Up up and awaaaaay!!..

Hyvä viikko.
Oon ollut herkuttelematta ja tuloksena ei ole edes tehnyt mieli herkutella. Yhteenveto = Herkutteluhimoni on suoraanverrannollinen kuukautiskiertooni. Siis ei ole muuta selitystä. Kuukautisten jälkeen voi olla helposti herkuttelematta mutta mitä lähemmäs taas tullaan niitä sitä vaikeempaa on.

Huomenna aattelin steppailla vaa'alle. Mutta mittailen itseni vasta 9.4. Johtuu siis siitä että en jaksa huomenna herätä aikaisemmin aamulla ja myöskin siitä, että haluan ihan oikeesti saada jotain tuloksia kirjattua kun mittaan ja uskon että 9. päivä on vähän enemmän lähtenyt kuin nyt.

Ilmoittauduin töissä Askeleet -kampanjaan. Saa askelmittarin ja kuukauden ajan kirjataan ylös askeleita. Se on joku kampanja yrityksissä yrittää saada työntekijöitä liikkumaan enemmän. Aattelin jos se toimis motivaattorina saada mut lenkille. Ku eilenkin aattelin että oisin mennyt lenkille mutta sitten vaan joogasin sisällä.
Tykkään hirveesti lenkkeillä mutta jotenkin sitä ei vaan saa itteensä lähtemään..

Kerran ku laskin askelmittarilla lenkilläni kertyvät askeleet niin tuli reilusti yli 10000. Eli jos kävisin useemmin ku kerran paris kuussa lenkillä niin askeleita tulis helposti.
Plus ens kuussa mennään lomamatkalle ja siellä tulee sitten steppailtua pitkin cityä :)

Kohta olen sen ihmeellisen 27 vuotta. Ihmeellinen siksi että en oikeen ymmärrä mikä ihmeen luku toi on. Ei kukaan oo koskaan 27. Tosi omituinen ikä...
Ei oo kyllä mitään ikäkriisiä...mutta huomaa luvun omituisuuden siinä että viime vuonna oli kauhee into juhlistaa vanhentumistaan ja tänä vuonna ei kiinnosta yhtään. Johtuu varmaan tosta luvusta. Ehkä sitten 30v:nä taas vois juhlia.
Ikäkriisi, no ehkä se että haluun tosiaan laihtua. En haluu olla 27 ja plösö.

Tänään alakroppatreeniä. Tsemppi on aika kova. Ja vatsojakin teen paljon. Tiistaina tein joku 80 vatsaa ja se tuntu aika kivalta, tänään voisin tehdä enemmän.
Mä tykkään tosi paljon siitä tunteesta kun vatsalihaksiin sattuu silleen että tietää että niitä on treenannu. Siis lihasten treenauksen aiheuttama tunne, en tykkä lihaskivusta...Kaikki jotka tietää mitä tarkoitan tietää mitä tarkoitan ;)

Ainiin ja kun oon täällä kaikenlaisia tavoitteita kirjaillut niin sanotaan sellainen vielä että haluan saada kyynärpäät maahan kun venytän sisäreisiä lattialla. Se on ollut jo jonnin aikaa mulla työn alla, todella hitaasti etenee mutta vähän on kyllä jo edistystä. Saan jo kämmenet lattiaan ku venytän takareisiä seisaalteen ja pään polveen kun venytän lattialla yhden jalan takareittä. Eli nyt vielä sitten kyynärpäät maahan...

Tänään on hyvä päivä. Viikko on mennyt hyvin.

Food, that good stuff

Huvitan itse itseäni.
Keksin kokoajan uusia tavoitteita tai muutoksia elämääni vaikken ole vielä edes saavuttanut aiemmin asettamiani tavoitteita tai tottunut kunnolla jo aloittamiini elämänmuutoksiin. Voi voi.

Tavoitteita kaukaisuuteen:

1.1. Pidempiaikainen tavoite on olla max. 62 kg 30v synttäreilläni.
Eli periaatteessa tavoite olisi, että pysyisin normaalipainossa kunhan sen vaan saavutan.
Tää on toisaalta helppo asettaa nyt, koska onhan mulla tässä kolme vuotta aikaa lihota ja laihtua just niinkuin haluan.
1.2. Saada navan yläpuolelta ympärys alle 80cm. Oli sitten kapein kohta tai ei (vyötärö), mutta navan yläpuolella kaiken tulee olla alle 80cm.
Ehkä elämäni isoin haaste ikinä, koska just tosta navan yläpuolelta mulla roikkuu housujen reunan yli tms.
Tää kohta on mun kropassa kaikista eniten itseäni ärsyttävin kohta. Se on ollut aina. Lantio ja takamus ja kaikki muut ei oo koskaan rasittanut mua yhtä paljon kuin tää kohta.

Tavoitteita tähän lähitulevaisuuteen / kesään:

2.1. Vähentää juuston/maidon käyttöä töissä/ruuissa joita en syö mieheni kanssa. Eli esim. juustoiset kasvisruuat työpaikkaruokalassa ei käy jne. Mietin myös että voisin alkaa sämpylöistäkin ottaan juuston veks.
Tän ei pitäisi olla vaikeaa jos jättää esim. juuston leivältä mutta joku fetan poisjättäminen on kyllä haaste.
2.2. Vähentää sipsin syönti pois samanlailla kuin tein maitosuklaan kanssa??
Tää on hirveen vaikeaa, pitää varmaan korvata popkornilla tai joku korvike on keksittävä. Haluaisin siis lopullisesti lopettaa sipsin syömisen. Oon selkeesti koukussa siihen rasva+suola yhdistelmään joka oikeen imee kaikki nesteet itseensä ja turvottaa just niin et tekee mieli repiä maha irti seuraavana päivänä sipsin syönnin jälkeen---
Tai ainakin vois tehdä niin, että sallin tyyliin kerran kolmessa kuukaudessa sipsiä itselleni.
Toi kerran kolmessa kuukaudessa vois muuten olla aika hyvä! Söin nyt sunnuntaina sipsiä, niin voisin nyt katsoa että en syö kunnes vasta joskus kesäkuussa ehkä...
2.3. Lopettaa limsojen juominen muuten paitsi alkoholin kanssa.
Tän ei pitäis olla vaikeaa, koska periaatteessa noudatankin tätä jo nykyään, joskus vaan tulee juotua sitten limsaa jos sitä sattuu oleen kaapissa. Tai esim. jos ostaa autoon matkajuomiseksi. Pitää ehdottomasti siis siirtyä Vichyyn, sitä tarkoitan.

Tällä hetkellä karvisruokavalion kanssa menee hyvin. Maitosuklaan poisjättäminen ei ole ollut ihan täysin ongelmatonta, mutta mennyt sekin ihan ok. Pari viikkoa sitten söin maitosuklaata ja se saa taas riittää pitkäksi aikaa.
Maitoa en ole koskaan kovastikaan käyttänyt, joten sen jättäminen on ollut helppoa.
Maitosuklaan ja sipsin kanssa on sellainen haaste että kun niitä ylipäänsä on kotona, niin en pysty siirtään ajatuksiani pois niistä. Vaikka treenaisin tai mitä niin mietin silti että "siellä se sipsipussi mua odottaa..."

Ainiin ja jäätelö tästä lähtien Tofulinee. Tän ei pitäisi olla mikään suuri haaste, koska toi Tofuline on niin hyvää että!
Tavoite olisi nyt saada paino niin, että iltapaino eli max. paino olisi 62 puolella. Esim. 62,9. Tällä hetkellä olen 63 puolella, kiitos viikonlopun, mutta tsemppi ois niin kuin päällänsä. Uskon että kun saan painon 62 puolelle pitemmäksi aikaa niin sitten se lähtee taas laskuun, mutta nyt se viime viikkoinen 62,7 tuntuu vaan joltain unelta jonka näin. Toi luku on
niin kaunis!
Eli voisin kuvitella mahdollisesti saavuttavani tavoitteeni 62,2 9.4. mennessä? Ehkä? Sitten olisi kulunut 2 kk tän koko systeemin aloittamisesta.

Vähän vaikeaa nyt urheileminen kun en saa punnertaa ainakaan kuukauteen / ehkä forever. Se punnertaminen nimittäin aiheutti mun olkapääkivun. Nyt en oikein siis osaa tehdä yläkroppatreeniä. Jotenkin orpo olo. Mutta tämä todellakin todistaa sen, että juu, liikunta on tärkeää terveyden kannalta, mutta juuri tällaisten sattumien takia ruokavalion tulisi olla kunnossa jotta voi hallita painoaan vaikkei voisi liikkua just sillä tavalla kuin haluaa.
Mun eräänlainen "tavoitteeni" syödä kaapista äidiltä saatu paha luomupuuro pois ennen kuin se menee vanhaksi huhtikuussa (koska periaatteeni vaan sattuu oleen että mitään ei heitetä meneen) on melkein lopussa! Jee! Paha puuro tulee syötyä tänään pois! Sitten myös jätän puuron syönnin pois. Siirryn kananmuna aamupaloihin viikonloppuisin ja kananmunaa leivälle jne.
Kananmuna on kätevä kun se käy moneen ruokaan ja siinä on paljon kaikkia tärkeitä ravintoaineita. Onhan sekin eläinperäinen, itseasiassa sikiö, mutta en pysty kaikkee muuttaan kerralla. Kalankin poisjättämistä kadun vähän jo...

Ehkä mulle henkilökohtaisesti tärkeintä laihtumisen kannalta olisi saada arkipäiväinen, jokapäiväinen, ruokavalioni kuntoon niin että arkeen ei kuulu esim. herkuttelu. Tai ylisuolainen ruoka jne. Ja sitten kaikki sellainen mässäily yms. on spessuja juhlahetkiä varten esim. lauantaina tai lomalla, juhlissa jne.
Sitä kautta erottais myös ne maut. Kun totuttaa kehonsa ja itsensä esim. vähäsuolaiseen ruokavalioon niin sitten pienempikin määrä suolaista ruokaa riittää herkutteluhetkenä.
Yksi haaste tämän kanssa on työpaikan automaatin kaakao. Sitä kun olen ikinä mennyt maistamaan niin nyt tiedän millaista se on. Todella suklaista ja vahvaa ja ah niin ihanaa välillä kun on kylmä eikä oo mitään välipalaakaan.
Sen kun nyt saan lopetettua ihan kokonaan niin toivottavasti unohdan millaista se on.
Toinen juttu on että aina luen jokapaikasta kuinka terveellistä verigreippi on. Olis ihana pystyä siitä nauttimaan, mutta en vaan pysty kun en pidä sen karvaisuudesta tai kirpeydestä yhtään. Pitää taas joku päivä ostaa yksi ja yrittää uudelleen, kerran ostin yhden ja tarjosin sitä sitten töissä työkavereilleni kun en pitänyt...

You fat fat fatty!!

Tänään on vihaan läskejäni päivä.
Tekee mieli vaan huutaa.
Lauantaina painoin 62.7 aamulla. eli ok. Mutta oli tottakai pakko mennä tänään vaa'alle, joka näytti samaa lukua kuin koko tämän projektin aloittaessanikin.
Tiedän että laihdun kun liikun kuin mielipuoli. Pitäisi vaan saada itsensä taas liikkumaan. Siis enemmän kuin vaan vähäsen...
Syömiset on menneet ihan hyvin, ne vaan ei yksin riitä. Kun en kuitenkaan ikinä pysty olemaan niin alhaisilla kaloreilla että laihtuisin ilman liikkumista.
Tänään on todellakin vihaan läskejäni päivä.
En usko että pääsen tavoitteeseeni, hei mun pitäs nyt sitten laihtua yli kilo perjantaihin mennessä. Haha!
No en keksi mitään muuta rangaistusta kuin että oon vaan käyttämättä korsettia kunnes....Tässä voi kyllä pahimmassa tapauksessa käydä niin että päädyn vaan yksinkertaisesti oleen käyttämättä korsettia enää ikinä :D
Ei, kyllä mä vielä laihdun. Mä vaan oon superhidas siinä.
En vaan tiedä mitä mä voisin laittaa tavoiteajaksi. Jos mä aina siirrän tota aikaa niin en mä usko että mä ikinä laihdun tavoitteeseeni.
Miten tää nyt on yhtäkkiä näin vaikeeta kun tossa vähän aika sitten meni tosi hyvin???
Ei auta muu kuin kattoo tulos perjantaina ja sitten laittaa aikaraja kuukaudella eteenpäin. Mitä muuta mä voin?
Nyt on ollut myös jotain masista meneillään kun on tullut tummaa suklaata syötyä ihan hirveitä määriä kerralla. Lohduttelen itteeni että ainakin on tummaa suklaata mutta silti syön sitä paljon.
Ja mikä kaikista ärsyttävintä niin olkapää vihoittelee edelleen.
Ei muuten tietty oo treenivihkoa mukana joten en voi kirjata viime viikon treenejä. Oli myös tarkoitus viime viikolla olla herkuttelematta olleenkaan mutta hehheh, ei sekään onnistunut.
Ei, vitsi mua oikeen naurattaa kuinka luuseri olen. Siis onko tästä mistään ollut mitään hyötyä?
Ei muuta kuin uusi tsemppi päälle taas kerran tänä maanantaina. "Hassua" että aina maanantaina on tsemppi. joojoo, kattotaan taas mikä on fiilis torstaina. Oon kuitenki ihan p*skat housus ku perjantaina pitäis olla jollain ilveellä laihtunut.
No niin, tänään ei voi olla yläkroppatreeni päivä koska mulla on kosmetologi eikä saa hikoilla. Joten, koko viikko menee heti alkuunsa reisille. Huomenna pitäisi sitten yrittää yläkroppaa ja torstaina alasitä mutta katotaan nyt sitten kuinka käy. Yleensä jossen heti maanantaina lähe tsemppipäällä treenaan niin se into vaan laskee eikä nouse seuraavana päivänä. Niin nopeesti mä totun siihen laiskotteluun.
Nyt jos yritetään positiivisia asioita etsiä niin ainakin olen saanut liikuntaa ujutettua elämääni. Ylipäänsä.
Ja ainakin seuraan painoani, etten päästä itseäni ihan täysin takaisin vanhoihin...joo p*skat oonhan jo päästänyt.
Täytyy vaan toivoa että tästä noustaan vielä.
Muu ei auta nyt kuin toivo. Kun hienot suunnitelmat ja tavoitteetkaan ei auta...
Vähän nolottaa jos olen pitänyt tätä laihdutusblogia ihan turhaan ja lihoon XD
Tsemppi tsemppi tsemppi tsemppi---

Aaaah the Agony!

Olkapää niin kipee että vasen käsivarsi puutuu ja lapaluiden välistä + niska ihan täysin jumissa.
Piti mennä tänään työterkalle mutta asia johti toiseen jne ja nyt sitten pitää mennä huomenaamulla.
Puolen tunnin päästä kotiin ja sitten buranaa ja sohvalle. Ansaittu lepopäivä siitä syystä että kipu ei näytä nyt loppuvan kuten on tehnyt tällä viikolla muina päivinä. Lisääntyy vaan.
Voi minua, yhyy ;)

Ponderings and wonderings

Renée Zelwegger...on aina mietityttänyt mua. Bridget Jones siinä leffassa, en muista oliko kirjassa, piti kirjaa siitä kuinka paljon paino. Ja se paino jossain siinä 59 kg paikkeilla...57-59 se vaihteli mun mielestä. En muista menikö se yli 60...
Jokatapauksessa se oli sitten olevinaan hirvee läski siinä leffassa. Nyt hain Renéestä kuvia netissä ja löysin yhen artikkelinkin minkä mukaan ilmeisesti artikkelin kirjoituksen aikaan Renée paino 49 kg. Ja lihos siis Bridgetiä varten joku 10 kg. Sit laihtu sen pois.
Mua vaan siis se mietittyttää, ihan sama mulle minkä painonen se Renée on omassa elämässään yms, mutta että kun mulle itelle kuitenkin alle 60 kg paino on aina tarkottanut normaalia/laihaa. Niin oon jotenkin tosi kettuuntunut että siinä leffassa sitten se on muka hirvee läski vaikka painaa alle 60.
Jollain tasolla se yksinkertaisesti tuntuu väärältä.
Muistaakseni siinä vielä taidettiin jossain välissä mainita että se on suurinpiirtein mun pituinen tai jotain.
Toinen jännä on se Kelly Osbourne. Mä jotenkin aina "luotin" siihen että se on pullukka. Nyt sekin on
laihtunut. Ja ihan hirveeeeeesti! Se on kyllä tosi nätti laihana, en siis ole laihtumista vastaan. Hienoa että laihtui. Jostain syystä se vaan kieroutuneen mieleni ansiosta vaikuttaa jostain syystä muhunkin.
Ehkä oon aina aatellu et Kellyn kans me silleen oltais muka oltu "samassa liigassa". Niin kuin minä ja se Bridgettikin (ei Renée).
Tietysti nää julkimot on laihtunut personal treinereittensä avustamina, joten siinä mielessä ollaan tietty ihan eri leveleillä laihtumisen suhteen. Jotenkin vaan järkyttävää tajuta että oikeesti hei, mä oon lihava.
Kuitenkin on aina tottunut omaan kroppaansa. Oonhan mä elänyt sen kans koko ikäni. Niin ei sitten ole osannut oikeasti kuvitella itseään lihavaksi. Että eihän se voi mun kohdalle osua se lihavuus vaan se on noi muut noissa leffoissa ja kuvissa.
Tai että kun joku julkimo on laiha niin sehän nyt treenaa neljä kertaa päivässä eikä syö mitään...
Mutta silti mun mielestä siis ehdottomasti Renée näyttää paremmalta laihempana kuin Bridgettinä, mutta sen verran täytyy kommentoida että polvien kohdalla aikuisista naisista huomaa jos ne on liian laihoja. Joidenkin, esim Sarah Jessica Parker, jalat vaan näyttää nälkäpotilaan jaloilta jos ne on tikut.
Mutta mähän en kato jalkoja vaan mahaa ;)
Ja todellakin Kelly on tosi hyvän näkönen laihana, en pysty uskoon kuinka paljon se on laihtunut. Tekis mieli sanoo että "epäreilua" muttei se oo totta. Hieno homma hänelle että laihtui ja kyllä minäkin laihdun, tarvin vaan enemmän aikaa kuin hän...Ja EHKÄ pystyn siihen ilman personal traineria...
Ja en tiedä onko asiaan liittyen mutta rustaampa tänkin tänne...
En tiedä oonko miettinyt tätä vaan päässäni vai maininnut jopa täälläkin, mutta oon alkanu kovasti lähiaikoina miettimään kuinka haluan oikeesti tuplasti pienemmät rinnat mitä mulla on. Juu, pienemmät.
Aina aiemmin oon halunnut joko nää mitkä nyt on, C kuppi, tai joskus jopa isommatkin.
Nyt oon huomannut esim hölkätessä yms kuinka rinnat höllyy ja haluan aina vaan tiukemmat ja tiukemmat urheilurintsikat niin että ne pysyy mahdollisimman littanina ja pieninä. Eikä liiku.
Mä luulen että tää liittyy siihen ajatukseen etten halua ylipäänsä mitään höllyvää kroppaani ja rinnat on ensimmäiset jotka on heti hölskymässä kun vähänkin liikkuu.
On vaan jännä juttu (Pasila) huomata että kuinka tää ajattelumaailma muuttuu. Yhdessä vaiheessa elämääni mulla oikeesti oli niin alhainen itsetunto että mietin tosissani silikoneja. Siis otin vielä oikein selvää parista paikastakin mihin oisin mahdollisesti mennyt ne hankkimaan.
Oon vaan niin onnellinen etten tehnyt sitä!!

Loppukevennys...
En tiedä miksi, mutta on vaan pakko tänne laittaa että ehdottomasti musta ehkä maailman ärsyttävin sana on "kera". "Puuroa omenahillon kera", "Leipää tomaantin ja kurkun kera" jne jne ARGH! En tiedä mikä siinä on mutta se saa mut heti tosi huonolle tuulelle. Onkohan se jotenkin "pikkuhienosteleva". Että ei voi sanoa "kanssa".

PMS from hell

Siis jos oikeesti viime viikkoinen...no koko viime viikko...johtuu menkoista niin ei hyvää päivää!
Viime yönä oli kiva herätys ku tuntu että munasarjat koittaa tulla vatsanahan läpi...
Tämä selittää aika paljon viime viikkoista alakuloisuutta ja syöpöttelyä mutta ei oikeesti voi olla niin et se kaikki ois johtunu vaan tästä naiseuden ihanuudesta...
Olin muuten hetkellisesti kipee perjantaina. N. 12-16 aikaan :D Oli samalla hiki ja kylmä ja oksetti ja oli nälkä. Sit nukuin monta tuntia kotona sohvalla ja lauantaina olikin kaikki jo ok.
Viime viikkona siis vaan maanantaina vähän jumppasin yläkroppaa, ja siis tosi vähän.
En tehny koko viikkoon Winsoria, mikä on tosi outoo.
Sit lauantaina kävelin tunnin. Lumisateessa. Se oli kivaa :)
Nyt olis paluu arkeen tänään. Ja ihan aikuisten oikeesti paluu arkeen.
Paino oli lauantaina 62.7 joten oon mä ihan oikeesti laihtunu. Täytyy se vaan uskoo.
Aattelin että kun tonne 62.2 kahen paikkeille pääsen niin seuraava tavoite olis alle 60 elikkäs VIITOSELLA alkava luku :O
Tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta mutta on se silti hyvä olla tavoitteita.
Mä en nyt tiedä voiko mun tavoite punnitukseni olla 2.4. koska me mennään siks viikonlopuks taas mökille. Joten ehkä se on se perjantai. Sitten pitäisi kyllä ottaa myös mitat, joten pitää varmaan herätä vähän normaalia aiemmin ;)
Hankala tuo lauantai punnituspäivänä ku niin usein ollaan pois kotoa silloin.
Porkkanasisko puhu yhdessä postauksessaan että jättää yhdet farkut fat pantseiks, niin että kun ne farkut käy pieniksi niin sitten pitää heti jo kellojen soida ja alkaa laihduttaan. Mä aattelin että nämä housut mitkä mulla on jalassa nyt olis sellaset, koska nää on todella kivat ja ainoastaan vyötäröltä enää pysyy päällä.
Huomaa muuten sormista hyvin kun laihtuu, vaikka tietty se vaikuttaa onko kylmä vai kuuma. Mutta nytkin kun mulla on sormet vähän viileet niin sormukset melkein tippuu. Lauantaina sain järjesteltyä sormuksia jopa uusiin sormiin hetkellisesti mutta sitten tuli kuuma ja sormet turpos niin se ei kestänytkään kauan :D
Mutta hauskinta on se, että muistan kun ostin tän yhden sormuksen muutama vuosi sitten pikkurillisormukseks kun mulla ei silloin ollut siihen sormeen sormusta. Nyt pitää pitää sitä toisen käden nimettömässä kun on sormet pienentyneet sen verran :)

WTF

..on päivän aihe.
Olen ollut koko viikon "alamaissa", en ole liikkunut yhtään, eilen nyt tuli käveltyä kaupungilla mutten laske sitä liikkumiseksi. Olen mässännyt niin kuin mielipuoli ja ollut muutenkin eloton, innoton ja ärtyisä.
Olo on ollut turvonnut, on ollut ilmaa vatsassa ja muutenkin fyysisesti ja henkisesti tukalaa ja ahdistunutta...
Melke itkin tänä aamuna ku nousin sängystä kun aattelin että oon lihonu ihan hirveesti, kaikki menny hukkaan ja en tiedä miten ikinä saan taas laihduttua edes takaisin, saati lisää.
Sitten nousin vaa'alle ja luku oli

62,7

??????
Tässä kohtaa tulee kirjaimet:
WTF

Mitä tapahtui "Syö vähemmän, liiku enemmän" yms muulle???

Nyt tietty toisaalta olen iloinen, on ihanaa olla 62 puolella.
Mutta enemmänkin olen aivan täysin hämmentynyt ja ymmälläni. Kun en käsitä että miten tää on mahdollista. Enkä voi nyt yhtään tietää miten tästä jatkan jos haluan laihtua lisää? Syön lisää mokkapaloja? Lopetan liikunnan? Terveelliset elämäntavat my ass!
Mä en siis pysty käsittään.
Johtuu myös tästä viikosta.
On ollut harvinaisen huono viikko.
Toisaalta mietin, että voisiko olla stressiä yms jotain ja se vaikuttaa jollain tapaa aineenvaihduntaan? Esim tänä aamuna heräsin neljältä ja vaan makasin sängyssä kunnes vähän kuuden jälkeen torkahdin noin 10min. Sitten nousin puoli seitsemältä.

Mä löysin eilen Ruohonjuuresta suklaan johon ei ole lisätty sokeria. Se on 72% kaakaoo. Päätin että siinä on suklaa jota saan syödä ihan ilman mitään omantunnontuskia niin paljon kuin haluan ja olla merkkaamatta määriä ylös.

Eilen tuli syötyä myös Subin patonki ekaa kertaa elämässäni, en oo koskaan ennen käyny Subissa. Se oli tietty vege koska lihaahan en syö. Sit Coke Zero, juures sipsejä melkein koko pussi, tofu jätskiä sellanen pikku kippo ja kaks hervottoman isoo n. 10cmX10cm mokkapalaa. Ne mokkapalat söin ahmien, hyvä että ees hengitin välissä.

Siis ihan hirvee mässäys.

Ja oon laihtunut...

Ei, aivot vaan ei pysty käsittään.

Tänään mun pitäisi tehdä alakroppaa, kun en ole koko viikkoon kerran tehnyt mitään, mutta näin oon miettinyt joka päivä ja kun oon päässy kotiin on ollut niin hirvee nälkä että oon vaan mättäny mitä mieleen tulee ja joko lösähtäny sohvalle kattoon telkkaa tai sänkyyn lukeen.

Toisaalta myös nämä on niitä elämänvaiheita kun mulla on kaikista vaikeinta ja joku mässäily on silloin se ensimmäinen asia mielessä. Tai se on jopa tiedostamatonta.
Näihin tilanteisiin haluisin juuri sitä kontrollia ja sen sellaisen äänen tuonne päähän joka puskis silti vaan jatkaan treeniä. Se on hirveen vaikee taas alkaa treenaan jos on pitäny viikon tauon.
Ei auta muu kuin vaan yksinkertaisesti pakottaa ittensä tänään.

Pakko pakko pakko.

Nyt monta thinspis kuvaa oikeen 62kg:n edestä:

I'm so fat blah blah blah

Kuten varmaan arvata saattaa, on ollut hieman motivaation puutetta ilmassa. Ei kuitenkaan mitenkään hirveästi, ja lähinnä siis tämän blogin päivittämiseen liittyvää motivaation puutetta.
Hyvällä "omallatunnolla" luin eilen parin ihmisen blogia, jotka sanoivat joko lopettavansa blogin pitämisen tai että heilläkään ei ole ollut motivaatiota päivitellä, joten en ota tästä itselleni mitään paineita :)
Nytkin mulla on tosi huono päivä ja laihduttaminen ei oikein ole mielessä, mutta koska olen päättänyt että tämä blogi on vain ja ainoastaan painoon liittyvä niin pidättäydyn muista asioista avautumisesta täällä.

Viime viikko meni suht huonosti liikunnan suhteen ja viikonloppuna repes mässäily oikein kunnolla liitoksistaan:
ma. Winsor upper + syviä + Wiissä yläkroppaa/Tasapainoilua + painoilla ojentajat ja koukistajat
ti. Ei mitään.
ke. Wii aerobista + joogaa n. 1h20min
to. Winsor fat burn + syviä vähän + Wii 1h15min alakroppaa yms
pe. Ei mitään
la. EI MITÄÄN
su. n.95min aerobista Wiillä

No okei, viime VIIKKO siis menikin ok, mutta viikonloppu oli floppi. Siihen on erinäiset syynsä, joihin en täällä paneudu sen enempää mutta päätekijä oli kuitenkin meitin laiskuus. Lauantai oli oikein järkyttävän kauhee päivä joten tekosyy löytyy sieltä.
Sitten LEIVOIN mokkapaloja, ihan itse sain idean ja itse leivoin. Ahmin KOLME isoa palaa ja sitten "onneksi" tuli huono olo. Sunnuntaina söin kanssa mutta silloin pystyin hillitseen itseni edes hieman.
Kaikesta on huono omatunto ja sen päälle myös on joku ihmeellinen herkkuhimo päällä tällä hetkellä enkä tiedä mistä johtuu.
Nyt sitten maanantaina tein vähän Wiillä yläkroppaa, tein syviä ja sitten painoilla ojentajat ja koukistajat ja eikös sitten tullut olkapää kipeäksi ja eilen kotiin mennessä sattu niin että otin särkylääkkeen.
Nyt on kipu lähtenyt, joten tänään taas treenaan mutta koska on muuten huono päivä niin motivaatio on kadoksissa.
Eilen söin tofujätskiä ja ostin oikein varta vasten kaupasta tummaa suklaata. Sai hakea ja hakea ja sitten löytyi sattumalta Fazerilta YKSI levy jossa on 70% kaakaota, vaikka normaalisti haluisin yli 80%. Siihen oli sitten tyytyminen ja sitä söin 6 palaa.
Nyt en tiedä mistä tosiaan tämä herkkuhimo on tullut ja kuinka siitä pääsen eroon.
En sitten tiennyt enää mitä tehdä epätoivossani ja menin tänä aamuna vaa'alle ja se näyttikin 63.1!!!
Eli kuitenkin saman verran kuin viime punnituksella, joten en ole siis lihonut!
Olen siitä erittäin onnellinen.
Se on ainoa asia mikä saa mut tänään hyvälle tuulelle.
Oletin että kaikessa tässä kaaoksessa olis menty jo tosi lähelle 64:ää.
No, nyt siis tän hetkinen suurin toiveeni on päästä 62.9 kg:hen, enkä todellakaan tiedä yhtään miten sen teen.
Jotenkin tuntuu ihan kummalliselta ajatella että pystyisin muka ikinä laihtumaan 200 grammaa. Aivot ei pysty käsittelemään minkään asteista laihtumista just nyt.
Mutta toivon että pystyn olemaan herkuttelematta lauantaihin asti ja että se olisi se taianomainen asia joka riittäisi laihtumaan, hah!
Toivon myös ettei satu enempää haavereita jotka antaa mulle hyviä tekosyitä olla jumppaamatta tai treenaamatta.
En todellakaan usko että pääsisin lähellekään 62kg tässä kuussa, mutta jos nyt ainakin tuon 200 grammaa laihtuisin, niin se lohduttais jo jonkin verran.

Ei thinspiraatio kuvaa koska se varmaan masentais mua vielä enemmän...

Sori masis postaus, mutta ei vaan just tällä hetkellä mene kovin hyvin. Sinnittelen kuitenkin edelleen kovasti!!

Tuli taas kauhee hinku tänä aamuna mennä vaa'alle. Samaa oli myös eilen _illalla_ mutta siihen en sortunut kun aattelin et "Hei, haluutko oikeesti nähdä jonkin todella lannistavan luvun." Tänä aamuna sitten vaa'an sijasta mittailin taas ihan hutaisten itteeni ja vaikutti siltä että olis 5mm lähteny niistä alkuperäisistä mitoistani, mutta joo, en luota tuollaisiin hutaisu mittoihin, varsinkin kun en tiedä oikeesti ollenkaan missä mun vyötärö on.

Treenivihko on mukana, joten viime viikon treenit meni näin:

Ma. Winsor yläkroppa + Wiillä yläkroppaa + syvät + painoilla hauista ja ojentajaa
Ti. Wiillä aerobista n. 1h15min
Ke. Winsor Abs + syvät + Wiillä keskivartaloo + muuta n. yhteensä 52min.
To. Kävelyä n. 30min. ehkä
Pe. Winsor fat burn + tosi vähän syviä + Wiillä n.1h alakroppaa
La. Wiillä aerobista n. 2h20min!!!
Su. Ei sitten yhtikäs mittään...

Eilen meni kivasti treenit, en tiedä miksi ihmeessä alkoi ihan hirveesti sattumaan illalla alavatsaan/munasarjojen kohille. Eli en tiä johtuko syvien treenaamisesta vai oliko jotain naiseuteen liittyvää mutta särkylääkkeen jouduin ottaan.

Eilen sorruin myös kahteen vaniljapullaan, joka on aika iso nou nou, mutta sille ei enää mitään mahda. Jostain syystä mulla ei siitä ole kyllä mikään hirmu huono omatunto, ehkä siksi kun olen kuitenkin pitänyt niin hyvin kuria noin niin kuin yleisesti.

Oon kyllä aika ylpeä liikkumisistani viimeisen...yli kuukauden aikana. Oon aina ollut huono liikkuja, niin tuo Wii kyllä auttaa huomattavasti. Tulee liikuttua vaikkei sitä edes mieti, jos vaikka pelaa jotain peliä niin siinä oikeesti kuluttaa kuitenkin vaikkei hirveesti rehkiskään.
Sitten taas toisaalta halutessaan saa kunnon hien päälle. Vähän olis parannettavaa noissa Wiin treeneissä kyllä, ei mikään hirveän laaja valikoima. Toisaalta siinäkin on jo tarpeeksi haastetta kun yritän pystyä tekemään kaikki liikkeet virheettömästi. Joo, se tavoite on vuosien päässä XD

Pitää varmaan muuttaa tuota punnituspäivää niin että käyn 1,5 viikon välein vaa'alla. Että vaikka lauantaina ja siitä sitten 11 päivän päästä keskiviikkona.
Kuitenkin nyt on niin että mietin kokoajan vaakaa vaikka tekisin mitä, varsinkin mitä pitempi aika on kulunut siitä kun viimeksi punnitsin itseni. Epätietoisuus iskee siitä onko mitään muutosta tapahtunut tai mahdollisesti oonko lihonut. Toisaalta on huolettomampi olo kun en käy vaa'alla usein, kun sitten jotenkin aattelee että se luku minkä näki viimeksi on voimassa koko ajan siihen asti kunnes taas menee vaa'alle.
Sitten taas toisaalta kokoajan miettii jos ei olekaan näin eikä luota yhtään siihen miltä itsestä tuntuu tai jos vaatteet ei kiristäkään.
Tällä hetkellä toisaalta oon kyllä sitäkin mieltä, että vaikka vaaka ei näyttäisikään ensi kerralla 62 puolella olevaa lukua, niin olisin tyytyväinen vaikka vain senttejä olisi lähtenyt.
MUTTA sen täytyy olla vähintään jompi kumpi.
Ehkä siis sallin huomenna itselleni aamulla vaa'alle astumisen, muuten epätietoisuus piinaa mua ens lauantaihin asti.

