Ketään ei varmaan yllätä että oon taas turvonnut.
Kun en ole liikkunut tän tatuoinnin takia.
Nyt se onneks kuitenkin on valmis, että pitää vaan venaa että parantuu.
Omia valintojanihan nää on että siinä mielessä en tietty syyttele ketään muuta kuin itteeni, mutta se itsensä syyllistäminen on just nyt vahvenpaa kun pitkiin aikoihin.
Sitten oon jossain ihmeen herkutteluaddiktiossakin taas vaihteeks, josta en pääse millään eroon.
Mä syön päivät töissä kokoajan ja ku pääsen kotiin niin sama jatkuu.
Hirvee syöminen vaan kokoajan.
En pysty käsittään, tuntuu niin kuin oisin ollut viime vuonna joku ihan toinen ihminen.
Mä oon suunnitellut sen verran monta tatuointia, että aattelin tässä lähivuosina keskittyä enemmänkin itseni koristamiseen ihon värjäyksellä.
Ehkä se on enemmän mun juttu kuin tää jatkuva epätoivoinen laihduttamisyritys, joka ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti