Tavoitteita ja edistymistä -välipostaus

Haa, tuli hetkellinen "paniikki" että joudun lähtemään taas kyläilemään tänä viikonloppuna mutta eipä lähdetäkään :) Ja Tampereella on Tulevaisuudenkylä -Tapahtuma joka muutti mun innostuksen viikonlopusta ihan uudelle tasolle että nyt on jotain _kiinnostavaa_ tekemistä!

http://tulevaisuuskyla.net/kyla/ohjelma/

Nyt sitten todennäköisesti pitääkin tehdä tänään alakroppatreeni, koska luultavasti perjantai menee Tulevaisuudenkylässä. Vaikkei sitten menisikään, niin on ihan hyvä varautua. Sitten voi perjantaina treenata jotain muuta jos kiinnostaa.
Huomenna mennään pitsalle miehen kanssa ihan kunnon aitoon pizzeriaan, Napoliin, ei mihkään roiskeläppä-luolaan :D Enpä usko sen jälkeen jaksavani mitään tehdä mutta senpä luultavasti suon itselleni. Herkuttelu+ei liikuntaa-päivä. Katsotaan nyt miten menee.

Joo eli odotan vaan hirveesti lauantaiaamua kun otan mitat. Olen jotenkin hirveen innoissani siitä, en oikeen tiedä miksi, ehkä siksi että tiedän että muutosta on tapahtunut ja siksi että pääsen asettaan tänne taas viralliset uudet tavoitteeni. Olen jo vähän niinkuin päättänyt seuraavat tavoitteeni, mutta mittatavoitteet on helpompi miettiä sentilleen kun näkee ne mitkä on tällä hetkellä todelliset omat mitat.
Periaatteessa haluan melkein kaiken alkavan uudella luvulla. Esim. ku ly on joku 92 niin haluan 89. Paino 62, haluan 59 jne. Reidestä nyt ei tartte mennä alle 50, mutta reisi nyt ei olekaan mikään minun "kipukoukkuni" että sen ei oo niin väliä.
Ja niin edelleen...Periaatteessa voisin ottaa mitat jo heti huomenna, oon niin innoissani, mutta aamulla en kyllä varmaan ikinä arkena ole innoissani ja silloin ei todellakaan jaksa.
Kivaa miettiä uusia tavoitteita. Pääsee taas tsemppaan. Vaikka tsemppi on kyllä ollut aikasta hyvä tässä viime aikoina! Mutta pääsee taas seuraamaan että miten menee noin niin kun tavoitteisiin nähden.
Vaakaa piti eilen vastustella aika kovasti, kai se vaan on tää tyttö tapojensa orja kun sen perään niin haikalee, muuta selitystä en keksi vaaka-kiinnostukselleni o.O

Olen aikas ylpeä herkkulakostani. Öö, siis selvennykseksi, siitä että viikon aikana en syö herkkuja tai ainakaan niin paljon kuin ennen. Tai ainakin yritän saada viikkoon mahdollisimman monta päivää etten syö mitään herkkuja. Herkkuihin nyt yleensä kuuluu esim:
- Kaikki sokeriset, esim. leivonnaiset, karkit, suklaa yms.
- Kaikki suolaiset, esim. sipsit, ranskikset, pitsat yms.
- Alkoholi. Yleensä limpoista en ole ollut niin tarkka, mutta välillä kirjaan nekin jos oikeen kunnolla seuraan. En juo paljon ollenkaan ikinä limppoja niin en niitä pidä niin isona paheena itselleni kuin muut mainitsemani.

Nyt en ole taas sunnuntain jälkeen syönyt mitään herkkuja ja viime viikkokin meni tosi hyvin.
Pelkkää "kunnon" ruokaa vaan eikä ees oikeestaan mitään erikoisempia "välipaloja".
Jos vaan sitä oppisi elämään ilman niitä herkkuja. Eikä aina ajattelisi että jäisi jostain herkkuhetkestä paitsi kun ei niitä syö. Jos jos jos...
Hitaasti yritän siis muuttaa elämääni niin että viikolla en herkuttelisi, mutta viikonloppuna saan herkutella. Sitä kautta sitten siihen ajatteluun ettei viikonloppunakaan tarttis.

Välillä muistelen kaiholla yhtä teinivuottani, en muista olinko joku 15. Mulla on ihan sellainen selkeä muistikuva että olin silloin herkuttelematta yhtään mitään jonkun puoli vuotta tai jotain. En tiedä onko muistikuva totta vai ei, mutta silloin olin ehkä laihimmillani ja muistan kuinka hyvä olo oli kun ei _tarvinnut_ mitään ylimääräistä. Ei ollut addiktoitunut mihinkään...Paitsi että silloin taisin polttaa, uuups :D

Olen ollut koko elämäni addiktoitunut kaikennäköisiin asioihin, joita ihminen ei tarvitse yhtään mihinkään, ja nyt alkaa kyllä olla sellainen aika käsillä että niistä on päästävä eroon. Terve ihminen pärjää ihan hyvin elämässä ilman sokeriakin. (Siis jotain E-kirjain sokeria.)

Aion myös laskea arviota koska saavuttaisin tavoitteeni. En kuitenkaan aseta aikaa, koska sehän nähtiin jo blogin alussa että se ei toiminut :D Mutta on hyvä nähdä itsekin sitä reaalimaailmaa missä elää. Arvioin jo itsekseni että varmaan joku vuosi menisi että olisin alle 60kg. Oletuksena se, että tahti + elämä pysyy suht samana kuin nyt on ollut tämän puoli vuotta. Mitään ei varmaksi voi tietää mutta on kiva nähdä itsekin ihan konkreettisesti ettei tää onnistu ihan pävässä - kahdessa multa.
Se kaukainen unelmakroppani on littana vatsa niin kuin blogin alussa kerroinkin. Todellisuus sellaisestahan on valjennut itsellenikin tämän blogin aikana yhä vaan enemmän. Kyllä se vaatii työtä. Ja se vaatii sitä työtä myös senkin jälkeen kun se on saavutettu. Se vaatii elämänsä miettimistä, päätöstentekoa, valintoja, noin muummuassa. Sitä en usko todellakaan että se olisi minulle mahdottomuus. Uskon, että se on minulle haaste. Elämäni täytyy muuttua vielä paljon jos haluan sen vatsan. Ajatusteni on muututtava.
Kuten tuossa just taisin toissapäivänä yhtäkkiä itsekseni miettiä, että:
"En ole ikinä kuullut ihmisestä, joka olisi jossain kertonut että laihtui herkuttelemalla. Tai että joku malli söisi herkkuja."
Ja vaikka joku malli söisikin joskus jotain herkkuja niin hei, pliiiiiis! Ne ehkä muutenkin syö määrällisesti vähemmän kuin ns. normi-ihmiset ja niiden herkku voi olla tuore hedelmä. Se on niin suhteellista avautuuko joku nainen työpaikan kahvipaikalla kuinka "veti ihan kauheet överit eilen kun söi yhden pätkis-patukan, voi ei jos söisi sellaisen joka päivä niin sittenhän kävis tosi huonosti!" tai miettiikö joku toinen samalla että "Niin, meikä veti sen levyn sitä Fazerin sinistä, mutten taida avata nyt suutani kun painin todnäk eri liigassa kuin tuo..."
Mutta totuushan on että esim. suklaa on täysin turha. Jos söisin vain ravinnon takia, söisin todella terveellisesti, enkä ikinä söisi suklaata koska siinä ei ole mitään mitä en saisi jostain muualtakin.
Pikkuhiljaa opin siihen etten osta mitään herkkuja kotiin. Tässä samassa tilanteessa olen ollut aiemminkin ja olen repsahtanut, en kiellä mitään! Mutta nyt kun taas olen päässyt raiteille, olen tajunnut jälleen kerran etten tarvitse sinne kaappiin sellaista minkä kuitenkin vaan sitten syön vaikka vatsa olisi jo täynnä vain siksi että se on siellä olemassa, minulle on tärkeää pitää kiinni tästä ajattelustani. Mitä kauemmin tätä jatkuu, sitä vähemmän enää kaipaan mitään herkkuja. Pääsen niistä irti. Unohdan ne. Ne eivät hallitse minua, eivätkä kuulu kaappiini saati suuhuni.
Pikkuhiljaa myös kroppani viestii itsestään. Okei, ainahan se viestii, mutta pikkuhiljaa opin tulkitsemaan kehoni viestejä. Kun olen syönyt jotain todella rasvaista ruokaa, tekee myös mieli hetken päästä herkutella jollain rasvaisella. Sama suolaisen kanssa. Jos taas syön terveellisesti vähärasvaista kasvisruokaa, ja vähän ajan päästä tulee olo että kaipaan jotain, syön ruisleivän koska kehoni viestii minulle etten tullut tarpeeksi täyteen.
Hitaasti, mutta erittäin hitaasti, kohti terveellisyyttä.

Pidetään tästä hyvästä olosta kiinni!

Edistystä

Pieniä saavutuksiani...
Vaikka laihtumiseni onkin välillä ärsyttävän hidasta, olen kuitenkin tässä parin viimeisen viikon aikana saavuttanutkin jotain asioita:
- Herkuttelematta viikolla, herkkuja vain viikonloppuisin:
Iso asia, koska olen yksi iso herkuttelija. Aina voi yhden pienen jutun silloin tällöin tunkea naamariinsa. EIPÄ VOI! Herkuttelukoukku pitää selättää.
- Treeniohjelman luonti itselle + noudattaminen + eri liikkeiden tekemiseen perehtyminen + uusien etsiminen:
Iso asia, koska olen aina tehnyt vähän sitä sun tätä enkä koskaan oikeesti keskittynyt siihen mihin mikäkin liike oikeasti vaikuttaa ja että koko kroppaa pitää treenata eikä vaan yhtä osaa. Lisäksi minulta on puuttunut säännöllisyys.
- Alkoholittomuus:
Tää on tullut jotenkin "luonnostaan" eikä tätä erikseen päätetty. + Avokki myös ollut juomatta, joka varmasti osaltaan vaikuttaa minuunkin. Lisäksi uskon että tämä on yhteydessä myös herkutteluun, kun juo, tulee helpommin mässättyä, varsinkin krapulassa. Tämä ei sinänsä ole iso asia, koska tiedän että juon taas heti kun huvittaa, eikä mielestäni siinä ole mitään vikaa, se on lähinnä kaikki siihen liittyvä, esim krapula, mikä siinä haittaa.

Aattelin että seuraava painotavoitteeni voisi olla 59,9. Siihen menee varmaan kolme vuotta HAHAHA
Mutta kuten olen useasti todennut ennenkin, aikaahan minulla kyllä on.
Kutakuinkin tiedän jo mitkä ovat minun tulevat mittatavoitteeni, mutta kirjaan ne tänne vasta viikonloppuna kun otan nykyiset mittani.

Nyt on taas välitavoitteena vaa'aton viikko. Viimeksi taisin sunnuntaina käydä vilaisemassa, vai oliko lauantai. Ihan hyvä etten muista niin pysyy vaa'alla hyppiminen poissa minusta :)
Olen huomannut alitajuntaisen tapani käydä tsekkaamassa paljonko painan, ihan niin kuin se vahvistaisi/oikeuttaisi jonkin päätöksenteon, esim. "Jos painan alle xyz niin voin syödä abc".
EI! Tästä on päästävä eroon. Paino ei saa olla yhteydessä siihen mitä "saan" syödä. Paino on paino ja syöminen on syöminen, ne pitää erottaa.

Muita asioita...
Joskus taisin keväällä/kesällä puhua siitä, että haluaisin ehkä lopettaa meikkaamisen. No, nytpä olen huomaamattani niin tehnyt :D En ole meikannut töihin varmaan yli kahteen kuukauteen ja muutamana harvana kertana ku ollaan käyty ulkona niin olen vähän meikannut. Luulen, että alan taas meikkaamaan useammin kun alan kulkemaan bussilla, mutta katsellaan nyt. Tämä on mulle jo aika iso juttu kun "hyväksyn naamani sellaisena kuin se on - JOPA JULKISILLA PAIKOILLA" omg XD

Työ...elämästä...

Jonkin aikaa tässä...(varmaan viimeiset 4 vuotta?!) oon harkinnut alan/työpaikan vaihtoa.

Nyt mietin tossa viime viikolla, ja ajatus jatkuu, että mulle ehkä tässä elämäntilanteessani oisi ideaaleinta olla iltatyössä. Oon huomannut nimittäin että kaikkein parhaiten mulle toimii lenkkeily/treenaus kun nukun joku 9-10h, nousen ja teen lenkin/treenin heti, syön rauhassa aamupalan ja käyn suihkussa. Silloin on paras energiataso koko päivälle ja muutenkin henkisesti paras olotila.
Viikolla tämä on mahdotonta: Töissä on oltava tiettyyn aikaan aamulla joten jos haluisin saada kunnon yöunet, pitäisi mennä paljon aiemmin nukkumaan, sitten noustava aikaisemmin kuin nyt jotta ehtisi lenkin/treenin jälkeen sen aamupalan ja suihkun. Sitten laskettava mukaan myös työmatka jotta olisin kahdeksalta töissä.

Nyt rytmini on sellainen kuin toivoisin vain lomalla ja viikonloppuna. Suurin osa elämästäni siis pakotan itseni vääränlaiseen rytmiin. Käyn ensin töissä ja sitten vasta vietän aikani niin kuin haluan.
Minulle kuitenkin kaikkein tärkeintä elämässä on kaikki muu kuin työ, minun mielestäni sen työn mitä teen tulisi mukautua minun itseni ympärille ja elämäni mukaan, eikä niin että joudun pakottamaan itseni elämään työni mukaan.
Tämä vaan on ihan hirveän vaikeaa jossei mahdotonta nykymaailmassa toteuttaa. Mikä olisi muka sellainen työ joka olisi yhtäaikaa mielekästä ja sopeutuisi minun elämäni mukaiseksi?
Tällaisia asioita muuten btw mietin aina maanantaisin ;-) Mistäköhän johtunee...
Mutta oikeesti, pystyisin elämässäni niin paljon parempaan ja moneen muuhun asiaan ja vaikka mihin, jos kaikki osa-alueet elämässäni tukisivat toisiaan eivätkä toimisi toisiaan vastaan.

Sen verran väsynyt viikonloppu etten jaksa ottaa mittoja, enkä mennä edes vaa'alle XD
Täytyy myöntää että nyt on laiskuus huipussaan!
Perjantaina en jaksanut liikkua yhtään, makasin sohvalla koko illan. Eilen sitten heräsin yllättäen virkeänä vähän jälkeen seittemän ja tein alakroppa treeniä ja vatsoja. Nyt onkin sitten tänään vastaavasti jalat vähän kireänä ja muutenkaan en meinannut kymmenen aikaan saada itseäni kangettua sängystä kun aattelin että oli pakko nousta kun muuten en millään saa unta tänä iltana.
Mutta elämä on edelleen tasaisen 62:ta :) Ah! Enkä muuten ole juonut alkoholia...nyt sitten varmaan kolmeen vai neljään viikonloppuun? Tää on jotain ihan uutta, mutta: Ei tehny ees mieli eilen. Ajatus tuntui jopa hieman ahdistavalta :D
Joko tää on vaihe joka menee ohi tai jotain outoa on ilmassa...

Ensimmäinen päivä takaisin töissä.
Huonosti nukuttu yö.
Erittäin huonosti.
Sisäinen kamppailu alkaa nyt että meenkö lenkille kun pääsen kotiin vai en. Toisaalta nyt ei ole yhtään fiilistä, jolloin tiedän ettei se fiilis siitä parane vaikka lenkille menisin. Tulee vaan ns. huono lenkki.
Toisaalta voisin suoda itselleni sen edes pienen vähäisen ilon että ekana työpäivänä ei tarttis.
Sääliä itseäni.
Voi minua yhyy :)
Muuten menee hyvin, paino aamulla 62,1 :)
Eilen tuli leipähimo, akilleenkantapääni!

Tuijottelin äsken itseeni peilistä ja oon ihan vakuuttunut siitä että noi mun "kainaloläskit" on pienentynyt. Siis noi jotka tulee aina tohon rintsikoiden hihnojen viereen. Ennen ne oikeen pullistu sieltä ja pursus yli kaikista topeista, mut nyt siinä on vaan...no tollaset ihan naurettavan pikkaset :D
Nyt tuntuu kuulkaa vatsassa ja ojentajissa! Vihdoinkin kunnon treeni. Nyt siis löysin sen tason, jolla mun pitää treenata. Jes jes. Vastaus on siis vaan enemmän toistoja. En ole työntänyt itseäni omille rajoilleni. Näin niin ku kuvainnollisesti. Pysynyt vaan mukavuusrajoissa. Treenannut, mutta en niin että tuntuu että treenaan.
Se on kyllä jännä juttu kuinka selittelee aina ittellensä että "Nyt kun mä vähän tässä jotain teen niin on sekin parempi ku ei mitään." Juu, totta ehkä, mutta onko siitä sit taas mitään hyötyä. Musta on kyllä tullu tosi hyvä selitteleen itselleni vaikka mitä. Mitäs jos musta tulis vaikka vaihteeks hyvä treenaaja.
Vatsoja pitää vaan tehdä niin monta että viimeisissä se oikeesti tuntuu vatsassa. Ja ojentajissa sama juttu. Eilen just ja just sain painon selän takaa ylös viimeisellä toistolla. Kun nostelen painoa silleen seisten selän takana suoraan ylös...
Ja vatsoja pitää tehdä kaikenlaisia erilaisia niin ettei tee vaan yhtä ja samaa rutistusta. Toisaalta oon kyllä aina tehnyt niin että oon tehnyt eri asennoissa ja sivurutistuksia yms.
Mitäköhän erilaisia selkäliikkeitä sitä keksis...
Tänään metsästään ruokaa! Eli sieneen. Siinä vois tulla se päivän aerobinen osuus + että pitää sitten vielä ryöpätä ne sienet ku tulee kotiin ja siinä kestää aina kauan = Seisomista keittiössä.
Riippuu tietty löytyykö mitään. Viime vuonna kävin kerran sienessä ja löyty nin paljon että kesti mooonta kuukautta. Ja jalat oli ihan poikki ku menin nukkuun kun olin ryöpännyt niitä monta tuntia.
Huomenna vatsoja ja torstaina töihin, yööök. Yritän olla miettimättä sitä. On niin kiva herätä aamulla ja nousta hiiiitaasti sängystä ja edetän päivän kans just niin kun huvittaa.
Keittoviikko ei tällä hetkellä ole ihan varsinainen keittoviikko. Siis joo, keittoa on, sitä samaa itämaistakasvis ku viimeksikin, mutta syön kyllä leipää yms muutakin. Just tein pinaatti-herkkusieni-kirsikkatomaatti omeletin aamupalaksi, oli kyllä hyvää!
Mutta herkuton viikko on kyllä, joten se ainakin auttaa senttien karisuttamiseen!
Asiasta viidenteen...
Mulle tuli eilen joku ihme into että haluan "näyttää kaikille". Sit mietin kaikkia ihmisiä jotka on jollain tapaa loukannu tai satuttanu tai ihan vaan ärsyttäny tai vaikka kattonu mua kerran vinoon samalla ku treenasin. Se on kyllä ihan ok motivaattori, muttenhän mä tätä tee sen takia että voisin näyttää "kaikille" (keille muka?!) vaan itteni takia. Mitä väliä niillä ihmisillä jotka on mua loukannut, josta oon päässyt yli ja olen jatkanut elämässä eteenpäin? Ja muutenkaan tuskin heitä enää näen tai tuskin he tietävät/muistavat loukanneensa minua ikinä niin mitä väliä?
Ehkä mulla vaan on edelleen jotain alitajuntaisia ongelmia. Tai sitten se vaan oli tollainen hetkellinen nauraminen maailmalle "Hahhah, in your face world!" joka menee ohi.
Olen niin ylpeä itsestäni että pystyn tähän ja edistyn, että tekisi mieli huudella katoilta kuinka hyvin mulla menee. Ja sitten tulee heti sellainen "näyttämisenhalu". 
Mä kyllä odotan sitä hetkee että laihdun sinne kokoon 36 ja katotaan huomaako se yks mun pitkäaikainen kaverini että oon laihtunu. Se kun ei koskaan ole huomannut mukamas että olen lihonut. Joko se ei oikeesti huomaa tai se luulee olevansa kohtelias ku esittää välinpitämätöntä. Tai sitten tietty kolmas vaihtoehto on se että mä oon aina sen silmissä ollut sellanen pullukka tai läski ettei se huomaa eroo jos lihon tai laihdun johkin suuntaan vähän. Mutta oikeesti lihoin yhessä välissä yli kymmenen kiloo eikä me nähty siinä välissä yhtään niin luulis että sellaisen eron huomaisi.
Vai oonko mä muka niin hyvä piilottaan sen? Lähinnä siis "hoikentavalla" vaatetuksella, ei että otan läskini ja piilotan ne sängyn alle :D
Mun äiti on kans alkanut laihduttaan. Se on hienoa ja oon tottakai iloinen sen puolesta kun se on tosi ylipainoinen. Toisaalta taas mä muistan kaikki ne asiat mitä se on vuosien varrella sanonut mun painosta ja mä vaan toivoisin, siis pieni, pienen pienen pikkanen osa minusta, toivoisi että se ei laihtuis ja mä laihtuisin ja silloin se näkis että ei, mä en tosiaan "jäänyt sellaiseksi pullukaksi".
Mutta oikeesti mä vaan oon iloinen muiden puolesta kun ne laihtuu, en mä pysty oleen tollainen...spiteful...pilkallinenko?...
Ehkä mä tällä hetkellä odotan kaikkein eniten sitä, että voin laittaa jotain vaatteita tuolta kaapista päälleni, huomata että ne on mulle liian isoja ja iloita siitä tunteesta ("Jee olen laihtunut, woohoo!") ja laittaa ne vaatteet myyntiin ja kaikkein parasta: Ostaa uusia tilalle :) Mä kun en viitti kauheesti "törsätä" vaatteisiin, niin yritän käyttää niitä parhaani mukaan. Sitten se ois hyvä tekosyy ostaa uusia tilalle ku vanhat on liian isoja.
Mulla on tällä hetkellä kyllä mielessä pari vaatetta jotka varmasti nyt jo on liian isoja mulle kun ne oli hitusen isoja jo ku olin vielä lihavampi. Mä vaan en osaa päättää pitäisikö mun pienentää niitä räätälillä vai laittaa vaan suosilla myyntiin.
Kysymyshän onkin ehkä että onko se sen arvoista ja pitäisinkö niitä silti vaikka ne olisi pienempiä...