Oon muuten huomannut parista naisten lady fit T-paidasta että ne ehkä olis löysempiä vatsan kohdalta mitä aiemmin. Voi olla että musta on tullut vainoharhainen tai tää laihduttaminen vääristää mun ajatuksia siitä millainen kroppa mulla oli ennen kuin aloin laihduttamaan. Mutta esim. tämä paita mikä mulla on nyt päällä, on löysä vatsan kohdalta niin, ettei mene ihon myötäisesti. Ja voisin vaikka vannoa että ennen meni.
Vahvistaisi sitä käsitystä noista hutaisumitoista, että olisi ehkä millejä lähtenyt mahdollisesti.

Toivossa on hyvä elää siihen asti kunnes näkee faktaa vaa'alla tai mittanauhassa.

Taas unohtu treenivihko kotiin, mutta viime viikko kyllä meni hyvin liikunnan suhteen. Tosi hyvin. Torstaina en voinu tehdä mitään kun kävin kosmetologilla ja sillon ei pitäisi hikoilla. Oisin tietty voinu jotain venytellä tai jotain tehdä mutta ei sitten innostanut oikein.
Viime viikko meni hyvin tosiaan, mutta ne mun kaksi alkuviikosta tekemääni päätöstä ei pitänyt ollenkaan XD
Eli en kävellyt enemmän kuin normaalisti enkä pitänyt herkkulakkoa lauantaihin asti nimittäin söin perjantaina laskiaispullan O.O
No joo hurjaa, yksi laskiaispulla, mutta ei, en olisi saanut.
Mietin tossa eilen tai joku päivä tässä että pitäisikö mun sitten palkintojen vastapainoksi keksiä itselleni rangaistus kun en pysy päätöksissäni. Ja keksinkin sellaisen.
Eli tykkään pitää korsettia just sen takia kun se peittää mun kamalan mahan ja päätin että siihen asti kunnes vaaka näyttää vähintään 62.2 kg en saa käyttää korsettia.
Eli ähäkutti senkin läski.

En käynyt lauantaina vaa'alla. Päätin että mun mielenterveydelle voisi olla tällä hetkellä parasta käydä joka toinen viikko vaa'alla. Joten punnitus ensi la.
Mittailin kuitenkin itseäni hätäseen sieltä täältä ja vaikutti siltä että olisi 4mm lähtenyt esim vyötäröltä, navan alta ja jopa sieltä pohkeestakin, mutta en tiedä kuinka hyvin mittasin joten en voi varmaksi sanoa että pitääkö paikkaansa.
Lauantaista olen todella ylpeä sillä treenasin ensin aerobista Wiillä jonkin 2h 20min ja sitten join vaan vähän viiniä (3 annosta) enkä oikestaan syönyt kuin yhden sellaisen itsetehdyn pikkupitsan ja kipon puuroa.
Eilen tuli mässättyä mutta sen sallin itselleni hyvällä omalla tunnolla.

Pitää kuitenkin välillä antaa ittensä nauttia herkuista.

(HUOM Välillä!!)

Nyt tällä viikolla taas treeniä samanlailla kuin aiemminkin, keskiviikko saattaa jäädä välistä, käyn nimittäin silmälääkärissä. Siellä ne saattaa laittaa silmiin sellasta mustuaisia laajentavaa ainetta, joka haittaa näköä muutamaksi tunniksi niin voi olla vähän heikohkoa toi mun liikkuminen. Mutta sen näen vasta silloin että mikä on tilanne. Tai en näe, hehehe. Muutenkin mietin että pitää varmaan tulla taksilla kotiin jos tosiaan en näe paljon mitään, mutta täytyy kattoa silloin miten paljon näen.

Tavoite olisi tän kuun lopussa olla 62 kg paikkeilla, katotaan nyt kuinka menee. Toivehan se olisi suuri, mutta en tiedä viittinkö siitä oikeasti ottaa niin suurta ressiä, koska kuitenkin niin lähellä tavoitetta olen.
Jos käy niin että avokki lähtee ens viikonloppuna pois ja mä jään kotiin niin sitten teen kyllä sellaiset treenit ettei ole ennen nähty. Jos taas joudun lähtemään mukaan niin en tiedä mitä teen koska siellä minne mentäisiin ei kyllä tule liikuttua sitten yhtään. Siis ei yhtään. Että takapakkia olisi tiedossa.
No, sitäkään ei tiedä kun vasta huomenissa kun asiat selviää.

Tänään yläkroppaa, mun lempparia, en tiedä miks o.O

Sit ku vaaka näyttää 62,2 kg niin mäkin oon yhtä iloinen kun tää nainen. Vaikkei mun kroppa ole silloin vielä lähellekään tuon näköinen...

Just for laughs

AHAHAHA!
Tajusinpa juuri että ettehän te kukaan muu saa yhtään selvää noista mun postaamista kuvista omasta kropastani. Mun läppärillä ne näytti paljon selkeämmiltä. No, ensi kerralla panostan _hieman_ enemmän ;D

Make up break up

Huomasin tossa että viime postaus oli jäänyt epähuomiossa otsikoimatta mutta väliäkö tuolla kuitenkaan...

Mietin tässä aihetta siitä kuinka ihmiset, minä mukaan lukien luonnollisesti, kuvailee aina jonkin asian muuttamista tai poisjättämistä siitä "luopumisena".

Yksinkertaisin esimerkki tottakai että kun laihduttaa "luopuu" herkuista tai jos ei syö vaikka maitosuklaasta "luopuu" siitä.

Esimieheni yks päivä tossa joulun aikaan puhui tauolla siitä kuinka otti stressiä painostansa. Ihmetteli siinä meille muille kuinka mielestään syö terveellistä kotiruokaa ja liikkuu niin ei voi ymmärtää miksi lihoo, mutta totesi sitten hieman allapäin että johtunee kaikesta siitä jälkiruuasta ja herkuista mitä ite leipoo ja syö. Parhaiten muistan lauseen:

"Miks aina pitää luopua kaikesta hyvästä?!"

Aiemminkin mainitsin Allen Carrin kirjan Kilot kuriin! Siinä Carr puhuu mielestäni oivaltavasti ihmisten käsitteestä "hyvästä".
Otetaan esimerkkinä tupakoitsijat: Kuinka moni tupakoitsija _ihan tosissaan_ voi väittää että tupakka maistuu hyvälle?
Eihän se maistu ku p*skalle ja kaikkihan sen tietää.

Mutta luopuuko henkilö joka ei ole ikinä polttanut tästä "hyvästä"?

Miksi henkilö joka syö paljon jälkiruokia ajattelee heti ensimmäisenä että jos hän ei syö niitä hän luopuisi jostain hyvästä? Entä ihminen joka ei ole syönyt jälkiruokia vaikka ikinä. Eihän hän näe että hän jäisi jostain paitsi kun ei ole koskaan totuttanut itseään siihen.

Mikseivät hedelmät ja vihannekset voi olla niitä hyviä?

Miksi jotain mikä on oikeasti sinulle haitallista kuvaillaan sanalla hyvä.

Ja sen pois jättäminen on automaattisesti siitä luopumista?
Sinähän teet hallaa itsellesi kun poltat! Etkä hyvää. (Olen x-tupakoitsija, ihan jos joku mietti...)

Mietin tätä hyvän ja luopumisen käsitettä useinkin.

Tällä hetkellä olen alkanut miettimään syitä miksi meikkaan. Itseasiassa en ole niinkään kovasti miettinyt syitä vaan lähinnä olen herännyt siihen todellisuuteen että haluan alkaa käyttämään tuotteita jotka eivät testaa eläimillä. Siinä ohessa olen miettinyt että voisinko lopettaa meikkaamisen ylipäänsä.

Kuulostaa varmaan monesta oudolta, mutta ajattelin jopa että laitan jonkin kilon saavuttamisen kohdalle itselleni palkinnoksi että: "Voin lopettaa meikkaamisen."

En varsinaisesti ajattele että painolla ja meikkaamisellani olisi mitään tekemistä välttämättä toistensa kanssa. Mutta se liittyy tuohon luopumisajatteluun.
Jollain tapaa olen aina ajatellut että kuuluu tai pitää meikata.
Tiedän ihan itsekin että olen kauniskasvoinen nainen. Ajattelen usein itsestäni että meikkaamalla korostan muka parhaita piirteitäni. Joka ei ole totta. Meikkaan koska siitä on tullut tapa.

Nyt vasta eilen ensimmäistä kertaa jätin pois arkimeikistäni aamulla rajauksen alaluomelta. Olen aina tehnyt alaluomelle vahvan rajauksen josta olen sitten ollut murheissani päivän mittaan kun se leviää tai näytän väsyneeltä. (Yläluomelle laitan rajauksen nestemäisellä joten se pysyy vaikka sateessa...)
Huomasin myös että näytän paljon enemmän ikäiseltäni kun en tee sitä alarajausta. Siis en näytä enää teiniltä joka ei osaa meikata.
Järkyttävää tajuta tällaisia 27 vuoden kynnyksellä.

Jokatapauksessa siis meikkaaminen on jollain tapaa sellainen asia josta "luopuisin" jos sen jättäisin pois.
"Tarve" sille syntyi kun teininä kaverit alkoivat painostamaan että minunkin kuuluu meikata. Jälkeen päin tajuan että se oli vain heidän haluaan muuttaa toista ihmistä ja myös se että oltaisiin kaikki oltu samanlaisia. Sillä ei ole minun tarpeideni kanssa mitään tekemistä.

Nyt en sitten tiedä miksi liitän meikkaamisen laihduttamiseen. Miksi voisin jonkin tietyn painoluvun kohdalla lopettaa meikkaamisen...

Onko siinä jokin ajatus että sillä tapaa minun ei vielä tarvitse tehdä sitä vaan voin alkaa valmistautumaan siihen ja sitten kun se luku tulee näkyviin vaa'alla on tavallaan "pakko"?
Vai onko meikkaaminen ehkä kuitenkin sellainen asia jonka alitajuntaisesti ajattelen: "No, olen läski, mutta ainakin olen kaunis." Ja miksi en sitten olisi kaunis ilman meikkiä?

Tämän luopumisajattelun yhdistän myös alkoholiin. On tullut tavaksi jo teininä juoda alkoholia. Miksi?
Siis silloin kun ollaan kännissä vedotaan siihen että ollaan kännissä. Ihan niin kuin olisi oikeutetumpaa käyttäytyä niin kuin ääliö.
Toisaalta toiset sanoo että se rentouttaa jos nauttii vähän alkoholia, esim viinilasillisen. Mua ei ole kuin joskus harvoin rentouttanut alkoholi.

Yleensä nykyään tulen vain kärttyiseksi kun juon alkoholia. Enkä mielestäni tule edes mitenkään erityisesti humalaan.

Ihan lasillisesta tai parista väsyn helposti ja vielä sillain oikein uuvun että on pakko päästä nukkumaan. Ja vaikka tulisi nousu niin lasku tulee nykyään nopeampaa mitä ennen.
Ehkä se suurin syy miksi juon alkoholia on se, että sosiaalisissa tilanteissa olen paljon puheliaampi ja sosiaalisempi enkä niin hiljainen kuin selvinpäin. Mutta nykyään olen tämänkin huomannut pettävän jos todellakaan vastapuolella ei ole minulle mitään sanottavaa. Se on turha mun pienessä hiprakassani mitään yrittää jorista jos toisella ei ole taas vastaavasti mitään sanottavaa minulle.

Nyt siis jos "luovun" alkoholista niin jäänkö jostain paitsi...krapulasta...ehkä.
Ja niistä kaloreista.

Ja esitänpä ihan vaan retorisen kysymyksen: Mikä järki oikeasti on juoda vain esim yksi tai kaksi siideriä? Mitä siitä tapahtuu? Minä en ainakaan huomaa että tulenko edes pieneen hiprakkaan niin pienestä määrästä ja tosiaan pahimmassa tapauksessa tuntuu siltä että on betoniporsaat silmäluomilla.

Kun mut päästää valloilleen niin näin siinä käy, voin pohtia näitä asioita vaikka kuinka!

Tässä muuten yksi ianikuisista kateuden aiheuttajista - tuo kroppa!

Äsh, unohtui taas treenivihko kotiin. No viime viikolla jokatapauksessa tais mennä kutakuinkin näin treenaamiset...

ma. Winsor upper body + syvät + Wiillä yläkroppaa yms
ti. sekalaista wiillä
ke. muistaakseni taas sekalaista??
to. ei yhtään mitään (menkat on mun tekosyy ja se että meinasin tuupertua kivusta.)
pe. vain noin 50min wiillä kun oli niin huono päivä ettei ole pitkään aikaan ollut
la. n.2h kävelyä
su. joogasin jonkun 20 min. + siivosin sen perhanan vessan ja suihkun yms.

Oli siis alunperin suunnitelmissa tehdä viime viikolla tottakai alakroppaakin, en muista teinkö mitä keskiviikkona, mutta koska menkat yllätti niin meni koko systeemi sekaisin.

Tällä viikolla oon tehnyt tuon saman kuin maanantaina ja sitten eilen tein airobista jonkun 1h15min wiillä, oli kyllä hyvä treeni eilen vaikken pihalle lenkille lähtenytkään.
Nyt en tiä mitä tänään teen, täytyy kattoo kun kotiin pääsen.
Eilen piti kävellä kotiin kaupungilta, mutta olikin kylmempi mitä olin osannut odottaa niin menin osan matkaa bussilla ja kävelin kaupasta kotiin, et kuitenkin jotain.
Eli tuo "kävelen enemmän" ei pidä paikkaansa tän viikon tavoitteissa tällä hetkellä :D
Mutta kattoo jos huomenna kävelisin.

