaa.
Ja onhan mulla edelleenkin tää kuukausi aikaa päästä sinne 59:iin.

Kokonainen kuukausi...

Just shut up shut up

Parempi päivä.
Parempi mieli.
En ole kipeä.
Ei ollut kuumetta eilen joten treenasin.
Taaskaan ei lihaksissa tunnu vaikka hikoilin niin kuin possu. Ensi viikolla on AIVAN PAKKO nostaa painoja että tuntuis ees jossain.
Tein kyykkyhyppyjäkin ihan jalat maitohapoilla ja silti ei tunnu missään tänään.
Jonkun ihmeellisen suklaanhimon selätin taas en tiedä miten.
Aikaisintaan huomenna saan mässyttää.
Yritin lohdutella itseäni että ensi vuonna sitten on...taas uusi vuosi. Katsotaan nyt kuinka paljon tuo auttaa.
Mutta sen kyllä sanon että totta se on, että silloin kun pyöräilen työmatkat kesäisin niin on paljon parempi olo. Siis fiilis ja muutenkin. Eli siis pitäisi sitä liikuntaa harrastaa enemmän talviaikaankin, mutta kun tuolla on kylmä! Ja mä en tykkää :C
Mutta omapa on ongelmani eikö?
insp insp. Henkilökohtaisesti toi tyttö näyttää musta tosi hyvältä tossa keskimmäisessä kuvassa.