Oikeestihan siis tässä laihtumisessa on kyse vain musta ja mun elämästäni. Se ilo mitä saan laihtumisesta ei varmastikaan ole jaettu muiden kanssa. Ei kaikki välitä lihomisista tai laihtumisista joten eivät voi iloita siitä mun kans. Tai sitten ovat iloisia mun puolestani mutta silti eivät ymmärrä kuinka todella tärkeää tää on mulle eivätkä siltikään pääse ilossaan lähellekään mun tasoa.
Tärkeää on siis että mä iloitsen tästä ja se tekee mut onnelliseksi. Mulla on hyvä olo ja musta tuntuu että mä näytänkin hyvältä. Mä pidän huolta itsestäni = Pidän itseäni tärkeänä ja huolettavan arvoisena. Välitän itsestäni niin paljon että haluan olla parhaimmassa kunnossa mihin itse pystyn.

Toi oli muuten hyvin sanottu.

Tsemppiä kaikille! Toivottavasti välitätte itsestänne ja voitte hyvin!! <3

Hyvin menee :)

Paino on, tottakai, noussut siitä 61,1 huipustaan 62 puolelle, muutenkin ollut vähän ailahtelevainen viikko, mutta noin niin kuin yleisesti menee hyvin :)
Oon treenannut, lenkillä ei kyllä ole tullut paljoa käytyä, muttei se haittaa ja huomenna treenaan taas oikeen kunnolla.
Äsken olin tulossa tänne kirjottelemaan mutta teinkin ensin erilaisia vatsalihasliikkeitä periaatteella "nyt oikeen kunnolla niin että tuntuu lihaksissa" ja jep, toimi! Vihdoinkin, koska mä oon jo jonkin aikaa ollut hieman ärsyyntynyt että ei ole tuntunut vatsalihaksissa kun oon treenannut juuri niitä. Mä tykkään että tuntuu koska se tunne on kiva, mut myös siks että mä uskon että sitten tietää tehneensäkin jotain.
Yhteenvetona oon varmaan tehnyt määrällisesti liian vähän vatsoja, sillain "mukavuusrajoissa" että en ole puskenut itseäni rajoilleni. Nyt pitää alkaa tekemään enemmän niitä. Tiedän kuitenkin että tekniikkani on ihan oikein, en nosta niskalla jne yms.
On tullut taas mässättyä tällä viikolla niin että ens viikolla, eli huomisesta lähtien, oon taas herkuttelematta koko viikon :) Se toimii! On myös tullut vedettyä leipää, eikä siinä mitään en oo mikään karppaaja, mutta huomaan että siihen mulla tulee välillä kauhee himo. Oikeen sellasiin pehmeisiin sämpylöihin, voi nam! Ja paahtis on mun lempparia :)
No joo, mittailin tossa äsken ja kivasti on mitat tullu takaisin siihen mistä täällä puhuin viimeksi kun tossa viikolla "vähän" pomppas :D Ja näyttäis siltä että mun rinnasta ois lähteny sentti, ihan kiva, koska mun rinnat ei ikinä mahu mihkään :D Näin niin ku karkeesti yleistettynä. Mittoja sitten vaikka ens viikonloppuna tänne...
Huomenna pitäisi taas aloittaa keittoviikko, mutten tiä jos teenkin niin että aloitan vasta tiistaina, täytyy nyt kattoo mitkä fiilikset huomenna. Kunnon treeni kuitenkin huomenna tiedossa.
Niin ja sellainen juttu että oon huomannut että aina kun treenaan alakroppaani, painopiste pakaroissa, niin seuraavana päivänä sattuu reisiin. Eikä siinä mitään, kiva että jonnekin sattuu ja tiedän kyllä että reidet ja pakarat on yhteydessä, mutta se vaan ettei pakaroissa tunnu ikinä mitään on vähän omituista. Kun juuri niitä pakaroita yritän treenata... Niin sitten tuo miekkoseni ehdotti että hankkisin nilkkapainot, niin täytyypi sellaisia nyt alkaa metsästämään jostain. Jos joku tietää mistä sais kohtuuhintaan niin voi ilmotella mulle!

Mä oon laiha!