Herkkulakko menee hyvin. Eilen sallin itseni ostaa purkin viininlehtikääryleitä joista tietty otin tänään evääksi kolme. Ne on rasvaisia, joo, tiedän, mutta sallin itselleni sen verran siitä hyvästä että en ole esim syönyt suklaata...niin, en edes muista koska viimeksi.
Aika hyvin mulla kuitenkin menee jos mun paheeni on viininlehtikääryle. Noin niin kun verrattuna entiseen "syön mitä milloinkin" tapaani.
Ja hiljalleen jätetään näitäkin paheita pois niin että sitten on pelkkä puhtoinen ruokavalio. Täytyy kyllä sanoa että tylsäksi sekin käy vähän ajan päästä että ihan hyvä välillä vähän vaihdella kuitenkin.
Nyt on kyllä maha täynnä. Noi kääryleet oli siis lisäksi siihen mun perus tomaatti, kurkku, porkkana salaattiin. Mulla oli nälkä tänä aamuna jo joskus ysin jälkeen :D Mutta hyvä että nyt on täynnä niin jaksan ehkä loppupäivän iltaan asti...

Niin joo, pitää taas toimia niin kuin rippituolissa ja tunnustaa paheensa:

Eilen mulla oli lounastauolla niin kova nälkä että söin sen määrän eväistäni mitä olin ajatellut riittävän kahdeksi päiväksi :D Onneksi oli kuitenkin kevyttä eli kidneypapu, wokvihannes, täysvehnä nuudeli sekoitusta.

Ton täytyy olla mun lempiruoka tällä hetkellä. Kidneypavut on hyviä, wok vihanneksista oon aina tykännyt ja toi täysvenhä nuudeli on sekä nopeeta että hyvää. Sit vaan mausteita tai joku kastike tai jotain niin maistuukin joltain ;D

Nyt on ollut vähän nälkäisempiä päiviä tällä viikolla tässä joten täytyy todeta, että tälleen mun laihduttaminen kyllä usein lähteekin huonompaan suuntaan:
Kroppa alkaa yhtäkkiä ilmoittaan nälästänsä ihan tappo kipeellä mahalla ja kovalla kurnimisella.
Vaikka olisin monta viikkoa syönyt ihan täysin samaa ruokaa, täysin samoja määriä, niin yhtäkkiä onkin siitä samasta määrästä kovempi nälkä mitä ennen. Onkohan se nyt sitä säästöliekkiä vai mikäköhän ihme juttu se on...
Miks mulla muka yhtäkkiä ois kovempi nälkä ku ennen on menny ihan hyvin...Ei voi käsittää kaikkea.
Se kyllä tuli todistettua viime lauantaina että en ole säästöliekillä kun kuitenkin olin laihtunut.

Tein muuten sen virheen eilen että kävin vaa'alla. Se on se vanha paha tapa joka yhtäkkiä kolkutti korvan takana: "Etkö muka ole yyyyyyyhtään kiinnostunut kuinka paljon painat?!"
No se näytti tietty 63,7
Pakkohan se tähän oli kirjottaa.
Mutta siis varmaan se on se mun iltapaino.
En käsitä miks oli pakko mennä vaa'alle kun ihan hyvin on mennyt ilmankin. Ehkä mulla alkaa nyt tää vaihe että haluisin vaan laihtua laihtua laihtua enkä jaksa venaa.
Siis alitajuntaisesti.
Koska oikeestihan mulle on nyt aika sama pääsenkö tohon 62:teen ens kuussa vai en koska se on niin lähellä että tiedän että pääsen siihen tässä lähiaikoina kunhan vaan jatkan samaan malliin.
Syvällistä...

Tajusin muuten ettei mulla ole ketään "omassa elämässäni" joka tukis mua laihduttaan. Oon kyllä tajunnut tän ennenkin mutta taas se niin kun...tuli mieleen eilen...

Siis esim mun avokki ei pysty käsittään jos mä en halua syödä jotain roskaruokaa.
Mut se toisaalta varmaan haluaa sillä tavallaan "oikeuttaa" että hän saa kans sitten syödä kun mäkin syön.

Sit mun vanhemmat on aina ollut ihan totaalisen omituisia:

Äiti on selkeesti kateellinen jos laihdun. Ja jotenkin sillä taitaa olla vähän vääristynyt käsitys ruuasta ja vartaloista (tai mulla on???) kun mä muistan esim sellaisen tilanteen kun lapsena (siis tosi nuorena) yritin äitiltä kysyä että pitäskö mun liikkua tai tehä jotain kun mulla on maha ja muilla kavereilla ei ole. Sit se niin kun...tavallaan "otti siitä itteensä" ja muistan kun se puhu siitä kavereilleen silleen että mä kuulin että "On se nyt kumma kun tyttö jo tässä vaiheessa murehtii jos on vähän jotain löysää jossain.."

Henk koht oon sitä mieltä että olisi ollut kiva jos ois tullut jotain mallia tai esimerkkiä kotoa eikä vaan sitä että ei saa valittaa jos on läski.

Sit mun isä on sellainen toinen ääripää.
Ihme terveystieteilijä.
Siltä ei voi kysyä mitään ilman että tulee luento. Kysyin siltä viime kesänä ohimennen jos hän sattuis muistaan mistä ruuista saa magneesiumia niin ettei tartte ottaa magneesium pilleriä. Niin anna olla, seuraavan kerran ku nähdään sillon mukana sellainen tuloste johon se on tulostanu kaikkia eri ruokia mistä sitä saa ja kuinka paljon ja sitten se alkaa niitä määriä ja arvoja mulle selittään ja kuinka sitten pitäisi myös syödä sinkkiä ja niin edelleen ja niin edelleen.
Sen olemuksesta ja kommenteista myös kuultaa, vaikkei se suoranaisesti antaisi ymmärtää, että se on aina pitänyt mua läskinä.
Mikä tietty on totta mutta isältä toivoisi erilaista asennetta.

Sit mä muistan kaikki nää kerrat ku en ole nähnyt esim jotain kaveria pitkiin aikoihin kasvokkain ja sitten sanon että oon lihonut ja me nähdään pitkästä aikaa, niin kaveri alkaa selittään ettei hän huomaa mitään eroa.
Mua ärsyttää sellainen!
Mä oon enemmän loukkaantunut siitä jos mun kaveri ei huomaa eroa siinä oonko 10 kg lihavempi vai laihempi kuin viimeksi, kuin siitä että sanoisi mulle suoraan että joo olet.
Ja näitä tapauksia on ihan liikaa vuosien varrella ja mua ärsyttää itseänikin että muistan sellaiset tapaukset kun olisin paljon onnellisempi jos en muistaisi.

Hahahaha!

Tänään on ultimate avautumispäivä.

Pystynköhän mä ikinä koskaan pitään napapaitaa...jaa-a...taitaa jäädä sinne "I don't think so fatty!" -listaan XD