Ah, mittanauha näytti vyötäröksi eilen 73cm ja navan alta alle 91 :)
Menin vaa'alle ihan vaan tarkistaan että mitä täällä tapahtuu ja eilen sekä tänä aamuna näytti 61.1 :D
Hahaa!
Sanoisin että keittoviikko toimi.
Treenaus toimi.
Vaa'attomuus toimi.
Herkuttomuus toimi.
En keksi mitä muuta oisin tehnyt mutta se mitä tein selkeesti toimi.
Hmmm, okei sen verran sanon että vatsakin toimi. Joka päivä. Se on mulle uutta mutta myös selkeesti vaikuttava tekijä.
Nytpä siis olen onneni huipulla. Olen pilvissä jopa.
Ensi viikolla ehdottomasti taas keittoviikko. Ei sille mahda mitään.
Eikä voi sanoo ettäkö muka olisin päässyt vanhoista pahoista tavoistani täysin irti:
Lauantaina en treenannut/liikkunut yhtään ja eilen söin puokkiin miehen kanssa Fazerina ja Geisha levyt. Eli periaatteessa söin yhen suklaalevyn.
Tänään käytiin munkilla Pyynikin näkötornissa, sieltä saa myös vegaanimunkkeja!! Ei kananmunaa, gluteenia eikä maitoo :) Oli niin hyvää etten voinu ku hymyillä enkä mä kyllä mitään eroo huomannut normimunkkiin :)

Niin ja ostin kaupasta perjantaina sellaista riisi-juomaa, joka on niinku maidon korvike. Tässä sitä vegaaniutta kohti astellaan hitaasti..
Joo, eli tästä tää lähtee tää uusi elämä. Olen tiettävästi nyt laihimmillani mitä olen koskaan ollut tai muistan olleeni. Jos olen joskus ollut laihempi niin en niihin aikoihin ole käynyt vaa'alla joten mitään muistikuvaa ei ole.
Jotenkin muistan laihimmillani aina olleeni joku 38-40 kokoinen. Satunnaisesti silloin tällöinen joku 36 koon vaate on mahtunut, mutta ei tosiaan ole ollut tapana.
On jännä ajatella itsestään yhtäkkiä "Mä oon laiha!" Ei osaa muuttaa ajatteluaan vielä niin. On niin pitkään ajatellut itsestään että on läski. Ja siis että nyt olen sitten normaalipainoinen, niinku oikeesti. Aikuisten oikeesti. Tavallaan tähän ei vielä luota täysin siksi, että tää on ollut näin vasta hetken. Siksi haluan että kaikki tapahtuu hitaasti että on sekä aikaa muuttaa päänsisäistä maailmaansa mutta myös ettei heti heilahda sinne ylipainoon. Voisi kerrankin elämässään lihota ja laihtua normaalipainon rajoissa. Se se vasta olisikin jotain...
Mä oon nyt ostanut muutamia paitoja, jotka selkeesti on kokoa 36 tai ehkä jopa 34, en mä näin pienistä koista tiedä, joten tavoite on nyt laihtua vielä jonnin verran ettei ne paidat kiristä. Tällä hetkellä ne menee päälle ok, mut ei kuitenkaan näytä niin näteiltä kun voisivat. Kokomerkintä siis esim. S tai UK 10. Hassua että joissain vaatteissa kyseiset koot menee ok, mut joissain ei. Niin se vaan on valmistajasta kiinni...
Joten koko 36 siis tavoite. Vielä sellaiset pari senttiä pois.
Selkeesti mittanauha on tällä hetkellä mun rakas ystäväni, tykkään mittailla itteeni aina silloin tällöin ja ihastella pieniä lukuja :)

Ja p.s. testasin niitä saappaita, jotka mulla on pitkäaikaisena tavoitteena, tossa yks päivä herjalla ja huomasin että ne menee vähän paremmin kiinni mitä aiemmin. Pohkeesta pitäisi saada vielä joku sentti-2 pois että menis kunnolla kiinni. Mutta nyt siirsin ne muiden kenkieni seuraan, koska olen pitänyt niitä erillään siltä varalta "etten kuitenkaan koskaan laihdu ja mahdu niihin ja joudun ne myymään". Nyt todellakin aion ne joku päivä saada kiinni, niin se vaan on.
"Virallisia" mittoja voisin laittaa tänne kuun lopussa ja sitten päättää myös uusia tavoitteita. Luulen että uudet tavoitteet on sentti-painotteisia, ei kilo. Koska kyse on nyt kuitenkin tiettyihin vaatteisiin mahtumisesta, ei massasta...
Mut en mä aio valehdella, mikäs sen ihanampaa oiskaan nyt kun nähdä vaa'alla jotain aamuna vitosella alkava luku :) Haaveilla saa!!

Loma!

Nopea postaus tähän väliin että ensi viikolla LOMA!
En tiedä kuinka tänne päivittelen mutta varmasti tosi vähän jos ollenkaan.

On mennyt hyvin, tänä aamuna mittanauha näytti aikasta pieniä lukuja :)
Mutta en mennyt vaa'alle! :D Sitten kyllä muutin mieleni ja olisin halunnut mennä mutta oli kiire töihin ja unohdin :)
Eli en tiedä mitä painan mutta pienempi oon.
Eilen kävin lenkillä, tänään on vuorossa alakroppatreeniä. Ainakin kyykkyjä ja vatsoja ja kaikkee mistä en oikeen tykkää mutta edelleen tällainen omituinen innostuminen on treenaamiseen, joten taas jumpataaan :)

Herkkuja olen ollut syömättä koko viikon!!!! Kunnes sitten tänään kävin töissä hakeen Eskimo puikon kun saatiin jostain tietämättömästä syystä ilmaiseksi.
Mutta iso saavutus tämä herkuttomuus, en tiedä yhtään miksei tee mieli kaikkia herkkuja niin kuin normaalisti. Ei tarvitse edes _kieltää_ itseltään mitään kun ei niitä tule ajatelleeksikaan.
Harmi kun ei useemmin ole tällaista oloa. Kunpa tämä nyt jatkuisi ensi viikon!

Ei siis tässä välissä muuta, sama meininki jatkuu toivottavasti ensi viikonkin, mutta jos ei niin viimeistään seuraavalla viikolla :)

TSEMPPIÄ MUILLEKIN!

Väliaikapäivitys

Eilen oli pakko syödä leipää kun oli illalla niin kova nälkä että mahaan sattui. Eli pelkkää-keittoa-viikko ei multa selkeesti onnistu. Muuuutta no stress... Mutta muuten meni hyvin, kävelin sitten kaupungista kotiin kun ei satanutkaan enkä ollut pyörällä. Se oli päivän liikunta...voisin muuten mitata kuinka monta kilometriä siitä tuli...joku 3,5km ilmeisesti.
Joo, tänään on vähän enemmän evästä mukana siltä varalta että...tulee nälkä lol! ja tarkoitus on jumppailla/mennä lenkille. Oon pyörällä töissä että ainakin sen puolen tunnin verran oon jo liikkunut tänään...Mietin et voisin jumpata tänään kun vaikuttais olevan tällainen viikko että tekee mieli treenailla...Kannattaa hyödyntää liikuntaan liittyvät mieliteot, tiedä koska seuraavan kerran tekee mieli tehdä vatsoja tms..
Vaa'alle halusin tänäaamuna mutta enpä mennyt haha!
Toiveissa perjantaina 62 vaa'alla, voi pliispliiiiis kumpa ois X) <- jos suljen silmäni ja puristan ne kiinni tosi kovaa niin käykö toiveeni toteen? :D

Just train..

Tosi ärsyttävä tuo mainos mutta pitkästäpä aikaa ompi ihana olo lihaksissa kun tuntee että on tullut treenattua eilen :)
Vedin ensin Winsoria ja sitten tein vatsoja: normirutistuksia ja niitä sivulle kääntymisiä ja selkiä (vatsallaan yläkroppaa ylös). Tein muistaakseni 60 jokaista...Ei mikään hirvee määrä, mut hei, mä en oo jumpannu vähään aikaan! (Kauhee puolustelu heti :D)
Sit tein myös niitä alavatsaliikkeitä ihan hirveen määrän, jossa nostetaan lantioo ylös lattiasta. Joku 150.
Sitten nostelin miekkosen painoja. Sitä tankoo, joo ihan vaan sitä tankoo ilman painoja, joku n. 3x12 (menin sekasin laskuissa yhes kohtaa :D). Ja sitten tein itelleni käsipainon joka oli joku kolmekilonen, ehkä vähän yli? ja nostelin sitä sit kummallakin kädellä joku 3x6 ja sitten tein ojentajia selän takana jonnin verran...

Että sellainen treeni. Oli kivaa pitkästä aikaa, siis oikeesti kivaa. Pitäis nyt vaan taas alkaa ihan _aikuisten oikeesti_ treenaan useemmin. En tiä mikä siinä on että niin harvoin on treeni-fiilistä...

No, sitten höpötin täällä eilen että oisin muka vaa'asta ja mittanauhasta erossa keskiviikkoon asti mutta mittasinpa tänä aamuna sittenkin! Kaikki tiesi tän jo etukäteen, joten duh! ois hyvä kommentti tähän väliin :D Näytti että oisi muka 75 vy nyt :O Leijun...
Vaakaa aion kyllä vältellä perjantaihin asti.
BE STRONG, WOMAN!!!

Keittoviikko siis starttas eilen ja ensimmäinen päivä meni hyvin! Söin yhden, tai itseasiassa tässä lista mitä söin:

Aamiainen:

Vähän yli kourallinen tummia viinirypäleitä
Mandariini
2dl Alpro soya maustamatonta jogurttia + 1 tl vehnälesettä + alle kourallinen manteleita ja parapähkinöitä + 1 rkl itsetehtyä mustikkahilloa
vettä ja vihreetä teetä

Lounas:

Lautasellinen itsetehtyä kikherne+tomaattikeittoa
Puolet 2dl raejuustopurkista

Päivällinen:

Lautasellinen itsetehtyä itämaista kasviskeittoa
1 siivu jälkiuunileipää jossa hipaisu levitettä + viipale emmentalia

Vettä join pitkin päivää.

Tänään ois tarkoitus syödä suurinpiirtein samoin, ainakin tähän mennessä on ollut sama aamiainen. Noh, aamiainen mulla on joka aamu kutakuinkin samanlainen...

Kyllä tää tästä! Kova on tsemppi ja todellakin:

Aion pitää täysin herkuttoman viikon.

Siihen en ole pystynyt ihan 100% sitten maaliskuun viimeisen viikon, joten jo on aikakin! (Mä lasken kaikki mahdolliset kokikset ja falafelit yms herkuiksi, joten herkuton viikko on välillä ISO haaste...)

Ah, ihanainen Debi Mazar:

Keittoviikkoa vaan...

Keittoviikko käynnissä. Vielä en ole siis keittoa syönyt mutta kohta on lounasaika :) Eli itsetehtyä kikherne-tomaattikeittoa lounaaksi ja sitten itsetehtyä itämaista kasviskeittoa illalla. Aamupalaksi hedelmiä. Sellainen viikko tällä viikolla. Paitsi torstaista en tiedä miten käy kun on työmatka. En ole vielä päättänyt syönkö yhtään leipää, mutta aattelin että voin joku päivä syödä jos on ihan hirvee nälkä. Ja herkkuja en syö yhtään ennen lauantaita. Haha. Mut ainakin se ois siis tarkoitus :)
Tällä viikolla aion jumpata paljon ja tehdä vatsoja, koska a. sataa b. oon jäänyt jumpissa muutenkin jälkeen c. nyt on sellaiset fiilikset että tekee mieli jumpata lenkin sijaan. Joten hyödynnän olotilani.
Vaa'alla en ole käynyt pariin päivään enkä mittaillut, joten yritän olla kummastakin erossa ainakin keskiviikkoon asti. Jos vaikka tässä nyt sais taas jotain aikaiseksikin sen sijaan että on vaan nämä surullisen kuuluisat suuret puheet.
Niin joo ja kun oli niin kiva kaatosade tossa aamuyöstä niin en ole pyörällä töissä, joka saattaa olla kuvio koko viikon, koska sadetta luvattu runsaasti. Kuitenkin yritän kattoo jos joku päivä pyörän selkään hyppäisin.
Niin ja sitten ne ilouutiset: Ensi viikolla loma!! Jee! Eli koko ensi viikko ja puolet seuraavasta. Sitten on kesälomat pidetty. Ah, ehkä tän viikon just ja just kestää ku miettii vaan ensi viikkoa :)
Tällä viikolla toivottavasti taas näkyisi 62 vaa'alla...No toivo on kiva kaveri :)
Ai nii ja tatuointia en vaan ole saanut aikaiseksi, on kauheen vaikeeta kun pitäisi suunnitella itse se kuva että tulisi sellainen kun haluisin ja kuitenkaan mikään ei oikeestaan miellytä :( Eli se on nyt working progress...

huh hah hei

Vetäsin tossa naamaani Maxi tuplan ja lukaisin pikapikaa läpi seuraamieni bloggaajien postaukset viimeiseltä kuukaudelta kun ei ole tullut kunnolla seurattua. "Onnekseni" huomasin että muillakaan ei ole mennyt kovin hyvin, ainakaan noin niin kuin yleisesti :) "Onnekseni" siksi että saan yhteenkuuluvuuden tunnetta, en ole yksin. En sano että olisi kaikki mennyt nyt persuuksilleen, mutta jotenkin olen kadottanut jonkin otteen....
Sellainen tietty liikkumisenhalu on tallella ja jonkinlainen terveellisen ruuan himoaminen, mutta se sellainen tasapainoinen jatkuva rytmi on ehkä kadonnut.
Ja se olo kun oli yhdessä vaiheessa etten tarvitse esim suklaata. Jostain syystä nyt on tullut takaisin se vanha kunnon "pakko saada" -ajattelu.
Olen myös huomattavasti laiskistunut kokkaamisen suhteen, en tiedä mikä siinä on, muttei vaan enää huvita/ viitti kokata.
No, tässä kuussa on taas lomaakin niin ehkä silloin pääsen taas ruotuun, viimeksi kuitenkin viime lomallani laihduin :)

Täällä ollaan taas vaihteeksi. Henk. koht. asiat ehkä jo kunnossa, en kyllä vielä tiedä mutta aattelin silti tulla päivittämään.
Ensi viikolla oli tarkoitus pitää keittoviikko, en tiedä miten sen nyt käy kun yhtenä päivänä pitää mennä työmatkalle ja siellä joutuu kuitenkin syömään sitä mitä tarjotaan ja thats it.
Painoa on tullut hieman takas mutta mittoja lähtenyt sentti??? En tiedä mitä tapahtuu tarkalleen ottaen just nyt mutta aattelin tän kuun lopussa tai ens kuussa kattella noita mittoja taas sillä silmällä että tänne päivittäisi.

Aattelin että alkaisin pitämään keittoviikkoja useamminkin jos vaan ensi viikon keittoviikko on success. Ajatuksena siis tehdä erilaisia keittoja lounaaksi ja päivälliseksi, aamupala edelleen hedelmät kuten aina. Mä ostin yhen kasviskirjan tossa ihan hetki sitten ja siellä oli ehkä joku neljä keittoreseptiä mutta ne oli kaikki sen verran ruokaisia että vaikuttivat ihan varteenotettavilta ja taidan ehkä yhtä niistä ensi viikolla tehdä.

Täytyy muuten sellainen juttu vielä päivittää että eipä taida tuo veganismi tulla tapahtumaan tänä vuonna, sen verran juustoa vedän :D Mutta sanotaan nyt näin että juusto on ainoo mikä enää on este veganismille. Erittäin harvoin tulee kermaa käytettyä, maitoa ei ikinä ja jäätelöistä valitettavasti olen kesän aikana huomannut että laktoosi-intoleranssini ei enää tykkää muista kuin tofujätskistä :D Mutta kyllähän jätskiä silti tulee syötyä edelleen, eihän se sitä estä :D Mutta silti tuo juusto on varmaan se, mikä tulee estämään veganismiuteni. Katselen tässä parin lähivuoden aikana jos nyt voisi sen jättää pois, mutta tällä hetkellä tuntuu täydeltä mahdottomuudelta.

Tää on tällainen lyhyt kun on kiire, mutta tavoitteena on ensi viikolla nähdä taas vaa'alla 62. Sinne kun pääsee tarpeeksi usein niin sitten sinne jää, ainakin näin toivon :D